Mielenterveyden kanssa kamppaillut Idols-voittaja Anniina Timonen: ”Tarvitsin täydellisyyttä tunteakseni, että olen arvokas”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Tuore Idols-voittaja Anniina Timonen toivoo, että vielä joskus mielenterveysongelmiin suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin fyysisiinkin sairauksiin. © PEKKA NIEMINEN/OTAVAMEDIA
Idols-voittaja Anniina Timonen on hyväksynyt sen, että mielenterveysongelmat saattavat seurata häntä loppuun saakka. Vuosien varrella paha olo on muuttanut muotoaan. Tästä taistelusta syntyi ensimmäinen single Syvään päähän.

Kun Anniina Timonen kuuli oman nimensä julistettavan voittajaksi Espoon Metro-areenalla, hänen päänsä tyhjeni täysin. Vielä alkuviikosta Timonen, 22, ei uskonut voittomahdollisuuksiinsa. Finaalipäivänä hän alkoi uskoa, että mitä tahansa voi tapahtua.

Ja se on ihme. Vielä kuusi vuotta sitten nykyinen Idols-voittaja ei uskonut itseensä lainkaan. Teini-ikäinen Anniina uskalsi juuri ja juuri puhua musiikkiin liittyvistä unelmistaan, mutta julkisesti hän ei uskaltanut edes laulaa.

Oikeastaan kukaan – edes ystävät tai perheenjäsenet – eivät koskaan olleet kuulleet Timosen laulavan. Vasta kun koti oli tyhjillään, teini-ikäinen Anniina uskalsi revitellä. Kaiuttimista pauhasi Rihanna tai Eminem. Nyt ujosta teinitytöstä on kasvanut rohkea nuori nainen, joka räppää suorassa lähetyksessä Suomen kansan edessä.

Eikä kasvutarina ole helpoimmasta päästä.

Anniina Timonen, kympin tyttö

Täydellisyyden tavoittelu, siitä kaikki alkoi.

Timonen varttui lapsuutensa Lappeenrannassa. Lapsuus oli kaikin puolin onnellinen, oli harrastuksia ja ystäviä. Periaatteessa asiat olivat hyvin. Jostain selittämättömästä syystä 12-vuotias Anniina alkoi kuitenkin tuntea, että hän ei ole tarpeeksi hyvä. Tunne ei jättänyt rauhaan. Se alkoi kasvaa. Anniina alkoi kompensoida tuota tunnetta suorittamalla – niin opintoja kuin harrastuksiakin – täydellisyyttä hipoen.

Pikku hiljaa täydellisyydestä tuli pakkomielle. Kouluarvosanojen oli pakko olla erinomaisia. Kokeista tuli kymppejä, kevätjuhlista stipendejä. Koulutehtäviin alkoi upota entistä enemmän aikaa. Kun kaverit hengailivat koulun jälkeen kylillä, Anniina paineli suoraan kotiin valmistautumaan seuraavaan koulupäivään. Joskus hän oli niin väsynyt, että uni tuli miltei heti.

Hiljalleen tilanne paheni. Sosiaaliset piirit alkoivat kutistua, sillä kaikki aika ja energia kului täydellisyyden tavoitteluun. Tässä vaiheessa vanhemmatkin havahtuivat. He yrittivät toppuutella tytärtään.

”He yrittivät vakuuttaa minut siitä, että seiska ja kasikin ovat ihan hyviä numeroita. Että aina ei tarvitse saada kymppiä.”

Anniina oli kuitenkin vaipunut niin syvälle omaan kuplaansa, että mikään viesti ei mennyt perille. Hän tarvitsi täydellisyyttä tunteakseen, että on arvokas ihmisenä.

”Tajusin toki sisimmässäni, että se oli ihan absurdia. Moitin itseäni siitä, miksi teen itselleni näin. En kuitenkaan pystynyt lopettamaan.”

Paha olo muutti muotoaan

Yläkoulun jälkeen Anniina suuntasi lukioon. Vasta silloin hän alkoi ymmärtää, että kyseessä saattaa olla vakavakin ongelma. Siihen asti hän oli pitänyt jatkuvaa kokeisiin lukemista vain luonteenpiirteenä.

”Luulin, että on tavallista tavoitella erinomaisia suorituksia. Pikku hiljaa mielialani alkoi laskea, ja silloin tajusin, että taustalla on jotain muutakin.”

Käännekohta tapahtui lukion ensimmäisellä luokalla. Silloin Anniinan mielenterveys alkoi todella horjua. Elämään ujuttautuivat monenlaiset oireet, joita hän ei halua avata sen enempää.

”Sanotaan näin, että oli raskasta käydä koulua, kun ympärillä oli paljon ihmisiä.”

Täydellisyyden tavoittelu jäi taka-alalle. Anniina tajusi höllätä otetta opiskelusta, sillä elämä oli muuttunut toisenlaiseksi kamppailuksi.

”Lukioaika meni pitkälti mielenterveyden kanssa painiessa. Aina kun sain yhden ongelman käsiteltyä, paha olo löysi uuden reitin elämääni.”

Lukiossa Anniina uskaltautui hakemaan apua. Terveydenhoitaja ohjasi hänet eteenpäin. Koulunkäynti kävi lopulta liian raskaaksi, ja Anniina lopetti lukion. Hän opiskeli vuoden nettilukiossa. Sinä vuonna sosiaaliset kontaktit katosivat elämästä kokonaan.

Anniina sai kuitenkin tehokasta hoitoa. Hän kokee oikean lääkityksen ja säännöllisen keskusteluavun olleen merkittävä apu. Psykoterapeutin kanssa Anniina on päässyt purkamaan syvimpiä tuntemuksiaan.

Kun Anniina oli valmis palaamaan kouluunsa, Lappeenrannan lyseon lukioon, vastaanotto oli ymmärtäväinen: ensimmäisessä jaksossa lukujärjestyksessä oli pelkkää kuvaamataitoa ja musiikkia.

Anniina voi nykyisin hyvin. Se on monen vuoden kovan työn tulos. © PEKKA NIEMINEN/OTAVAMEDIA

Masennus on polku

”Ne luulee et oon hullu
Mut ne ei tiiä mis oon ollu, mitä vastaan oon taistellu
Ja et opettelen edelleen miten täällä eletään
Miten käsitellä häpeää”

Kun Idols-finalistit saivat tehdä Universal Musicin kanssa ensimmäiset sinkkunsa, Anniinan ei tarvinnut kauaa pohtia, mistä biisi kertoisi. Syvään päähän kumpuaa muistoista niiltä ajoilta, kun Anniina kävi pohjalla.

Jotkut ajattelevat, että masennus on kuin syvä kuilu – ammattiauttajat voivat työntää sairastuneen tikapuiden äärelle, mutta jokaisen on kiivettävä ne itse ylös.

”Samastun tuohon. Minua autettiin silloin, kun en olisi uskonut selviäväni. Mutta suurimman henkisen työn olen joutunut tekemään itse.”

Anniina kuvailee mielenterveysongelmiaan poluksi. Häntä on autettu alussa ja matkan varrella, mutta loppujen lopuksi polku on kuljettava loppuun yksin.

Tilastokeskuksen mukaan joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana. Heistä jopa puolella se uusiutuu.

Anniina ei pelkää. Hän on asennoitunut siihen, että joutuu kamppailemaan mielenterveysongelmien kanssa todennäköisesti koko loppuelämänsä.

”Tärkeintä on, että sairaudet eivät kontrolloi minua, vaan että minä kontrolloin niitä. Minä päätän itse omasta elämästäni”, Anniina sanoo päättäväisesti.

Onko mielenterveys yhä tabu?

Anniina toivoo, että vielä joskus mielenterveysongelmiin suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin fyysisiinkin sairauksiin. Mielenterveysongelmat saattavat pelottaa, ja joidenkin voi olla vaikea kohdata sairastunutta.

Tabu on Anniinan mielestä kuitenkin liian vahva sana, ainakin Suomessa.

”Ihailen kovasti henkilöitä, jotka uskaltavat puhua vaikeistakin asioista ja tuovat tärkeitä aiheita esiin. Sellaiset esimerkit antavat voimaa.”

Myös Anniina haluaa rohkaista muita esimerkillään. Hän haluaisi kertoa kaikille pahoinvoiville ihmisille, että he eivät ole ajatustensa kanssa yksin. Kaikesta voi selvitä.

Se on myös Syvään päähän -sinkun viesti:

”Usko mua kun mä sanon että sä tuut selvii siitä
Vaik tuntuu ettet riitä
Sun ei tarvi olla enempää ku oot
Vaik maailma kaato sut kumoon”

Tällä hetkellä Anniina kertoo voivansa hyvin. Se on monen vuoden kovan työn tulos. Nykyisin hän osaa tunnistaa stressin ja orastavat oireet ajoissa. Silloin pitää höllentää tahtia. Anniinan itsetuntemus on kehittynyt vaikeiden vuosien aikana.

”15-vuotiaaseen Anniinaan verrattuna uskallan nyt olla aidosti oma itseni. Teini-ikäisenä en uskaltanut sanoa mielipiteitäni ääneen ja jättäydyin aina muiden jalkoihin.”

The Voice of Finland yllätti

Jotkut saattavat muistaa Anniinan The Voice of Finland -laulukilpailusta parin vuoden takaa. Sitä ennen kukaan ei ollut kuullut Anniinan laulavan. Yllätys oli melkoinen, kun yläkoulun hiljainen kympin tyttö veti yhtäkkiä räppiä televisiossa. Myös Anniinaa naurattaa.

”Voin kuvitella koulukaverien järkytyksen. Läheisetkin hämmästyivät siitä, että osaan ja uskallan sittenkin laulaa.”

Anniina putosi kilpailusta kaksintaisteluvaiheessa. Hän hävisi Heikki Mäkäräiselle, jonka kanssa on sittemmin työskennellyt yhdessä.

Laulukilpailut ovat kasvattaneet Anniinaa artistina. Nyt kun Idols-voiton aiheuttama häkellys on laantunut, tavoitteetkin ovat kirkastuneet. Anniina haluaa murtaa Idols-voittajien kirouksen – hän haluaa menestyä ja päästä esiintymään isoille lavoille.

Menneisyyden painolasti ei vaivaa Anniinaa. Oikeastaan hän ei muuttaisi mitään.

”Mielenterveysongelmat ovat vieneet minulta paljon, mutta ne ovat myös antaneet valtavasti. Ilman rankkoja kokemuksiani en olisi koskaan uskaltanut lähteä tavoittelemaan unelmiani.”

Nyt Anniina elää unelmaansa. Vaikka hän ei koskaan parantuisi, musiikki on se, mikä saa hänet tuntemaan olevansa elossa.

”Mul oli tapana itteeni syyttää
Mut tiiän etten siihen oo syypää
Eikä musta koskaan saa ehjää
Mut tääl edelleen seistään”

Lue myös:

Häpesin masennustani ja viivyttelin hoitoon hakeutumista parilla vuodella

X