Halkomakone teloi Jaakon käden ja näky oli hirvittävä: ”Käsi meni aivan säpäleiksi – enkä siinä oikein tuntenut kipuakaan”
Jaakko Kohtala jäi halkomaan puita, kun vaimo Sinikka Kohtala lähti kauppaan. Vaimo muistutti miestään olemaan varovainen.
”Olen miettinyt, että mahtoikohan tämä onnettomuus olla yli sata vuotta vanhojen kuusien kosto. Kolme puuta kaadettiin kotipihasta, kun pelättiin, että myrsky kaataa ne tuvan päälle”, Jaakko Kohtala pohtii. © Teija Soini
Marraskuun 4. vuonna 2022 oli päivä, joka oli vähällä jäädä Jaakko Kohtalan, 76, viimeiseksi elinpäiväksi. Mutta tässä hän nyt istuu kotonaan Isonkyrön Tuuralassa kertomassa selviytymistarinaansa.
”Näky oli aivan hirvittävä”
”Se kävi silmänräpäyksessä. Olin pilkkomassa kuusenpöllejä polttopuiksi ja pönkäsin puuta ruuvihalkaisijalle, kun vasen käteni jotenkin pyörähti siihen. Hanska luultavasti hairasi kiinni. Käsivarsi löi rautaan niin lujaa, että kuului valtava paukahdus. Käsi meni aivan säpäleiksi. Kaikki kävi äkkiä enkä siinä paikassa oikein tuntenut kipuakaan.
Rintataskussani oli vanhanaikainen nokialainen kännykkä, jolla sain soitettua vaimolle. Hän oli kirkonkylällä hoitamassa kauppa-asioita. Sanoin, että vahinko tuli. Siihen loppuvat muistikuvani.
Vaimo oli lähtenyt heti hirmuista vauhtia kotiin päin. Onneksi hänellä oli se puhelin mukana kaupassa eikä autossa, kuten se monesti on. Jälkeenpäin Sinikka on kertonut ajaneensa kovempaa kuin koskaan ennen. Onneksi liikenne oli vähäistä eikä muutaman kilometrin matkalla tullut autoja vastaan.
Näky täällä kotona oli kuulemma aivan hirvittävä. Vaimo oli pelännyt, että minulta loppuu veri. Sitä oli vuotanut niin paljon.
Hän oli saatellut minut tänne tupaan ja soittanut hätäkeskukseen lankapuhelimella, jossa on kaiutin. Sieltä oli tullut ohjeet, että käsiä täytyy pitää ylhäällä. Olin istunut tuossa pöydän päässä, ja Sinikka oli auttanut nostamaan kädet ylös sydämen yläpuolelle.”
Apu tuli nopeasti
”Ensivaste tuli paikalle nopeasti, samoin ambulanssi. Kun käsi saatiin pakettiin, minua lähdettiin viemään sairaalaan.
Ensin oltiin menossa Tampereen yliopistolliseen sairaalaan, mutta sitten selvisi, että Seinäjoellakin on käsikirurgi paikalla.
Ei minulla ole näistä tapahtumista eikä edes sairaalaan menosta mitään muistikuvaa, mitä nyt myöhemmin olen kuullut puhuttavan. Sen tiedän, että jos taju olisi mennyt siellä halkomakoneen ääressä, olisin kuollut verenvuotoon.
Sinikka pelkäsi, miten pumppuni kestää ne kovat kivut. Minulle on tehty elämän varrella monta sydänoperaatiota, ensimmäinen oli ohitusleikkaus 47-vuotiaana ja sen jälkeen monta pallolaajennusta, ja aortan läppäkin vaihdettiin viisi vuotta sitten. Ambulanssiretkillä on käyty ennenkin. Meillä sydäntauti on sukuvika.
Värttinäluu oli kädestä murskana, ja ranteen ja kyynärpään väliin piti laittaa rautaa. Nyt värttinäluun tilalla on rautatanko. Kämmenen päällä oli vain monttu, ja nahkat olivat lähteneet kokonaan.”
Käsi alkoi parantua
”Sain todella hyvää hoitoa. Neljän päivän päästä passittivat pois sairaalasta kipsin kanssa. Käsi oli kipsissä toista viikkoa. Sitten ruvettiinkin käymään joka toinen päivä hoidattamassa haavoja ja kuntouttamassa kättä, ensin Seinäjoella ja sen jälkeen omalla terveysasemalla. Kättä pitää jumpata myös itse, kinnata sormia pari kertaa vuorokaudessa.
Lääkärit ja hoitajat ovat ihmetelleet, kun käsi on luutunut ja parantunut näin hyvin. Ne suunnittelivat ihonsiirtoakin niin, että reidestä olisi siirretty ihoa käteen, mutta sitten huomattiin, että käsi arpeutuu itsekseen.”
”Halkomakonetta en ole käyttänyt, mutta en ole pannut myyntiinkään”
”Toukokuun lopussa käsikirurgi sanoi, että saan ruveta käyttämään kättä jo normaalisti eikä rajoitteita ole. Nyt vain pitäisi saada puristusvoimaa sormiin. Fysioterapeutilta ja toimintaterapeutilta olen saanut hyvät kuntoutusohjeet. Joskus syyskuun lopussa taas katsotaan mikä on tilanne.
Vaimolle olen vitsaillut, että lehtien haravointi ja imurointi on kielletty, muuten saan kyllä kaikkia liikkeitä tehdä. Halkomakonetta en ole vielä käyttänyt, mutta en ole sitä pannut myyntiinkään.
Tästä käsihommasta tuli täysipäiväinen työ meille molemmille, mutta suunnitelmissa ei ollut mitään, mikä olisi mennyt tapaturman takia uusiksi.
Hyvää tuuriakin tässä on ollut, kuten vaikka se, että vuosi sitten meille myytiin edullinen vapaa-ajan tapaturmavakuutus, joka on korvannut sairaalamaksuja ja matkakuluja.
Olen miettinyt, että mahtoikohan tämä onnettomuus olla yli sata vuotta vanhojen kuusien kosto. Kolme puuta kaadettiin kotipihasta, kun pelättiin, että myrsky kaataa ne tuvan päälle. Koskaan ennen ei ole vahinkoja sattunut, vaikka sama klapisirkkeli on ollut meillä kymmeniä vuosia ja sillä on koko ajan pilkottu puita.”
Voimavarani – Talkoohenki auttaa
Takka- ja hellapuiden tekeminen on yksi Jaakko Kohtalan lempipuuhista. Puita tarvitaan myös rantasaunan lämmityksessä.
”Meillä on täällä Tuuralan kylässä ollut aina hieno talkoo- ja yhteishenki. Jos jotakin sattuu, kyläläiset tulevat avuksi. Kun loukkasin käteni, tutut apurit saapuivat paikalle ja sirkkelöivät loput puut. Kovasti ovat ihmiset myös kyselleet kuulumisia.”
