Heinin flunssa olikin imukudossyöpä: ”Kaikkea muuta olin osannut epäillä, mutta en Hodgkinin tautia”
Heini Turpeisen pitkään jatkunut väsymys ja huono olo paljastuivat vakavaksi sairaudeksi.
Kun Heini Turpeisen, 38, vointi alkoi nopeasti heiketä 11 vuotta sitten, hän ehti moneen kertaan arvailla mahdollista syytä. Pari vuotta myöhemmin löytynyt imukudossyöpä-diagnoosi löi hänet kuitenkin täysin ällikällä.
Jatkuva väsymys ja hiestä märät lakanat
”Työskentelin yläasteella matematiikan opettajana, kun havahduin siihen, että tunsin oloni jatkuvasti väsyneeksi.
Lääkäri epäili syyksi masennusta, sillä olin kärsinyt siitä aikaisemmin. Itse kuitenkin ajattelin, että jotain muutakin oli vialla.
Oireet vain pahenivat, ja aloin kärsiä voimakkaasta yöhikoilusta. Pahimmillaan heräsin kaksi kertaa yössä siihen, että lakanat olivat läpimärät. Jouduin tietysti vaihtamaan ne ja käymään suihkussa.
Tanssitunnilla ja pyöräillessä ihmettelin, miksi minua hengästytti koko ajan. Siinä vaiheessa laitoin sen kuitenkin huonokuntoisuuden piikkiin.”
”Kuume sahasi ylös ja alas monta – monta viikkoa”
”Yhdeksän vuotta sitten sairastuin flunssaan, jossa kuume sahasi ylös ja alas monta monta viikkoa. Menin lääkäriin, joka ei löytänyt minusta mitään vikaa. Hän kirjoitti minulle varmuuden vuoksi lähetteen laboratoriotutkimuksiin.
Muutama tunti tutkimusten jälkeen sairaalasta soitettiin, että tulehdusarvoni olivat niin korkealla, että minun pitäisi lähteä sinne heti. Minut otettiin osastolle sisään, ja aloin saada antibioottia. Siitä huolimatta tulehdusarvoni vain nousi jatkuvasti.
Seuraavat päivät olivat rankkoja. Minusta tutkittiin kaikki mahdollinen, mutta huonon vointini syytä ei saatu selville.”
Sairaudelle löytyi nimi
”Vastaus löytyi vasta viikon päästä, kun tietokonetomografian tulokset tulivat. Keuhkojeni välisestä sidekudostilasta oli löytynyt kasvain. Sairastin siis Hodgkinin tautia eli erästä imukudossyöpää. Kaikkea muuta olin osannut epäillä, mutta en sitä.
Ensimmäinen reaktioni oli helpotus. Sairaudelleni oli löytynyt nimi. Sen jälkeen ajatukseni synkkenivät. Aloin miettiä, kuolisinko sairauteen ja olinko kenties itse aiheuttanut sen. Lääkärit kuitenkin rauhoittivat, että sairauden tarkkaa syytä ei tunneta.
Heti diagnoosin jälkeen minua alettiin hoitaa solunsalpaajilla kahden viikon välein sairaalassa. Ne alkoivat tehota nopeasti. Jo kahden kuukauden päästä kaikki syöpäaktiivisuus oli poissa ja vain kasvain oli jäljellä. Hoitoa päätettiin varmuuden vuoksi jatkaa vielä puoli vuotta.”
Henkisiä haasteita
”Henkisesti solunsalpaajahoidot olivat rankkoja. Niitä seurasi aina todella huono olo, mikä koetteli motivaatiotani. Mietin useita kertoja hoitojen lopettamistakin.
Hoitojen ajaksi olisin saanut sairauslomaa, mutta yhdessä lääkärin kanssa päätimme, että käyn muuten normaalisti töissä, mutta joka toinen viikko pidän hoidon jälkeen kolme päivää sairauslomaa. Sillä tavalla mielialani pysyi parempana. Kotona yksin ollessa olisin vain miettinyt syöpää.
Oli suuri onni, että äitini pystyi ottamaan virkavapaata ja tuli hoitamaan minua. Ilman hänen apuaan en ehkä olisi jaksanut taistella.”
Uuden identiteetin löytyminen
”Pahin vaihe sairastumisessa oli yllättäen hoitojen päättyminen. Ihmiset odottivat, että olisin onnellinen paranemisestani. Itse tunsin jääväni tyhjän päälle, sillä olin kaukana terveestä. Oloni oli hyvin väsynyt, ja olin herkkä saamaan esimerkiksi flunssia. Kun tavallinen syysflunssa kesti työkaverillani kolme päivää, minulla se kesti kolme viikkoa.
Kesti pitkään löytää uudenlainen identiteetti. Sairauden jälkeen halusin aloittaa alusta ja lähdin opiskelemaan toimintaterapeutiksi. Tällä hetkellä voin tehdä osittain etätyötä ja liukuvaa työaikaa, mikä helpottaa jaksamistani.”