Keliakia oireili vuosikymmeniä – Viimein diagnoosi ja ruokavalion muutos katkaisivat Sirpan vatsavaivat ja kipukierteen

Jaa artikkeli
keliakia oireili vuosia
Gluteenittoman ruokavalion ansiosta Sirpa Salonen uskaltaa herkutella vieraisillakin. © Tommi Tuomi
Sirpa Salosen keliakia löydettiin vuosikymmenien kipuilun jälkeen. Se muutti hänen elämänsä.

Niin kauas kuin Sirpa Salosen, 61, muistikuvat ulottuvat, jatkuvat vatsakivut olivat osa hänen päivittäistä elämäänsä. Vanhemmat kertoivat myöhemmin, että oireet alkoivat jo muutaman vuoden iässä.

Kivuille ei koskaan löydetty selkeää syytä. Vuosien varrella Sirpa ehti tottua ajatukseen, että niiden kanssa piti vain oppia elämään.

”Ajattelin, että sellaiseksi minut oli luotu, kipuilijaksi. Olinhan muutenkin vatsalla jännittäjä -tyyppiä.”

Ensimmäisen kerran aikuisiässä Sirpa hakeutui vatsakipujen vuoksi lääkäriin 1980-luvun lopulla. Tuolloin hänellä todettiin laktoosi-intoleranssi. Laktoosittomaan ruokavalioon siirtyminen toi hetkeksi helpotusta oireisiin, mutta sitten oireet alkoivat uudestaan.

1990-luvulla Sirpa työskenteli suuressa elintarvikealan yrityksessä, jossa oli tarjolla päivän aikana leipiä ja muita leivonnaisia. Herkuttelun jälkeen iskivät vatsakivut. Usein maha turposi niin, että housunnappia oli avattava. Toisinaan kipu yltyi niin kovaksi kesken työpäivän, että Sirpan piti paeta työpaikan wc-tiloihin ’puhaltelemaan’ muilta piilossa.

Vatsakivut jatkuivat myös kotona ja harrastuksissa. Ne häiritsivät yöunta ja Sirpa tunsi olonsa väsyneeksi päiväsaikaan.

Liikuntakin jäi vähemmälle, vaikka Sirpa kävikin sisukkaasti tärkeäksi kokemassaan jumpassa.

”Olin oppinut varsinaiseksi sinnittelijäksi. Jumppamatollakin suoritin liikkeet urheasti, vaikka vatsaan koski.”

Tuoteselosteet täytyy lukea aina uudelleen, sillä tuotteiden koostumuksia on saatettu muuttaa. © Tommi Tuomi

Tuoteselosteet täytyy lukea aina uudelleen, sillä tuotteiden koostumuksia on saatettu muuttaa. © Tommi Tuomi

Kivut vetivät mielen matalaksi

Sirpa on myöhemmin pohtinut monesti sitä, kuinka paljon oma historia vaikutti avun hakemiseen. Muistissa painoivat nuoruusiän kokemukset, joissa lääkäri ei suhtautunut oireisiin vakavasti, kun Sirpa valitti alipainoaan ja vatsakipujaan. Hän sai aina saman vastauksen: ”Älä ole huolissasi, kyllä kiloja alkaa kohta kertyä – ole vain tyytyväinen, että olet hoikka.”

Myöhempinäkin vuosina tuntui hankalalta pysyä tiukkana ja vaatia tutkimuksia.

Kipu vaikutti ajoittain myös psyykkiseen hyvinvointiin.

”Mieli oli alavireinen, kun vaivoille ei löytynyt syytä eikä siten helpotustakaan. Välillä ehdin jo pohtia, olinko kehitellyt oireet tyystin omassa päässäni.”

Vuonna 1995 Sirpan vatsa tähystettiin gastroskopiassa.

”Tähystyksen yhteydessä ohutsuolestani ei otettu tarpeeksi koepaloja. Keliakia oli todennäköisesti piilevässä vaiheessa eikä suolinukassa näkynyt vielä merkittäviä muutoksia.”

Jälleen oli palattava lääkärin vastaanotolta kotiin sinnittelemään.

Maaliskuussa vuonna 1999 vatsakipujen rinnalle tulivat voimakkaat närästyskoh­taukset. Yöunetkin keskeytyivät tavan takaa poltteen tunteeseen ruokatorvessa. Työterveyshuollon lähettämänä vatsa päätettiin tähystää uudestaan.

Tässä vaiheessa Sirpa oli jo itse ehtinyt epäillä, että oireita aiheuttaa keliakia. Virallinen tieto kulki tuolloin kuitenkin vielä lapsen kengissä.

”Minua hoitanut lääkäri edusti koulukuntaa, jonka mukaan kyseessä ei voinut olla keliakia, koska sitä ei ollut kohdallani todettu aiemmassa tutkimuksessa”, Sirpa muistelee.

Pian lääkäri joutui kuitenkin pyörtämään kantansa. Tutkimuksissa näkyi ohutsuolen suolinukan madaltuma, mikä viittasi vahvasti keliakiaan. Verestä mitattavien vasta-ainekokeiden tulokset vahvistivat diagnoosin lopullisesti. Vuosikausia jatkuneille oireille oli vihdoin löytynyt syy.

Sirpa lähti lääkärin vastaanotolta helpottuneena.

”Vaikka sain kuulla, että keliakia on parantumaton ja vakava autoimmuunisairaus, diagnoosi ei tuntunut tuomiolta. Nythän minulla olisi tiedossa hoitokeino, gluteeniton ruokavalio.”

Sirpa on huomannut, että kaupassa saa olla tarkkana. © Tommi Tuomi

Sirpa on huomannut, että kaupassa saa olla tarkkana. © Tommi Tuomi

Keliakia vaikutti ruokavalioon

Muutos ruokavalioon tapahtui kertaheitolla. Tukena oli oma aviomies, jonka kanssa Sirpa diagnoosin saatuaan vielä samana iltana tyhjensi keittiön kaapit vehnäjauhoista ja muista gluteenia sisältäneistä elintarvikkeista.

Sen jälkeen lähdettiin yhdessä ruokakauppaan.

”Tutkimme hyllyillä olevien gluteenittomien tuotteiden valikoimaa ja tihrustimme pienellä präntillä painettuja elintarvikkeiden ruoka-ainesluetteloita. Tuohon aikaan tuotteet rajoittuivat lähinnä pakasteleipiin, riisikakkuihin ja joihinkin jauhoihin.”

Alusta lähtien Sirpa päätti kertoa avoimesti sekä työtovereille että sukulais- ja ystäväpiirille keliakiasta ja uudesta ruokavaliostaan. Suurin osa suhtautui uutisiin ymmärtäväisesti, joskin oikea tietämys keliakiasta osoittautui vähäiseksi.

”Monesti luulivat, että keliakia on tavallinen vatsavaiva, josta ei ole sen kummempia seuraamuksia. Sairauteni miellettiin virheellisesti myös allergiaksi. Näihin harhaluuloihin törmään toisinaan vielä nykyäänkin.”

Aiemmassa työpaikassa eräs lounasruokalan henkilökuntaan kuulunut nainen tapasi tehdä numeron Sirpan erityisruokavaliosta kommentoimalla ”harmillisista vatsavaivoista”.

Alkuun Sirpa jaksoi huomauttaa ystävällisesti, että keliakia ei ole ainoastaan vatsan kipeytymistä. Hoitamattomana sairaus voi altistaa muille vakavillekin sairauksille, kuten syövälle. Viestit tuntuivat kuitenkin uppoavan kuuroille korville, ja jonkin ajan kuluttua Sirpa lakkasi kertaamasta samaa asiaa.

Erityisruokavalio vaatii tarkkuutta

Vuosien varrella Sirpa on joutunut sosiaalisissa tilanteissa selventämään useasti, miksi erityisruokavaliota on tärkeää noudattaa kurinalaisesti.

Kuvaava oli eräskin tilanne, jossa juhlien emäntä asetteli tarjolle keksejä ja samaan hengenvetoon kommentoi Sirpalle, että tämä ei kuitenkaan taida keliaakikkona uskaltautua maistamaan niitä.

Taas kaivattiin valistusta.

”Selvitin, että kyse ei ole uskalluksesta, vaan terveydestä.”

”Mutta tässä keksissä on niin vähän vehnää!” rouva huomautti Sirpalle.

”Jouduin vastaamaan, että murunenkin vehnää on minulle liikaa.”

Gluteenittoman ruokavalion ansiosta Sirpaa vuosia piinannut vatsakipu laantui jo muutaman viikon sisällä. Jaksaminen parantui kohisten, kun veriarvot palautuivat kohdilleen. Myös jatkuva väsymys ja palelemisen tunne hellittivät.

Elämä alkoi jälleen maistua.

Vuoden kuluttua diagnoosista ohutsuolen suolinukan havaittiin jälkikontrollissa parantuneen kokonaan. Keliakian ja gluteenittoman ruokavalion osalta kaikki on edelleen kunnossa, vaikka terveyden kanssa muita haasteita onkin.

Keliakialiitosta Sirpa on saanut paljon apua ja tietoa. © ruutukaappaus

Keliakialiitosta Sirpa on saanut paljon apua ja tietoa. © ruutukaappaus

Tietoa ja vertaistukea

Lääkärin kehotuksesta Sirpa liittyi jäseneksi keliakiayhdistykseen ja sitä kautta Keliakialiittoon heti diagnoosin saatuaan. Toiminta imaisi mukaansa niin, että Sirpa toimi vuosien ajan aktiivisesti sekä Uudenmaan keliakiayhdistyksen hallituksessa että valtakunnallisella tasolla.

Yhdistystoiminta on tarjonnut vuosien varrella paitsi asianmukaista tietoa sairaudesta, myös tärkeää vertaistukea.

”Ulkopuolisten voi olla vaikea ymmärtää sitä, että koskaan ei voi heittäytyä täysin huolettomaksi. Kauppareissuillakin tuoteselosteet täytyy yhä edelleen lukea huolellisesti – elintarvikkeiden reseptiikka kun saattaakin muuttua yllättäen.”

Mikäli tiedossa ovat juhlat tai kyläily, Sirpalla on ollut tapana kertoa etukäteen gluteenittomasta ruokavaliostaan. Hänen mielestään on reilua antaa kutsujalle mahdollisuus varautua tarjottavien suhteen.

Ravintolakäynneistäkin selviää tarvittaessa puhumalla.

”Joskus ruoan saavuttua pöytään olen huomannut, että annokseen on pujahtanut mukaan gluteenia sisältävä leipä tai keksi. Kun ainoa vaihtoehto on pyytää uusi annos tilalle, turha häpeä joutaa romukoppaan.”

”Ajattelen, että maailma paranee keskustelu kerrallaan.”

Sirpa on oppinut, että keliakiaa saatetaan edelleen luulla vain tavalliseksi vatsavaivaksi. © Tommi Tuomi

Sirpa on oppinut, että keliakiaa saatetaan edelleen luulla vain tavalliseksi vatsavaivaksi. © Tommi Tuomi

Juttu julkaistu ensi kerran Kotilääkärin numerossa 10/2021.

Lue myös: Ihon kutina olikin suolistosairaus – Ihokeliakia-diagnoosi yllätti Jarmon vuosikymmenien oireilun jälkeen

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X