Hirvikolarista niskan retkahdusvamma ja vuosien hermosärky – ”Vakuutus korvasi hoitokuluja, sitten päättivät kivun johtuvan vanhoista vaivoista”

Kun hirvenvasa jysähti tuulilasiin, Meri Sillanpää luuli selvinneensä itse ilman vammoja. Toisin kävi. Pian vakuutusyhtiö pesi kätensä hoitokuluista.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Seinäjoella asuva Meri Sillanpää on huomannut kaikenlaisen luonnossa liikkumisen parantavan omaa hyvinvointia.

Kun hirvenvasa jysähti tuulilasiin, Meri Sillanpää luuli selvinneensä itse ilman vammoja. Toisin kävi. Pian vakuutusyhtiö pesi kätensä hoitokuluista.
Teksti:
Pirjo Latva-Mantila

Se oli vain pieni hirvikolari, edes auton turvatyynyt eivät lauenneet törmäyksessä. Kaikki näytti olevan päällisin puolin hyvin, eikä paikalle sen vuoksi kutsuttu ambulanssia.

Kivut tulivat vasta muutaman viikon kuluttua. Meri Sillanpään, 39, niska oli retkahtanut. Niskan retkahdusvamma toi vuosiksi kovia hermosärkyjä.

”Poliisit neuvoivat tilaamaan taksin”

”Olin viettänyt viikonloppua Turun saaristossa ja ajoin ­kolmostietä kotiin päin. Oli jo pimeää, kun yhtäkkiä Ikaalisten ja Parkanon rajalla täysikasvuinen hirvi vilahti autoni edestä. Ehdin miettiä, että huh, ei osunut. Samassa jysähti. Hirven perässä juossut vasa lensi autoni tuulilasiin ja siitä vastaantulijan kaistalle.

Vasta jälkeenpäin olen käsittänyt, että olin aikamoisessa shokissa törmäyksen jälkeen. Tiellä oli paljon liikennettä. Ensimmäisestä ­paikalle osuneesta autosta nousi ystävällinen mies. Hän kysyi, onko kaikki ok. Tunnistin hänet Duudsonien HP:ksi ja ehdotin selfietä.

Olin jo soittanut hätäkeskukseen. Takana tullut auto jäi varoittamaan muita autoilijoita, minä ohjasin liikennettä. Jonkin ajan kuluttua tulivat poliisit. Ensi töikseen he puhalluttivat minut. Pyysin ambulanssia, mutta näytin niin hyväkuntoiselta, ettei sitä ­tarvittu.

Poliisit neuvoivat tilaamaan taksin, mutta siihen minulla ei ollut varaa. Jäin odottamaan hinausautoa ja hyppäsin sen kyytiin.

Niskassa ja selässä tuntui vähän oudolta. Hinurikuljettajan kanssa juteltiin, että lääkäriin olisi hyvä mennä, sillä vakuutus ei korvaisi, jos jotain ilmenisi ja menisin vasta viikon päästä. Soitin sairaalan päivystykseen, jossa minua neuvottiin tulemaan tutkimuksiin.”

Niskan retkahdusvamma löytyi magneettikuvista

”Minut tutkittiin, mutta mitään vammoja ei löytynyt. CT-kuvissakaan ei näkynyt mitään.

Menin töihin heti seuraavana päivänä. Toimin silloin lähihoitajana terveyskeskuksen kuntoutusyksikössä.

Muutaman viikon päästä alkoi hermokipu. Se oli kuin hammassärkyä, hirvittävää luuhun asti menevää jomotusta, johon ei auttanut mikään perussärkylääke.

Otin yhteyttä vakuutusyh­tiöön ja sain veivattua niin, että pääsin Tampereen Terveystalolle magneettikuviin. Siellä sitten selvisi, että niskassani on retkahdusvamma, kaularangan prolapsi 5–6 nikamassa. Se oli syntynyt, kun törmäsin hirvenvasaan 80 kilometrin tuntinopeudella.

Särky oli helvetillistä. Minulle väläytettiin leikkausta, jossa niska olisi jäykistetty.

Vakuutus korvasi hoitokuluja vain puoli vuotta, sen jälkeen ne pesivät kätensä ja päättivät, että kipu johtuu vanhoista vaivoista.

Jatkoin töissä, vaikka kivut olivat kovia. Selkäni oli niskasta lantioon asti jumissa. Kävin hierojalla, ja hieronta tuntuikin tosi hyvältä, mutta aina sen jälkeen alkoi taas ­kammottava särky, johon ei auttanut mikään.”

Lue myös: Kaikki alkoi liukastumisesta – Selkävaivat eivät ole jättäneet Jussia rauhaan: ”Hermokipu tuuttaa kipusignaaleja selkään, jalkoihin ja varpaisiin”

Hermosärky aktivoitui autolla ajaessa

”Terveyskeskuslääkäri luetteli samat mantrat ja manuaalit ja määräsi yhä vain vahvoja opiaattilääkkeitä. Kieltäydyin niistä, sillä työssäni olin nähnyt, mitä hermokipulääkkeet voivat tehdä ihmiselle.

Minulla on kaksi lasta, joista toinen on monivammainen. Kolmiolääkkeiden syöminen olisi ollut riski, jos lasta olisi pitänyt lähteä viemään yöllä sairaalaan.

Mieleni alkoi jo olla epätoivoinen. Työpaikalla minulle kokeiltiin kipustenssiäkin, epävirallisesti, mutta siitäkään ei ollut mitään apua. ­Minun olisi pitänyt pysytellä makuuasennossa. Sairaslomaa sain vain muutaman päivän pätkissä.

Jossain vaiheessa olin niin stressaantunut, että jäin kuukaudeksi kotiin. Vaihdoin työpaikkaa ja menin fyysisesti kevyempään työhön.

Kun sain keskittyä itseni hoitamiseen ja kehon kuntouttamiseen, kivut helpottivat. Pikkuhiljaa aloin käydä kuntosalilla ja pyöräilemässä.

Kaikkein pahinta oli täryttävä liike, kun pyöräili tai ajoi autoa. Se aktivoi hermosäryn aina uudelleen, mutta kivun rajoissa tein sitkeästi kaikkea.

Kahden vuoden kuluttua onnettomuudesta lääkäri vihdoin kirjoitti lähetteen fysiatrian poliklinikalle. Sieltä sain kaularangan kuntoutukseen oikeanlaisia ohjeita. Selvisi myös, että tulehtuneiden lihaksien hieronta oli ollut iso virhe.”

”Käsi kipeytyy ja niska jäykistyy, jos pidän luuria korvalla”

”Särky helpottaa, kun makaan lattialla pyyherulla niskan takana ja vedän leukaa rintaan.

Matalapaine ja kosteus tuntuvat kehossani. Käsi kipeytyy ja niska jäykistyy, jos esimerkiksi pidän luuria korvalla.

Haluan auttaa muita vastaavaan tilanteeseen joutuneita. Siksi kävin hyvinvointialueen järjestämän koulutuksen ja voin toimia fyysisten sairauk­sien vertaistukihenkilönä ja kokemusasiantuntijana.”

Lue myös: Tukikoira turvaa Tuulin arkea, kun hermovaurio kipuilee ja vie jalat alta – ”Jax osaa nostaa 5 sentin kolikosta läh­tien kaiken tarvittavan”

Lue myös: Hirvikolari vaikutti Leenan tasapainoaistiin ja laukaisi huimauskohtaukset: ”Hyvänlaatuista asentohuimausta oli onneksi helppo hoitaa”

X