Epilepsia palasi – Anne-Marin huono olo ja kipeä vartalo kielivät kohtauksesta: ”Tyttäreni kertoi heränneensä, kun kuorsasin hyvin äänekkäästi”
Anne-Mari heräsi aamulla ja hämmästeli koko kehossa tuntuvaa kovaa kipua. Pian selvisi, että epilepsia oli tehnyt paluun.
Anne-Mari Österbergillä ei ole muistikuvia saamistaan kohtauksista, sillä ne ovat tapahtuneet aina nukkuessa. Hän viettää rauhallista ja säännöllistä elämää, jotta kohtauksia ei enää tulisi.
Anne-Mari Österberg muistaa lapsuudesta pelottavat déjà vu – tuntemukset. Vasta aikuisena saadut kouristuskohtaukset johtivat diagnoosiin. Avainasemassa on nyt stressitön elämä ja itsestä huolehtiminen.
Ei muistikuvia terveyskeskuksesta
”Olin 19-vuotias, kun havahduin aamuyöstä siihen, että silloinen poikaystäväni ja nykyinen ex-mieheni tökki minua. Olin tosi väsynyt. Suutuin hänelle siitä, ettei hän antanut minun nukkua. Muistan hämärästi, miten hän kertoi puhelimessa äidilleen minun saaneen jonkin kohtauksen.
Oksensin ja huomasin, että kaikki jäseneni olivat todella kipeät. Olin myös sekava. Menimme terveyskeskukseen. En muista, mitä siellä tapahtui. Ehdin saada vielä kaksi kouristuskohtausta muutaman kuukauden välein, ennen kuin minulla diagnosoitiin epilepsia.”
Tytär heräsi kuorsauksen ääneen
”Minulle määrättiin okskarbatsepiinia sisältävää epilepsialääkettä. Se toimi erittäin hyvin, enkä saanut enää kohtauksia. Noin yhdeksän vuotta diagnoosista, vuonna 2005 lääke purettiin.
Eräänä aamuna kymmenisen vuotta myöhemmin heräsin kellon soittoon. Nousin ylös aivan normaalisti, ja huomasin, että koko kehoni oli valtavan kipeä. Tuntui, kuin olin jäänyt jyrän alle. Minulla oli huono olo. Hämmästelin asiaa juuri yövuorosta kotiin tulleelle miehelleni.
13-vuotias tyttäreni kertoi, että oli yöllä herännyt siihen, että kuorsasin erittäin äänekkäästi. Hän oli yrittänyt saada minua hereille ja oli lopulta soittanut isälleen töihin, mutta ei saanut tätä kiinni. Kun hän palasi luokseni, nukuin ja hengitin normaalisti, joten hän meni takaisin nukkumaan.
Kun kuulin tämän, tajusin saaneeni epilepsiakohtauksen. Mustelmat kielessä vahvistivat asian. Sen verran olin sekaisin, että hyppäsin autoon ja ajoin työpaikalle kertomaan, että en voi tulla kohtauksen takia töihin.
Työterveyshuollosta sain lähetteen neuropolille. Lääkäri painotti, että autoa en saa enää ajaa. Muistan päivästä vain pieniä pätkiä. Tyttäreni on myöhemmin kertonut, että kun tajusin saaneeni epilepsiakohtauksen, olin itkenyt ja ollut lähes hysteerinen.”
Epilepsia vaivannut lapsuudesta asti
”Minulle aloitettiin sama lääkitys kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta se ei enää sopinut. Minua huimasi ja tuntui, kuin pää olisi ollut kuplassa. Tai että pää ja kädet olivat valtavan kokoiset.
Lääke vaihdettiin, ja uusi lääke sopii minulle täydellisesti. Kaikki oireet katosivat, enkä ole saanut enää kohtauksia. Syön lääkettä nyt loppuelämäni.
Olen luultavasti sairastanut epilepsiaa lapsuudesta lähtien. Muistan, miten sain outoja déjà vu -tuntemuksia. Jostain kumman syystä minulla on mielikuva, että ne tulivat yleensä leipää leikatessa. Tunne oli epämiellyttävä ja pelottavakin, ja sen jälkeen oli usein etova olo.
Kun lääkityksen uudelleen aloittamiseen johtanut kohtaus vuonna 2015 iski, elin stressaavaa aikaa. Minulle läheinen mieheni isä sairasti syöpää. Pitkäaikainen koiramme jouduttiin lopettamaan. Eräällä läheiselläni oli mielenterveyden ongelmia. Uskon, että kaikki tämä aiheutti kohtauksen.”
”Haluan pitää itsestäni hyvää huolta, jotta epilepsia ei enää tule”
”Pyrin elämään ilman stressiä. Työskentelen myyjänä, ja vietän rauhallista kotielämää kissani kanssa. Harrastan moottoripyöräilyä ja pelaan usein korttia ystävien kanssa. Poika ja tytär ovat lentäneet pesästä.
Väsyn helposti, ja pidän huolen siitä, että saan riittävästi unta. Alkoholia vältän. Ihmiset usein hämmästyvät, kun kesken illanvieton sanon, että minun on nyt lähdettävä nukkumaan.
Haluan pitää itsestäni hyvää huolta, jotta kohtauksia ei enää tule.”