Hirvikolari vaikutti Leenan tasapainoaistiin ja laukaisi huimauskohtaukset: ”Hyvänlaatuista asentohuimausta oli onneksi helppo hoitaa”

Jo postilaatikolle kävely tuntui Leena Rikkosesta lähes mahdottomalta, kun huimauskohtaus iski. Ulkopuolisista saattoi näyttää, että hän oli vahvassa humalassa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Leena Rikkonen rakastaa kasvien ja eläinten makrokuvausta kotimetsissä ja -niityillä. Talvella hän kuvaa paljon lintuja, kesällä ötököitä, perhosia ja kukkia.

Jo postilaatikolle kävely tuntui Leena Rikkosesta lähes mahdottomalta, kun huimauskohtaus iski. Ulkopuolisista saattoi näyttää, että hän oli vahvassa humalassa.
(Päivitetty: )
Teksti: Hanna Vilo

Kymmenen vuotta sitten lappeenrantalaisen Leena Rikkosen, 65, Viipurin-reissu sai yllättävän käänteen. Kaveriporukkaa kuljettanut pikkubussi joutui paluumatkalla pahaan hirvikolariin. Aluksi Leena luuli selvinneensä pelkällä säikähdyksellä, kunnes hän alkoi saada outoja oireita.

Maailma pyöri ympärillä

”Pari päivää onnettomuuden jälkeen heräsin siihen, että maailma tuntui pyörivän ympärilläni. Kävellessä kaarsin koko ajan vähän oikealle. Pelkäsin, että kaadun, ja jouduin jatkuvasti etsimään tasapainoa.

Itse en osannut yhdistää huimausta auto-onnettomuuteen. Olin istunut bussin takaosassa sohvalla vasen kylki kulkusuuntaan. Törmäys oli tietenkin pelästyttänyt, mutta turvavyö oli pelastanut ilmalennolta.

Vasta kun menin käymään lääkärissä, aloin ymmärtää, että törmäyksen aiheuttama voimakas sivuttaisliike oli vaikuttanut tasapainoaistiini. Lääkäri kertoi, että kyseessä oli onneksi hyvänlaatuinen asentohuimaus, jota oli helppo hoitaa.”

Harjoitteita huimauksen hoitoon

”Lääkäristä sain mukaani kolme erilaista harjoitetta asentohuimauksen hoitoon. Ensimmäisessä harjoitteessa oltiin vuorotellen puoli minuuttia vatsallaan, vasemmalla kyljellä, selällään ja oikealla kyljellä. Sen jälkeen levättiin.

Olin yllättänyt, miten helppoja kaikki harjoitteet olivat. Tein niitä kahdesti päivässä, ja koko setti vei noin vartin kerrallaan. Viikossa kaikki oireet olivat poissa, ja oloni oli jälleen hyvä. Unohdin asentohuimauksen kokonaan.”

Huimaus palasi eläkkeellä

”Jatkoin normaalia elämääni. Kävin töissä, ja suuren osan vapaa-ajastani käytin rakkaaseen harrastukseeni luontokuvaukseen. Eläkkeelle jäätyäni ehdin keskittyä siihen vielä entistä enemmän. Liikuin päivittäin metsässä ja etsin sopivia kuvauskohteita.

Eräänä aamuna viime joulukuussa minua odotti kuitenkin ikävä yllätys. Kun heräsin, aloin yhtäkkiä tuntea voimakasta huimausta. Oloni oli todella epätodellinen. Pääni tuntui tekevän ovaalin muotoista rataa, ja tunsin jatkuvasti lievää pahoinvointia. Pitkälleen mennessä oireet voimistuivat.

Seuraavien päivien aikana vaiva vain paheni. En päässyt enää kulkemaan suoraan postilaatikolle, vaan hoipertelin kuin olisin ollut vahvassa humalassa.”

Lähete fysioterapiaan yläselän jännitysten vuoksi

”Jälkeenpäin ajatellen tuntuu kummalta, mutta minulle ei siinä vaiheessa tullut mieleen, että kyse voisi olla taas asentohuimauksesta. Aiemmista kohtauksista oli jo paljon aikaa, ja ne olivat päässeet unohtumaan.

Pian huimausoireiden alkamisen jälkeen jouduin kuitenkin käymään Helsingissä Haartmanin sairaalan päivystyksessä. Jonossa oli paljon ihmisiä, ja jouduin odottamaan viisi tuntia. Silloin minulle tuli huimauksen takia niin paha olo, etten pystynyt enää istumaan ollenkaan.

Minulla oli aikaisemmin ollut TIA-kohtauksia eli ohimeneviä aivoverenkierron häiriöitä.

Kerroin niistä henkilökunnalle, joka hälytti ambulanssin. Minut vietiin Meilahden neurologian poliklinikalle. Olin siellä yön yli, mutta mitään vakavaa ei löytynyt. Sen sijaan sain lähetteen fysioterapiaan, koska yläselässäni oli voimakkaita jännityksiä.”

Pahin pyörrytys pois harjoitteilla

”Vasta lähetteen myötä muistin asentohuimauksen, ja oivalsin itse, mistä oli kyse. Varasin ajan asentohuimaukseen perehtyneelle fysioterapeutille, joka neuvoi minulle hyvin samantyylisen harjoitesarjan, jota olin tehnyt kymmenen vuotta aiemmin. Suurin ero oli, että nykyään riittää, että harjoitteet tekee kerran päivässä.

Otin ohjeet kiitollisena vastaan. Onnekseni huomasin, että harjoitteet alkoivat vaikuttaa jo ensimmäisen päivän iltana. Nukkumaan mennessä pahin pyörrytys oli poissa. Parin päivän päästä voin taas aivan normaalisti. Viikon päästä lopetin harjoitteiden tekemisen, mutta aion säästää ne varmuuden vuoksi tulevaisuutta varten.”

X