Kari Sirniön suolistovaivat alkoivat ilmoitella itsestään tanssilattialla ja teatteri­näyttämöllä – Syyksi paljastui krooninen tulehdus

Jaa artikkeliLähetä vinkki
suolisairaus
Suolisairaus ei enää haittaa. Kari Sirniö nauttii Oulun luonnosta hiihtäen. © Teija Soini
Kari Sirniö oli valmistautumassa kansantanssitapahtumaan, kun vatsan oireet yllättäen alkoivat.

Kari Sirniön, 70, ensimmäiset vatsavaivat osuivat huonoon ajankohtaan. Kymmenen vuotta sitten hän oli juuri valmistautumassa suureen kansantanssitapahtumaan, kun hänen vatsansa alkoi yhtäkkiä ilmoitella olemassaolostaan äkillisillä ripulikohtauksilla.

Kari hakeutui työterveyslääkärille, joka epäili syyksi vatsan liikahappoisuutta ja suositteli ottamaan ripulilääkkeitä isolla annostuksella koko tapahtuman ajan. Tanssit sujuivat lopulta hyvin, mutta valitettavasti vatsavaivat eivät loppuneet siihen.

Tähän havahduin

”Muutama kuukausi kansantanssitapahtuman jälkeen aloin harjoitella paikallisen kesäteatterin esitystä varten. Minulla oli siinä suhteellisen iso rooli.

Kesken harjoitusten aloin taas saada yllättäviä ripulikohtauksia, ja minulle tuli todella kiire ehtiä vessaan ajoissa. Vaikka harrastus oli minulle mieluinen, aloin jännittää, miten esitykset sujuisivat. Onneksi kaikki esitykset olivat illalla, ja silloin vatsa oli yleensä rauhallisempi kuin aamulla tai päivällä. Sain siis teatterikauden kunnialla päätökseen.

Syksyn mittaan ripulikohtaukset kuitenkin vain yltyivät, ja huomasin, että ulosteen mukana alkoi tulla myös verta. Saatoin joutua aamun aikana käymään vessassa jopa 20 kertaa.

Varasin jälleen ajan työterveyslääkärille, joka lähetti minut yliopistosairaalaan tähystykseen.

Lue myös: IBD-sairaudet: Tulehdukselliset suolistosairaudet ja suolistosyövät yleistyvät nopeasti – verinen uloste on aina vakava hälytysmerkki

Suolisairaus oli haavainen paksusuolitulehdus

Tähystyksen tulos oli aivan selvä: minulla oli haavainen paksusuolitulehdus. Lääkäri kertoi, että paksusuoleni alku- ja loppupäässä oli laaja tulehdus. Suolisairaus selitti veriset ulosteet ja äkilliset vessareissut.

Tulehduksen rauhoittamiseksi lääkäri määräsi kortisonikuurin. Sen avulla vatsavaivat alkoivatkin muutaman viikon päästä hieman lieventyä.

Kortisonilla oli kuitenkin yllättävä vaikutus. Kun yleensä olen puuhakas ja liikunnallinen, muutuin hyvin voimattomaksi ja haluttomaksi tekemään mitään. Kun olin aamulla saanut suolen tyhjennettyä, lähdin usein ulos ja vain tuijotin tuntikausia merta. Olin kykenemätön saamaan mitään aikaan. Se oli minulle uutta.

Kerroin muuttuneesta mielialastani myös työterveyslääkärilleni, joka määräsi minulle sairauslomaa ja neuvoi lepäämään kunnolla.

Suolisairaus vaati vahvaa lääkitystä

Kortisonilääkitykseni alkoi suurella annoksella ja sen jälkeen sitä vähennettiin joka viikko. Kun kuuri parin kuukauden jälkeen oli ohi, ei mennyt montaa viikkoa, kun suolisairaus nosti päätään ja vanhat vaivat palasivat. Sen jälkeen sain taas uuden lääkekuurin ja hoito alkoi alusta.

Sama kaava toistui monta kertaa kolmen vuoden aikana. Kun kortisoni ei kerta kaikkiaan tuntunut auttavan, lääkäri halusi kokeilla minulla solunsalpaajia. Maksani ei kuitenkaan kestänyt niitä ollenkaan.

Onneksi juuri silloin biologiset lääkkeet yleistyivät. Aloin käydä sairaalassa piikillä kuuden viikon välein.

Noin kuukauden jälkeen vatsavaivani olivat jo melkein kokonaan poissa. Vieraissa paikoissa minun ei tarvinnut enää jatkuvasti kytätä, missä on lähin vessa. Saatoin melkein unohtaa koko sairauden.

Iloa kesti kuitenkin vain 1,5 vuotta. Sen jälkeen vanhat tutut oireet alkoivat palata. Elimistöni oli alkanut muodostaa vasta-ainetta biologiseen lääkkeeseen. Lääkärini totesi, että jäljellä oli enää yksi hoitovaihtoehto eli paksusuolen poisto ja avanne.

Vointi on nyt hyvä

Onneksi suolisairaus ei koskaan vaatinut leikkausta. Minulla vaihtui lääkäri, ja uusi lääkäri oli sitä mieltä, että minun kannattaisi kokeilla vielä toisentyyppistä biologista lääkettä. Aloin käyttää sitä reilut viisi vuotta sitten. Annan sitä itse itselleni kynäpiikillä.

Uusi lääke on toiminut hyvin heti sen aloittamisesta lähtien. Vatsa on pysynyt rauhallisena jo monta vuotta, ja voin elää melko normaalia elämää.”

X