Leipuri-Tommi, 33, kärsi jatkuvista hengitysoireista – kyseessä olikin ammattitauti: ”Jälkeenpäin ajateltuna sairastuminen oli minulle lottovoitto”
Tommi Kamppinen ihmetteli, miksi leipomotyö aiheutti jatkuvasti hengitystieoireita. Onneksi työkaveri kehotti häntä tutkimuksiin.
Tommi Kamppinen on harrastanut lapsesta asti jääkiekkoa ja yleisurheilua. Hän ajattelee, että hyvä fyysinen kunto on auttanut häntä toipumaan nopeasti ammattiastmasta. Kuva: Juha Harju
Aamuvirkkuna leipurina Tommi Kamppinen, 33, nautti leipomon aikaisista vuoroista. Hänestä oli luontevaa herätä aamukahdelta ja lähteä laittamaan taikinat alulle. Keho kuitenkin viestitti muuta: häntä aivastutti ja yskitti jatkuvasti. Kävi ilmi, että kyseessä oli ammattitauti.
Tähän havahduin: ”Henkeä salpasi”
”Olin ollut leipomossa ensimmäisen kerran töissä jo yläkouluikäisenä, ja työ oli minulle tuttua ja mukavaa. 28-vuotiaana aloin kuitenkin ensimmäisen kerran huomata kummallisia oireita. Minua yskitti ja aivastutti jatkuvasti, ja välillä myös henkeä salpasi. Itse ajattelin, että reagoin voimakkaasti esimerkiksi kaneliin tai kardemummaan, mutten osannut huolestua asiasta.
Eräänä päivänä työkaverini kertoi, että hän oli menossa allergiatutkimuksiin. Hän oli huomannut myös minun oireeni ja ehdotti, että samalla reissulla tilaisi minulle ajan. Olin ehdotuksen suhteen hieman vastahakoinen, sillä ajattelin, ettei hyväkuntoisella nuorella miehellä voinut olla mitään vakavaa vaivaa. Lyhyen harkinnan jälkeen päätin kuitenkin lähteä tutkimuksiin.
Vastaanotolle: Selviä astman oireita
Työterveydessä havaittiin heti, että minulla oli selviä astman oireita. Siellä myös epäiltiin, että kyseessä oli ammattiastma, eli olisin allerginen jollekin leipomossa käytettävälle raaka-aineelle. Allergian aiheuttaja piti kuitenkin löytää.
Sain lähetteen Seinäjoen terveyskeskukseen jatkotutkimuksiin. Sieltä minut lähetettiin Helsinkiin Työterveyslaitokselle vielä tarkempiin tutkimuksiin.
Tutkimukset kestivät yhteensä noin yhdeksän kuukautta. Lopulta sain kuitenkin diagnoosin: minulla oli ammattiastma ja ammattiallergia. Pahimpina allergisoivina tekijöinä olivat vehnä- ja ruisjauhon pöly. Lisäksi verenpainearvoni olivat todella huonot. Kehoni oli paljon huonommassa kunnossa kuin olin itse ymmärtänyt.
Diagnoosin saaminen tuntui epätodelliselta. Lääkäri määräsi minulle lääkityksen astman hoitoon ja harkitsi myös verenpainelääkitystä. Siihen asti olin tuntenut itseni kuolemattomaksi. Yhtäkkiä kuitenkin havahduin siihen, että minun täytyy alkaa huolehtia terveydestäni.
Uuteen suuntaan
Oli selvää, etten voinut enää jatkaa leipurin työssäni. Juttelin asiasta Työterveyslaitoksen keuhkolääkärin, sosiaaliasiamiehen ja työnantajan vakuutusyhtiön edustajan kanssa. Kerroin heille, että minulla oli itse asiassa jo pitkään ollut unelma, jota en ollut ehtinyt toteuttaa, koska olin aina ollut kiireinen. Haaveenani oli päästä opiskelemaan sosiaali- ja terveysalaa. Erityisesti minua kiinnostivat sosionomiopinnot Seinäjoen ammattikorkeakoulussa.
Vakuutusyhtiö hyväksyi perusteluni ja sitoutui maksamaan opintoni. Sen kevään hakuun en enää ehtinyt mukaan, mutta pystyin aloittamaan opinnot avoimessa ammattikorkeakoulussa. Seuraavana syksynä sain toivomani opiskelupaikan.
Tässä ja nyt
Sosionomiksi valmistuin tämän vuoden maaliskuussa. Nykyään työskentelen Mielenterveysomaisten keskusliiton FinFamin nuorisotyöhankkeessa. Työ lasten ja nuorten parissa kiinnostaa minua, koska omassa nuoruudessani oli paljon kasvukipuja. Haluan auttaa nuoria heidän haasteidensa kanssa.
Näin jälkeenpäin ajateltuna sairastuminen oli minulle lottovoitto. Pääsin työskentelemään alalle, josta olen aina ollut kiinnostunut.
Astman oireita minulla ei ole ollut enää pitkään aikaan. Aluksi käytin vahvaa astmalääkettä kahdesti päivässä, mutta vähitellen annosta pienennettiin. Nykyään minun ei enää tarvitse käyttää lääkettä säännöllisesti. Tunnen itseni melkein täysin terveeksi. Leipomista en ole kuitenkaan kokonaan lopettanut, vaan leivon edelleen silloin tällöin. Pari viikkoa sitten leivoin kahden pienen lapseni kanssa korvapuusteja.”