Kaamosajan pimeys iski Mariin voimakkaasti ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen - ”Päätin alkaa säästää vähän rahaa itseni piristämiseen”
Mari Toivanen huomasi, että pimeä syksy alkoi tuntua huomattavasti mukavammalta, kun hän säästi itselleen kaamosbudjetin, jonka avulla järjestää piristystä syksyyn.
Kun syksyn pimeys alkoi väsyttää, Mari Toivanen päätti opetella neulomaan villasukkia. Hän on antanut niitä syksyn ja talven aikana lahjaksi ystäville.
Kuuden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen Mari Toivanen, 38, oli ehtinyt unohtaa, miten pimeitä ja kylmiä Suomen syksyt ja talvet ovat. Kun hän 13 vuotta sitten syyskuussa muutti Pariisista Turkuun, länsirannikon syksyn lumeton pimeys iski suoraan vasten kasvoja.
”Palaaminen oli kulttuurishokki”
”Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä Pariisiin. Vuosien mittaan ehdin tottua Keski-Euroopan leutoon ja valoisaan talveen. Valmistumisen jälkeen päätin palata takaisin Suomeen ja muutin Turkuun tekemään väitöskirjaa.
Vaikka monet asiat sujuivat Suomessa paljon helpommin kuin Ranskassa, palaaminen oli kulttuurishokki.
Olin unohtanut, miten nopeasti illat pimenevät, sää viilenee ja ihmiset alkavat vetäytyä koteihinsa syksyllä. Itäsuomalaisena minulle oli myös yllätys, että länsirannikon syksy oli lähes kokonaan lumeton. Oloni tuntui niin vetämättömältä ja väsyneeltä, että minun oli pakko keksiä jotakin.”
Piristystä syksyyn ja iloa kaamosbudjetista
”Koska mielialani oli matalalla, päätin alkaa säästää vähän rahaa itseni piristämiseen. Ensimmäiseksi käytin kaamosbudjettini säästöjä kampaajalla käymiseen ja avantouimiseen.
Aloin myös käydä työkaverini kanssa säännöllisesti ulkona lounastamassa. Koska aamuisin yliopistolle mennessä ja iltaisin yliopistolta lähtiessä oli pimeää, halusimme nauttia keskipäivän valosta mahdollisimman paljon. Siksi venytimme ruokatuntia tavallista pitemmäksi. Usein menimme johonkin vähän hienompaan paikkaan ja tilasimme myös lasin viiniä. Pienien tekojen avulla mielialani alkoi vähitellen piristyä.”
Uuden oppiminen ilahduttaa
”Piristystuokiot toimivat niin hyvin, että päätin tehdä kaamosbudjetin tekemisestä jokavuotisen tavan. Kun iltojen pimeys elokuussa lisääntyi, aloin säästää rahaa syksyä ja talvea varten. Väitöskirjaa tehdessä säästin budjettia varten noin 150 euroa, myöhemmin työelämässä lisäsin siihen muutaman satasen enemmän.
Ideanani ei kuitenkaan ollut kerätä mahdollisimman suurta budjettia, vaan keksiä hyviä tapoja nauttia elämästä syksyn harmaudesta huolimatta. Minulla siihen auttaa erityisesti uuden oppiminen.
Viime vuosina olen ottanut tavaksi opetella jotakin uutta joka vuosi. Kun viime vuonna koronaepidemia pakotti viettämään paljon aikaa kotona, opettelin neulomaan villasukat Itä-Suomessa asuvan mummuni opastuksella. Kantapään tekeminen oli vaikeinta, mutta jatkoin periksiantamattomasti ja lopulta onnistuin siinä. Mummu oli projektistani tietenkin hurjan iloinen.
Opettelin myös hapanjuurileivän leivontaa keittokirjan ja Facebook-ryhmän avulla. Leipominen osoittautui erinomaiseksi tavaksi pysähtyä ja nauttia hetkestä.”
Kaamosväsymys iskee yhä joka vuosi
”Pimeään aikaan kaipaan erityisesti muiden ihmisten seuraa. Siksi käytän suuren osan kaamosbudjetistani sosiaaliseen tekemiseen. Saatan esimerkiksi kutsua ystäviä syömään tai viettämään viini-iltaa. Joskus lähdemme myös ulos syömään.
Kaamosväsymys iskee minuun edelleen joka vuosi, mutta tulen sen kanssa entistä paremmin toimeen.
Vähän aikaa sitten muutin mieheni Jarin kanssa maalle paikkaan, jossa ei ole katuvaloja. Huomaan päivien pimenemisen siis vielä entistä selvemmin. Se on saanut minut opettelemaan lisää armollisuutta itseäni kohtaan.
Kun päivät lyhenevät, hyväksyn, että oloni on tavallista väsyneempi. Annan itselleni luvan nukkua enemmän enkä yritä vaatia itseltäni samaa energiatasoa kuin kesällä. Sen sijaan etsin ympärilleni asioita, jotka piristävät oloa.”