”En uskonut, että laihtuisin syömällä” – Näin elämäntaparemontti opetti Riitan syömään oikein
Riitta Happonen luuli monta vuotta, että ainoa tapa laihtua on laskea kaloreita ja kieltäytyä herkuista. Se ei tuottanut kestävää tulosta.
Riitta Happoselle laihduttamista tärkeämpää on kunnon kohottaminen ja kehon kiinteyttäminen.
Vuosi sitten Riitta Happonen, 41, päätti muuttaa elämäntapojaan: arkeen pitäisi kuulua liikuntaa ja säännölliset ruoka-ajat. Tällä kertaa hän halusi pysyvän muutoksen. Näin elämäntaparemontti opetti Riittaa syömään oikein.
Diabeteksen uhka läheni puntarin lukeman kasvaessa
Terveydenhoitajan arvio oli ollut joitain vuosia aiemmin karua kuultavaa. Jos Riitan paino nousisi vielä enemmän ja vaaka näyttäisi yli sataa kiloa, laihduttaminen olisi vaikeaa.
Lisäksi Riitta olisi vaarassa sairastua diabetekseen. Riitta oli huolissaan kunnostaan ja terveydestään.
”En jaksanut kävellä kuin lyhyitä matkoja. Kun nousin rappusia, hengästyin nopeasti. Ylipaino vaikutti myös itsetuntooni. Minulle tuli toivoton olo, kun minua onniteltiin perheenlisäyksestä, vaikka en ollut raskaana. Kärsin tietämättäni myös vatsalihasten erkaumasta, joka aiheutti alaselän kipuja”, Riitta kertoo.
Kiireinen arki vei eikä aikaa kuntoilulle
Riitta on kahden tytön äiti. Ennen lasten syntymää hänellä ei ollut ongelmia painon kanssa. Kiloja alkoi kertyä raskauksien aikana ja niiden jälkeen. Riitan paino kipusi lähelle sataa, kun ennen hänen painonsa oli vaihdellut 60-70 kilon välillä.
Arki vei mennessään. Pienten lasten hoitaminen oli niin kiireistä aikaa, että Riitta ei ehtinyt miettiä kuntoilua eikä laihduttamista. Kun lapset kasvoivat, hänellä alkoi olla aikaa myös itselleen.
”Kun esikoinen aloitti koulun, päätin, että nyt olisi aika tehdä jotakin myös oman hyvinvointini eteen.”
Ensin paino putosi laihdutusvalmisteiden avulla
Ensimmäinen dieetti alkoi vuonna 2013, jolloin Riitta pudotti painoa laihdutusvalmisteiden avulla. Hän lähti myös kuntosalille. Kiloja karisi nopeasti, ja puolen vuoden kuluttua Riitta oli kymmenen kiloa kevyempi.
Sitten hän lähti perheen kanssa lomalle ja halusi ottaa rennommin. Kun hän palasi kotiin, dieettipirtelöt kyllästyttivät.
Laihdutusinto oli lopahtanut.
”Kun olin jo lomalla repsahtanut, en jaksanut enää kotona pitää kiinni tiukasta dieetistä. Treenaaminenkin jäi.”
Kiloja alkoi tulla takaisin
Riitta vältteli vaakaa, mutta samaan aikaan hänellä oli takaraivossa ajatus siitä, että hänen pitäisi tehdä jotakin ylipainolle. Hän aloitti monta kertaa laihdutuksen erilaisten valmisteiden ja muun muassa ketoosidieettien avulla.
”Minulla oli voimaton ja huono olo. Joillekin ketoosidieetti toi virkeän olon, mutta minulle se ei sopinut. Kuuri vaati ankaraa itsekuria. Kun olin väsynyt, halusin makeaa. Mutta jos ostin suklaapatukan ja söin sen, minulle tuli siitä huono omatunto.”
Dieetit toimivat muutaman kuukauden ajan, mutta laihdutusyritykset päättyivät aina repsahdukseen ja luovuttamiseen. Ensin paino laski, ja sitten se nousi jälleen.
Riitta ei ollut tyytyväinen tilanteeseen. Hän söi eineskeittoja ja korvasi aterioita laihdutusvalmisteilla siinä toivossa, että se auttaisi. Hän aloitti myös kuntosalitreenit uudelleen ja uudelleen.
Salilla Riitta vertasi itseään hoikkiin ja kovakuntoisiin treenaajiin ja tunsi itsensä epäonnistuneeksi, kun ei pysynyt muiden tahdissa. Aina muutaman viikon tai kuukauden jälkeen hänen intonsa lopahti.
Treenaaminen alkoi sujua, kun Riitta löysi omalle kunnolleen sopivan ryhmän ja harjoitukset. Tommi Tuomi / Otavamedia
Naisvoimaa!
Kun Riitta täytti 40 vuotta, hän oli kyllästynyt. Hän halusi muuttaa elämäntapojaan pysyvästi. Hän halusi liikkua niin, ettei hän hengästyisi pienestäkin rasituksesta, ja hän halusi myös pudottaa painoa. Hän ei halunnut sairastua diabetekseen.
”Tajusin, että elämäni ei voi olla jatkuvaa kamppailua painon kanssa. Ajattelin myös kahta tytärtäni; halusin heidän oppivan terveellisiä elämäntapoja ja syömistottumuksia.”
Riitta alkoi etsiä netistä pientä kuntoryhmää, jossa olisi vain naisia. Lisäksi hän halusi olla ikäistensä joukossa eikä tuntea itseään vanhaksi. Hän löysi fysioterapeutti, personal trainer Jonna Pitkäsen ohjaaman Naisvoimaa-ryhmän.
”Ensimmäisen treenikerran jälkeen ajattelin: ’Vau, minä selvisin!’ Kun olin aiemmin yrittänyt käydä ohjatuissa treeneissä, olin joutunut lähtemään kesken pois. Yritykseni olivat päättyneet siihen, että häpesin itseäni ja huonoa kuntoani. Naisvoimaa-ryhmässä jaksoin tehdä koko treenin loppuun.”
Riittaa ihmetytti, ettei hän pystynyt tekemään vatsalihastreeniä, ja hän ajatteli, että hänellä on vain todella heikot vatsalihakset. Jonna huomasi, että vikana olikin vatsalihasten erkautuma. Sen kuntoutukseen Riitta sai yksilöllisiä harjoitteita.
Säännöllisyys heijastui arkeen ja ruokavalintoihin
Nyt Riitalla oli kerran viikossa paikka ja aika, jolloin hän treenasi muiden kanssa.
Tiiviissä porukassa oli hyvä yhteishenki, kaikki kannustivat toisiaan.
Riitan asenne liikuntaa kohtaan muuttui. Suuri muutos tapahtui myös hänen suhteessaan ruokaan. Jonna, joka on myös ravintovalmentaja, neuvoi Riitaa syömään kunnolla.
”Aiemmin korvasin aterioita dieettivalmisteilla ja keitoilla. Painonpudotus tarkoitti minulle nälän tunnetta, kovaa itsekuria ja kieltäytymistä herkuista. Sitten kun en enää jaksanut sinnitellä, luovutin kertaheitolla.”
Personal trainer Jonna Pitkänen neuvoi Riittaa treenaamisen lisäksi myös oikean ruokavalion kokoamisessa. Tommi Tuomi / Otavamedia
Elämäntaparemontti opetti syömään oikein
Ensimmäiseksi Riitta opetteli käymään ruokakaupassa uudella tavalla.
”En ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota esimerkiksi välipalarahkojen ja jugurttien sokerimäärään – olin luullut niitä kaikkia yhtä terveellisiksi. Opin paljon terveellisestä ruoasta, eikä se ollutkaan vaikeaa.”
Riitta alkoi valmistaa itse perheen ruoat, jotta hän tiesi, mitä ne sisältävät. Se ei käynyt käden käänteessä, sillä hän oli tottunut ostamaan paljon valmiita eineksiä, joiden tarjoaminen oli helppoa ja nopeaa.
”Nyt minun pitää varata enemmän aikaa suunnitteluun ja ruoanvalmistukseen. Opettelin myös lisäämään lautaselle vihanneksia, ennen en kiinnittänyt huomiota riittävään kasvisten saantiin.”
Riitta alkoi syödä viisi kunnon ateriaa päivässä: aamiaisen, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Hän alkoi koostaa aterioita niin, että niissä olisi oikeassa suhteessa proteiinia, hiilihydraatteja, rasvaa sekä kasviksia tai marjoja.
Uusi oivallus oli, että kasviksia tulisi olla joka aterialla aina neljää eri väriä. Niitä Riitta alkoikin suikaloida valmiiksi rasioihin koko perheelle. Aamupuuroon hän alkoi lisätä esimerkiksi raejuustoa ja pellavansiemenrouhetta. Punaisen lihan syömistä hän vähensi vaihtamalla sen kanaan, kalaan, nyhtökauraan tai härkikseen.
Elämäntaparemontti opetti Riitan syömään oikein. Hänen piti opetella syömään hedelmiä, marjoja ja kasviksia. Tommi Tuomi / Otavamedia
Maustetun rahkan tai jugurtin sijaan hän valitsi välipalaksi luonnonjugurttia, marjoja ja pähkinöitä tai smoothieta.
Hän opetteli uusia ohjeita ja lisäsi ruokiin kasviksia, papuja ja linssejä. Lihaliemikuutioiden sijaan hän käytti mausteita.
”En uskonut, että voisin laihtua syömällä. Ajattelin, että eihän tämä voi toimia. Minun mielestäni piti olla pitkä kieltolista ruoista, joita ei saa syödä. Olin tottunut laskemaan kaloreita kaikesta, mitä söin.”
Mutta tulokset vakuuttivat Riitan. Tällä kertaa hänen painonsa on pudonnut hitaasti mutta pysyvästi. Vielä tärkeämpää on ollut, että hän tuntee voivansa paremmin ja hänen kuntonsa on kohonnut. Myös perhe on ollut tyytyväinen Riitan laittamiin ruokiin.
”Nyt jaksan kävellä sen sijaan, että hyppäisin aina ratikkaan tai bussiin. Innostuin myös treenaamaan yksin ja kokeilemaan muutakin ryhmäliikuntaa.”
Liikunnasta on tullut osa Riitan elämäntapaa. Tommi Tuomi / Otavamedia
Paluu kuntoiluun
Riitta on käynyt nyt vuoden ajan kuntoryhmässä. Hänelle tuli kahden kuukauden tauko sairastelun vuoksi, mutta tällä kertaa hän halusi palata kuntoilemaan.
”Treenien jälkeen on hyvä olo ja mieli. Ryhmän vuoksi lähden liikkeelle: joku odottaa minua salilla. Yksinään liikkumaan lähtö oli aina ollut kamppailua sen suhteen, jäänkö sittenkin sohvalle syömään suklaata.”
Vuoden aikana Riitan tavoite on muuttunut.
”Tärkeintä ei ole enää laihduttaminen vaan se, että oloni paranee. En olisi uskonut, että olen ollut mukana ryhmässä jo vuoden. Olen ylpeä itsestäni. Itsetuntoni on kasvanut, ruokien suhteen ei ole pitkää kieltolistaa. Siksi en koe enää epäonnistuvani tai retkahtavani, jos syön joskus herkkuja. Mutta olen edelleen matkalla.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 4/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti
