Onnettomuudesta seurasi alati polttava kiputila – Jutalla diagnosoitiin kipuoireyhtymä CRPS: ”Olen päättänyt, ettei kipu lannista minua”

Jaa artikkeli
Jutan on ollut pakko sopeutua siihen, että hän on loppuelämänsä kipeä. ”Onneksi kipu on, ainakin toistaiseksi, pysähtynyt kropan oikealle puolelle. Se olisi voinut levitä myös vasemmalle.” © Tommi Tuomi
Jutan on ollut pakko sopeutua siihen, että hän on loppuelämänsä kipeä. ”Onneksi kipu on, ainakin toistaiseksi, pysähtynyt kropan oikealle puolelle. Se olisi voinut levitä myös vasemmalle.” © Tommi Tuomi
Vantaalainen Jutta Müller sairastaa monimuotoista kipuoireyhtymää CRPS:ää. Toistaiseksi mikään hoito ei ole vienyt kipua pois.

Viisi vuotta sitten kotihoitoalan yrittäjä Jutta Müller, 41, joutui auto-onnettomuuteen, jossa bussi törmäsi hänen autoonsa. Jutta selvisi muuten vammoitta, mutta hänen oikea ranteensa kipeytyi. Lopulta diagnoosiksi varmistui CRPS, monimuotoinen kipuoireyhtymä.

Tautia on vaikea diagnosoida, eikä siihen ole täsmälääkettä. Puolet sairastuneista saa avun aivojen magneettistimulaatiosta, mutta noin prosentilla hoito vain pahentaa tilannetta. Jutta on yksi jälkimmäisistä.

Polttava kipu levisi käteen ja hartioihin

”Oikea käteni kipeytyi muutama kuukausi onnettomuuden jälkeen, eikä enää toiminut normaalisti. Polttava kipu levisi parissa päivässä koko käteen ja hartioihin saakka. Kosketuskin tuntui pahalta. En voinut enää kävellä käsi kädessä mieheni kanssa, eivätkä rakkaat koirani saaneet nuolla kättäni.

Käsi kramppasi koko ajan ja kipu oli läsnä päivin ja öin. Yöt olivat repaleisia ja jouduin ottamaan paljon särkylääkettä. En voinut ymmärtää, mistä oli kyse, ja myös mieheni oli minusta todella huolissaan.”

Diagnoosina monimuotoinen kipuoireyhtymä CRPS

”Julkisen puolen lääkärit puhuivat rasitusvammasta ja määräsivät vahvoja kipulääkkeitä. Ranteeseen, olkapäähän ja kyynärpäähän annetut kortisonipiikit vain lisäsivät kipua. Työterveyslääkäri suositteli akupunktiota, mutta siitäkin käsi tuli kipeämmäksi. Menin lopulta omakustanteiseen magneettikuvaan, josta ei löytynyt mitään.

Yli puoli vuotta kului kivun ja epätietoisuuden kanssa. Kaikki lääkärit halusivat kirjoittaa sairauslomaa. Itse halusin vain kivuilleni syyn, koska halusin parantua.

Kipupoliklinikalla käynti oli katastrofi. Käyntiin oli varattu kaksi tuntia. Lopulta olin vain puoli tuntia lääkärillä. Olin täyttänyt hirveän määrän kysymyslomakkeita, eikä lääkäri edes vilkaissut niitä.

Yksityisen lääkäriasema neurologi Heikki Hurri sen ­sijaan näki heti, että kyseessä on CRPS. Itsekin alan ammattilaisena olin asiaa pelännyt. ­Vakuutusyhtiö ei korvannut lääkärinlaskuista penniäkään.”

Kipulääkkeitä ja aivojen magneettisimulaatiota

”Söin 10:tä voimakasta kipulääkettä, mutta ne eivät auttaneet ja lihottivat minua 20 kiloa. Lepopulssi yöllä oli yli 100, ja tunsin olevani elävä ruumis.

Neurologi suositteli aivojen magneettistimulaatiota, joka auttaa noin puolella potilaista­. Puolelle hoidolla ei ole vaikutusta ja noin prosentilla tauti pahenee hoidon aikana. Minulle kävi juuri näin: tauti paheni.

Olin tahtomattani melkein pari vuotta lähes kokonaan pois työelämästä. Lopulta kaikki lääkärit totesivat, ettei asialle voi tehdä mitään.

Työntekijät pitivät firmaa­ pystyssä. Tein paperitöitä, ­koska jaksaminen ei riittänyt­ hoitotyöhön. Apua sain kipupsykologilta, peiliterapiasta, hieronnasta, treenaamisesta ja venyttelystä. Hypnoosi on auttanut sekä unenlaatuun että asian hyväksymiseen.”

”Mielenhallintataidot auttavat arjessa”

”Lopetin turhat lääkkeet reilu vuosi sitten ja laihduin takaisin entisiin mittoihin.

Lämmönsäätelykykyni on sekaisin eikä käden hienomotoriikka toimi. En kestä yhtään kylmää, tuulta tai sadetta, ­nukun huonosti, enkä voi ­käyttää alkoholia ollenkaan.

Olen palannut töihin. Juokseminen, potkunyrkkeily ja kolme mäyräkoiraani ovat henkireikiäni. Mielenhallintataidot auttavat arjessa. Olen päättänyt, ettei kipu lannista minua.”

Lue myös: Kipuoireyhtymä vei Mikalta työkyvyn: ”Joudun suihkuttamaan puudutetta jalkoihini, jotta saan edes housut jalkaan”

X