Kaijan muistiongelmat paljastuivat Alzheimerin taudiksi: ”Olen ollut avoin ja kertonut sairaudestani kaikille”
Seinäjokelainen Kaija Hautala, 63, jäi noin vuosi sitten eläkkeelle Alzheimerin taudin takia. Arki sujuu silti itsenäisesti, sillä Kaijan muistitauti on lievässä vaiheessa. Hän pitää aivoistaan hyvää huolta syömällä terveellisesti ja liikkumalla monipuolisesti.
”Olen kiitollinen, että olen näin hyvässä kunnossa ja saan nauttia eläkepäivistäni”, Alzheimer-diagnoosin saanut Kaija Hautala sanoo.
Muistiongelmat alkoivat näkyä seurakunnan leirikeskuksen emännän töissä loppuvuodesta 2018, kun Kaija Hautala laittoi vahingossa leipätaikinaan kaksinkertaisen määrän hiivaa.
Taikinan epäonnistuminen ei ollut tavallista kokeneelle ammattiemännälle, joka oli tottunut koko ikänsä tekemään paljon töitä. Jokin oli pielessä. Sen oli pannut merkille myös työnjohtaja ja työkaverit.
”Korkeampi esimies oli huolissaan minun esimieheni jaksamisesta, sillä hän joutui kuulemma katsomaan minun perääni, mitä minä teen. Itse en ollut tällaista huomannut”, Kaija sanoo.
Kaijan työkykyä alettiin selvittää työterveydessä kokeiden avulla. Lopulta diagnoosiksi löytyi selkäydinnäytteen avulla Alzheimerin tauti.
”Muistisairaus oli yllätys, vaikka olin pidempään huomannut, etten muista vanhoja enkä kyllä uusiakaan asioita välttämättä heti”, Kaija kertoo.
Alzheimerin taudin epätyypillinen oirekuva
Vaikka Kaija Hautala tiedosti muistiongelmat, hän ei ollut pitänyt oireitaan vakavina, sillä asiat kuitenkin edelleen palautuivat mieleen, vaikkakin pienellä viiveellä.
Hänellä todettiin Alzheimerin taudin epätyypillinen oirekuva. Epätyypillisin oirein ilmenevät Alzheimerin taudin muodot alkavat usein nuoremmalla iällä kuin tavallisessa tautimuodossa.
Kaijakin oli sairastuessaan vasta 62-vuotias. Hän joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle lähes kaksi vuotta suunniteltua aikaisemmin.
Epätyypillisesti oireileva Alzheimerin tauti ei ala välttämättä muistin heikkenemisellä, vaan ensioire voi olla esimerkiksi kätevyyden heikkeneminen.
Kaijakaan ei selvinnyt työtehtävistään enää yhtä näppärästi kuin aikaisemmin. Lisäksi hän tunsi itsensä aiempaa väsyneemmäksi.
”Pääasiassa kudon sukkia lapsille ja lapsenlapsille, jotka ovat minulle rakkaita.” © Krista Luoma
Muistiongelmat tulivat osaksi arkea – diagnoosi oli iso järkytys
Kaija huomasi itsekin, ettei saa enää painettua kaikkia asioita mieleensä. Silti diagnoosi oli aluksi iso järkytys.
”Olin aluksi ahdistunut, kun mietin, kuinka tästä nyt jatkan eteenpäin ja miten tauti oikein etenee. Olen kuitenkin ollut avoin ja kertonut sairaudestani kaikille”, Kaija sanoo.
”Olin aluksi ahdistunut, kun mietin, kuinka tästä jatkan eteenpäin ja miten tauti oikein etenee.”
Ahdistus oli onneksi ohimenevää.
Kaija hyväksyi nopeasti muistisairautensa. Siinä on auttanut lähipiirin tuki. Lisäksi Kaija käy työikäisenä sairastuneiden vertaistukiryhmässä Muistiyhdistyksessä.
”Siellä tapaa muita muistisairaita ja saa paljon uutta tietoa.”
Kaija asuu muistisairaudesta huolimatta yksin omassa asunnossaan, eikä tarvitse arjen pyörittämiseen ollenkaan ulkopuolista apua. Kaijalla on kolme lasta ja seitsemän lapsenlasta, joista suurin osa asuu toisella paikkakunnalla.
”Onneksi nuorin lapsistani asuu tuossa kilometrin päässä. Se luo turvaa, sillä hän voi tarkistaa kaiken olevan minulla kunnossa. Lisäksi minulla on ystävä naapurissa rivitalon toisessa päässä”, Kaija iloitsee.
Itsenäinen arki on mahdollista, koska Kaija muistuttaa itse itseään monin eri tavoin. Hän kirjaa ylös kaikki tapaamisensa kalenteriin ja maksaa laskut nettipankissa heti niiden saavuttua. Näin maksut eivät voi niin helposti unohtua.
Kaija kirjoittaa kauppalappuun heti ylös, kun jokin tarvike loppuu eli kokoaa kauppalistaansa usean päivän aikana.
”Muuten en enää kaupassa välttämättä muistaisi, mitä pitäisi ostaa.”
Kotona ei ole käytössä turvaliettä, mutta Kaija tarkistaa aina ulos lähtiessään, etteivät levyt ole jääneet päälle.
”Luen joka päivä, koska on mielenkiintoista ajatella kirjojen tapahtumia.” © Krista Luoma
Kilpirauhasen vajaatoiminnan vaikutus muistiin
Kaija käy kerran vuodessa muistitutkimuksissa. Siellä taudin etenemistä seurataan lukemistestillä. Siinä selvitetään, mitä Kaija muistaa lukemastaan hetken päästä.
Kaijan muistisairaus ei ole onneksi vielä lähtenyt voimakkaasti pahenemaan, ja tästä syystä hän on saanut vielä pitää ajokorttinsa.
”Uusien testien mukaan yhdessä osiossa muisti oli jopa parantunut vuoden takaisesta”, Kaija sanoo.
Muistihäiriö on pysynyt lievänä Kaijan mielestä sen takia, että hän syö muistilääkkeitä ja noudattaa terveellisisiä elintapoja.
Vaikka töissä ruoanlaitto ei enää sujunut isolle porukalle, Kaija pystyy kotioloissa valmistamaan itselleen terveellistä kotiruokaa ja liikkumaan monipuolisesti.
Hän aloittaa aina päivänsä puurolla ja pellavan siemenillä sekä huolehtii riittävästä proteiinin ja kasvisten saannista.
Kaija on pyytänyt lääkäriään lisäämään kilpirauhasen vajaatoimintansa lääkitystä, koska tietää kilpirauhassairauden voivan heikentää muistiaan vielä lisää.
”Kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteydestä muistiin puhutaan liian vähän, sillä se on tärkeää tietoa varsinkin muistisairaille.”
Alzheimerin tauti on vielä huomaamaton
Kaijan Alzheimerin tauti on niin alkuvaiheessa, että se on vielä varsin huomaamaton.
Hänen kanssaan jutellessaan ei välttämättä huomaisi ollenkaan puhuvansa muistisairaan kanssa, sillä Kaija muistaa paljon sekä uusia että vanhoja kuulumisiaan.
Puhelias Kaija sekoittaa vain harvoin puheessa sanoja keskenään.
”Moni sanoo, ettei minusta edes huomaa, että minulla on muistisairautta”, Kaija sanoo.
Kaija on luonteeltaan positiivinen, vaikka sairauden tuleva eteneminen pelottaakin häntä edelleen välillä.
”Päiväähän ei tiedä, milloin tämä tauti pahenee. Äidilläni oli Alzheimer, ja hän oli vuosia lähes kokonaan käänneltävänä petipotilaana. Sellainen vähän kauhistuttaa, mutta nykyisin on onneksi kuitenkin käytössä paremmat lääkkeet. Nyt olen kiitollinen, että olen näin hyvässä kunnossa ja saan nauttia eläkepäivistäni.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti