Korona, keuhkoveritulppa, elvytys, jalan amputointi – Silja Lindberg kamppaili sairauskohtauksen jälkeen hengestään pitkään sairaalassa

Kuopiolainen Silja Lindberg, 22, oli juuri muuttanut avomiehensä kanssa uuteen asuntoon toukokuussaa 2022. Tupaantuliaisten jälkeen Silja alkoi suihkussa käydessään ylihengittää ja täristä kuin horkassa. Hän pelkäsi kuollakseen.

Seuraavana aamuna hän vaipui tajuttomuuteen, kouristeli, hengitti äänekkäästi ja pinnallisesti.

Avomies soitti ambulanssin. Siljaa elvytettiin 52 minuuttia. Hän oli saanut massiivisen molempien keuhkopuoliskojen veritulpan.

Keuhkoveritulppa koronan jälkeen – Jalkakipu oireili ennen sairauskohtausta

”Sairastin koronan kaksi kertaa vain muutama kuukausi ennen keuhkoveritulppaa.

Työskentelen ravintola-alalla. Olin koronan jälkeen heikossa kunnossa: hengästyin helposti ja jopa oksentelin kesken työpäivän. Oikea jalkani kipuili epämääräisesti. Pistin oireet työn piikkiin. Olin sairaus­lomalla monta kertaa.

Sitten pohkeeseeni kehittyi iso mustelma. Jalkakipu oli voimakas, joten hakeuduin Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystyspoliklinikalle.

Kävin jalkakivun takia päivystyspoliklinikalla kaksi kertaa ja kerran Kuopion pääterveysasemalla.

Jalka röntgenkuvattiin. Epäiltiin, että jalassa on tulehdus tai rasitusmurtuma. Sain painesiteen, särkylääkettä, viikon sairausloman ja kävelysauvat.

Jalkakipuni jatkui. Terveyskeskuksessa jalkaa ei röntgenkuvattu, sitä vain tunnusteltiin. Verikokeita ei otettu. ­Arvioitiin, että kyseessä on jännekalvon tulehdus. Sain ­jälleen viikon sairauslomaa, kepit ja särkylääkkeet. Sitten tuli se päivä, jolloin sain sairaus­kohtauksen.”

Ensin avosydänleikkaus, sitten amputoitiin jalka

”Tilanteeni oli kriittinen. ­Minulle tehtiin välittömästi avosydänleikkaus. Sydän ja keuhkot puhdistettiin veri­hyytymistä. Olin muutaman päivän ECMO-hoidossa, eli ­vereni hapetettiin koneellisesti.

Makasin sairaalassa kolme kuukautta, josta seitsemän viikkoa teho-osastolla.

Kiitän saamastani hoidosta. Kaikki mahdollinen tehtiin.

En unohda päivää, jolloin minulle tultiin kertomaan, että toinen jalka on amputoitava.

Sairaalajakson aikana minulle tehtiin lukuisia leikkauksia muun muassa komplikaatioiden takia. Kerrottiin, että kuolioon mennyt jalkani ja jalan tulehdustila aiheuttaisivat niin suuren riskin, että henkeni olisi ilman amputointia vaarassa. Leikkauksiakaan ei voitaisi tehdä. Sanoin: leikatkaa jalka pois, haluan pysyä hengissä.”

Elvytys, leikkaus, amputointi – oliko vakava tapahtumaketju koronan syytä?

”Pääsin sairaalasta 7. elokuuta. Alkoi kuntoutus, jossa käyn yhä kahdesti viikossa. Sain mikroprosessiohjatun polviproteesin. Se kopioi liikkeitäni ja sen liikkuvuutta voi säädellä tietokoneen avulla.

Lääkärit arvioivat, että sairastamani koronat olisivat osasyy poikkeuksellisen vakavalle tapahtumaketjulle. Muita riskitekijöitä olivat ylipaino, tupakointi, jonka lopetin, sekä ehkäisyyn tarkoitetut yhdistelmäpillerit. Syön verenohennuslääkkeitä loppuelämäni. Geneettistä altistusta keuhkoveritulpalle ei löydetty.

Olen käynyt läpi melkoisia tunnemyrskyjä. Olen tuntenut katkeruutta, vihaa ja surua. Olemme tehneet potilasvahinkoilmoituksen, mutta prosessi on vielä kesken.

Käyn kerran viikossa psykiatrisella sairaanhoitajalla, kerran viikossa on soittoaika.

Tärkeimpiä tukihenkilöitäni ovat avopuolisoni, äitini ja isäpuoleni sekä appivanhempani. Minulle on myönnetty myös henkilökohtainen avustaja.

Olen oppinut ajattelemaan positiivisemmin: saan olla ja elää tässä maailmassa. Jalka on pieni hinta siitä.

Minulla on unelmia eikä mitään niistä ole suljettu pois. Haluan päästä takaisin töihin, perustaa perheen ja saada lapsia. Elää normaalin elämän.”

Lue myös: Pitkäkestoinen covid vei perheenisän 93 päiväksi sairaalaan – Vaimo synnytti tällä välin, puoliso päätyi elinsiirtolistalle: ”Keuhkoni vaurioituivat”