Kipukoira Taika varoittaa erehtymättä, kun emännän kipukohtaus lähenee: ”Luotan koiraani, vaikka en aina usko sitä”
Kun Suvi Hemmo oli eräänä iltana lähdössä englanninspringerspanieli Taikan kanssa lenkille, koira yritti kaikin tavoin estää häntä lähtemästä ulos. Taika tuli Suvin eteen, läppäisi tassulla reiteen monta kertaa ja kieltäytyi lähtemästä ovesta.
Suvi kuitenkin ajatteli, että kaikki on kunnossa ja päätti lähteä. Hän joutui raahaamaan koiraa perässään. Käveltyään muutaman sadan metrin päähän kipukohtaus sitten iski. Oli soitettava miehelle ja pyydettävä tätä hakemaan heidät kotiin.
Taika oli yrittänyt kaikin tavoin kertoa, että emännälle oli tulossa kipukohtaus, mutta Suvi ei halunnut uskoa sitä.
Hortonin neuralgia voi aiheuttaa kohtauksia jopa 3–4 päivässä
”Olen kärsinyt sarjoittaisista päänsäryistä useamman vuoden, mutta en ole osannut yhdistää niitä Hortonin neuralgiaan. Viime keväänä sairaus diagnosoitiin. Tällöin oireet olivat kivunneet niin voimakkaiksi, että olisin varmaan hypännyt ikkunasta ulos, ellemme asuisi ensimmäisessä kerroksessa.
Pahimmillaan kohtauksia oli 38 päivän ajan 3–4 kertaa päivässä. Ajallisesti kohtaus kestää maksimissaan 40 minuuttia, sen jälkeinen aivosumu on paha ja vie kaikki voimat.
Kun sain diagnoosin, Taika oli ollut meillä jo vuoden. Se oli alkanut ilmoittelemaan minulle kipukohtauksistani istumalla eteeni, tuijottamaan ja antamaan tassua. En aluksi ymmärtänyt sitä ja sanoin sille, että nyt en jaksa leikkiä, päätä särkee. Yöllä se saattoi hypätä sängylle herättämään minut, vaikka sitä on kielletty tulemasta sänkyyn.
Kun ymmärsin yhdistää Taikan käyttäytymisen kipukohtauksiini, otin yhteyttä Suomen kuulo- ja tukikoirat ry:hyn (SKTY).”
Kipukoira aistii kipukohtauksen
”Sain SKTY:ltä vahvistuksen sille, että Taika osaa jo aistia tulevan kipukohtauksen. Taika olikin jo ennen koulutusta aika valmista kauraa tehtäväänsä. Kipukoiran on oltava luonteeltaan rauhallinen, eikä se saa innostua muista eläimistä ja ihmisistä. Kaupungilla kulkiessaan se ei saa häiriintyä mistään.
Taikalle opetettiin sairauteni kannalta muutamia tärkeitä asioita, joita treenasimme yhdessä kouluttajan kanssa. Hioimme Taikan ilmaisua, jotta osaan erottaa, onko kyse kohtauksesta vai haluaako se leikkiä.
Lisäksi opetimme Taikalle erilaisia käsimerkkejä. Kun minulla on huono olo, laitan käden rinnan yläpuolelle. Silloin Taika tulee nuuhkaisemaan minua ja antaa merkin, jos tulossa on kohtaus. Jos kysymys on jostain muusta, se menee pois.
Kun laitan käden nyrkkiin, Taika hakee minulle lääkkeen. Kun kohtaus on ohi, annan siitä eri käsimerkin, jotta Taika ymmärtää lopettaa vahtimiseni. Liikkeellä ollessamme ilmoitan käsimerkein, mihin suuntaan olemme menossa.”
Näin Taika tarkkailee, toimii ja auttaa
”Taikan tehtävänä on tarkkailla minua, olemme sitten kotona tai liikkeellä. Se tulee usein luokseni haistamaan minua. Kun minulle on tulossa kohtaus, oikea sieraimeni alkaa vuotaa. Itse on vaikea erottaa, milloin nenä vuotaa sään ja milloin taas sairauden vuoksi. Taika ilmaisee minulle kohtauksen läpsäyttämällä minua tassulla kolme kertaa ja nuolaisemalla kättäni.
Jos olen kotona kohtauksen iskiessä, pyydän Taikaa hakemaan lääkeruiskun. Se on aina ladattuna valmiina, sillä kohtauksen aikana en pysty muuta kuin iskemään lääkeannoksen reiteeni. Kun liikun kaupungilla, minulla on lääke aina mukana. Ulkona ollessamme Taika osaa hakea apua tökkäämällä lähellä kulkijaa.
Yöllä Taika nukkuu makuuhuoneessa vierelläni lattialla. Kohtaukset tulevat tyypillisesti öisin. Nukkuessaankin Taika haistaa kohtauksen tulon, ja tällöin se hyppää sängylle ja herättää minut. Kun saan otettua lääkkeen ajoissa, pystyn taas nukkumaan.”
Taika käyttää asianmukaista liiviä kulkiessaan emäntänsä Suvi Hemmon kanssa kaupungilla. Työssä olevaa koiraa ei saa lähestyä, mutta Taika osaa myös itse väistää sitä lähestyvät ihmiset. © Tommi Tuomi
”Luotan koiraani, vaikka en aina usko sitä”
”Taika on tuonut minulle turvallisuuden tunnetta ja mahdollistanut minulle aiempaa vapaamman liikkumisen. Aiemmin en uskaltanut käydä kaupungilla, ja illalla pimeällä pelotti lähteä lenkkeilemään. En myöskään uskaltanut lentää.
Luotan koiraani, vaikka en aina usko sitä. Tällöin se varmaan ajattelee, että tyhmä emäntä. On tilanteita, jolloin Taika ei suostu lähtemään mieheni kanssa ulos. Tällöin se on jo haistanut minussa tulevan kipukohtauksen.
Raitis ilma tekee sairaudelleni hyvää, ja saatankin ulkoilla monta tuntia päivässä. Suhteeni Taikaan on todella tiivis, olemme kuin paita ja peppu. Taika on mun tyttö.”
