Jääkiekkoilija Teemu Ramstedt elää IBD-taudin kanssa: ”Parit pudotuspelitkin on pelattu kortisonin alla, ja hyvin on mennyt”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Teemu Ramstedt IBD
Teemu Ramstedt piti välivuoden pelaamisesta. Tulevalla kaudella peliura jatkuu Lappeenrannan SaiPan riveissä. © sini-marja niska / otavamedia
Haavaisen paksusuolentulehduksen eli IBD:n diagnoosit ovat lisääntyneet Suomessa. Yksi diagnoosin saaneista on jääkiekkoilijana tunnettu Teemu Ramstedt.

Jääkiekkoilija Teemu Ramstedtin, 31, elämä koki mullistuksen helmikuussa 2014, kun hänen suolensa alkoi oireilla. Tutkimusten jälkeen selvisi, että vantaalaishyökkääjä sairastaa parantumatonta sairautta, IBD:tä eli haavaista paksusuolentulehdusta.

Sairaus on aiheuttanut hänelle unettomuutta, jolla on ollut vaikutusta myös miehen pelaamiseen.

Vessassa piti olla pidempään

”Puolisen vuotta ennen diagnoosia oli jo ollut joitakin oireita, mutta sitten joulun tienoilla tuli vaikeampi jakso.

Aamuisin piti vessassa olla vähän pidempään ja öisin ei saanut nukutuksi kunnolla, kun jouduin juoksemaan vessassa jatkuvasti, ja uloste oli veristä.

Oireet olivat pahimmillaan kolme viikkoa ennen kuin menin tähystykseen.”

Tähystys paljasti tulehduksen

”Ensin menin juttelemaan asiasta joukkueen lääkärin kanssa. Ihan heti ensimmäisinä päivinä ei vielä oltu huolissaan, mutta kun oireita oli jatkunut jo useamman viikon, hän lähetti minut spesialistille tähystykseen.

Tähystyksessä lääkäri totesi heti, kun kamera työnnettiin sisään, että suoli on ihan verillä ja tulehdus on päällä. Käytännössä lopullinen diagnoosi tuli viikko koepalojen analysoinnin jälkeen, mutta silmämääräisesti lääkäri pystyi sen jo kameran kautta aika hyvin katsomaan.”

Haavainen paksusuolentulehdus on tärkeä hoitaa

1. Suomessa IBD:tä, eli haavaista paksusuolen tulehdusta , sairastaa 50 000 ihmistä. Tauti on yleinen Suomessa, ja vuosittain diagnoosin saa 2 000 henkilöä.

2. Oireet ovat yleensä hyvin voimakkaita. Haavaisen paksusuolentulehduksen diagnoosi tehdään yleensä nopealla tutkimuksella.

3. ”Hoitamattomana tauti voi aiheuttaa voimakkaita oireita, kuten ripulia ja anemiaa. Aliravitsemusta voi esiintyä. Sairaus voi aiheuttaa myös suoliston ahtaumia ja jopa suolen puhkeamisen”, sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Perttu Arkkila kertoo.

Peruslääkityksen lisäksi kortisonia tarvittaessa

”Heti diagnoosin jälkeen annettiin tämän sairauden peruslääkitys, jossa vaikuttava aine on mesalatsiini. Olen nyt syönyt sitä päivittäin yli viisi vuotta.

Sen idea on, että oireet pysyisivät mahdollisimman hyvin aisoissa eikä tulisi akuutteja vaiheita.

Aina lääke ei tehoa toivotulla tavalla, ja akuutin vaiheen ollessa päällä suoli menee verille. Silloin laitetaan kortisonia siihen päälle yläkautta ja sitten alakautta paikallisesti.

Yön yli kestäviä sairaalajaksoja ei ole ollut. Sairaalassa olen käynyt ainoastaan päiväkäynnillä kontrollina tehdyissä tähystyksissä. Välillä on otettu ulosteesta jotain kalprotektiininäytteitä ja verikokeitakin on otettu.

Leikkaushoitoa en ole tarvinnut. Toivottavasti sellaista ei tarvita tulevaisuudessakaan.”

Pelaamiseen sairaus ei suoranaisesti vaikuta

”En koe, että peruslääkitys olisi hirveästi vaikuttanut muuhun elämääni. Akuuttivaiheen tullessa täytyy käyttää kortisonia.

Lääkityksellä on tiettyjä sivuvaikutuksia, jotka johtavat painonnousuun: Se kerryttää nestettä ja turvottaa varsinkin kasvoja. Näppylöitä tulee ihoon ja ruokahalu lisääntyy. Pahimmillaan se pistää kyllä kropan aika sekaisin.

Lääkitykseen liittyy myös unettomuutta. Välttämättä unta ei saa tai sitten jos saa, niin herää aamuyöstä, eikä sen jälkeen enää nukuta. Sen vuoksi unet jäävät välillä vähäisiksi.

Pelaamiseen sairaus ei suoranaisesti ole vaikuttanut, muuten kuin silloin kun ei saa nukuttua kunnolla. Silloin sairaus näkyy kentällä, kun palautuminen häiriintyy.

Jos ajattelee kortisonin kanssa pelaamista, niin tuntuu, että se on sujunut vähintään yhtä hyvin kuin ilmankin. Parit pudotuspelitkin on pelattu kortisonin alla, ja hyvin on mennyt.

Tässä on vuosien varrella jonkun verran oppinut elämään sen kanssa ja kuulostelemaan itseänsä, että miten olo ei olisi niin paha kortisoninkaan aikana. Onneksi minun ei tarvitse koko ajan ottaa kortisonia. Viiden vuoden aikana on ollut kahdeksan tai yhdeksän kuuria.

Juuri nyt olen kortisonikuurilla; sen näkee kyllä peilistäkin. Sitä ennen oli yli vuoden pätkä, kun ei tarvinnut sitä ottaa. Vuodenvaihteessa oli sellainen pienempi pätkä, kun jouduin kortisonia ottamaan alakautta paikallisesti. Mitään isompaa hätää ei ole kuitenkaan ollut. Tasaisen aaltoilevasti mennään edelleen.

Sain diagnoosin 2014. Sen jälkeen tilanne ei ole helpottanut, mutta ei pahentunutkaan.”

X