Kun nivelrikko diagnosoitiin Eiralla, hän ei jäänyt sairauden vangiksi: ”On parempi ajatella asioita, joita pystyy tekemään kuin niitä, jotka eivät enää onnistu”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Nivelrikko Eira Mäkitalo
Tärkeä ohjenuora Eiralle on hänen edesmenneen äitinsä käyttämä sanonta ”ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin”. ”Olen saanut yhdistystoiminnasta hyviä ystäviä. Olen perehtynyt sairauteeni hyvin ja nautin, jos vo in auttaa jotakuta, joka kaipaa tukea.” © Sara Pihlaja / Otavamedia
Sastamalalainen Eira Mäkitalo, 73, on leikattu nivelrikon takia kuusi kertaa. Kolme vuotta sitten kaularankaleikkauksessa hän sai osittaisen äänihuulihalvauksen. Tästä huolimatta sairaus on tuonut Eiran elämään myös hyviä asioita.

Molemmat lonkat ihan sököt. Näin tuttu lääkäri totesi viisikymppiselle Eira Mäkitalolle 1990-luvun puolivälissä ja näytti röntgenkuvia.

”Olin epäillyt ajoittaisten selkä-, jalka- ja niskakipujen perusteella, että niskani ovat jumissa tai että minulla on issias – mutta että nivelrikko. Diagnoosi vaati sulattelua, mutta päätin, että elän mahdollisimman tavallista arkea”, Eira sanoo.

Eiralla ei juuri ollut nivelrikon riskitekijöitä: hän oli nivelrikkoiseksi nuori, hänellä ei ollut ylipainoa eikä hän tupakoinut. Sukurasite äidin puolen oli kuitenkin voimakas.

Ensimmäisten vuosien aikana Eira ei tarvinnut säännöllistä lääkitystä, sillä hän lenkkeili ja liikkui paljon, mikä vähensi särkyä.

Lonkkakipu äityi ja avuksi piti ottaa kyynärsauvat

Syksyllä 2000 tilanne kuitenkin paheni. Oikean lonkan kipu äityi niin, että Eiran selvisi töissä enää vain kyynärsauvojen avulla.

”Sinnittelin työssäni sairaalan lääkekeskuksen hoitajana, koska en halunnut antaa kivulle valtaa. Mieheni puki aamulla sukkahousut jalkaani ja kuljetti työmatkat.”

Magneettikuvaus paljasti, että Eiran lonkka vaati leikkausta. Operaatio pelotti, koska Eiralla oli vain vähän tietoa leikkauksesta ja siitä, miten se vaikuttaisi arkeen.

”Minua pelotti erityisesti, että saisin leikkauksesta veritulpan ja kuolisin siihen paikkaan.”

Leikkaus sujui kuitenkin hyvin ja Eiran ensimmäinen tunne operaation jälkeen oli helpotus: kipu oli hävinnyt.

Jo muutaman kuukauden päästä lenkkeily sujui entiseen tapaan. Eira aloitti myös jumpassa käynnin uudella innolla.

Nivelrikko

1. Tyypillisin oire on jomottava kipu, joka pahenee liikkuessa ja lievittyy levossa. Kipu voi olla myös jatkuvaa. Nivelet voivat tuntua jäykiltä etenkin aamuisin, jolloin liikkeelle lähteminen voi olla hankalaa.

2. Nivelrikon oireita voivat helpottaa esimerkiksi vesivoimistelu ja muu liikunta, ylimääräisen painon pudottaminen, lepo, fysioterapia ja muut kivunlievitysmenetelmät, kuten kylmä- tai lämpöhoidot, TNS-sähkökipuhoidot ja akupunktio. Ravitsemuksessa on tärkeä huolehtia monipuolisesta ruokavaliosta. Kipulääkitystä käytetään tarvittaessa. Jos muut keinot eivät auta, edetään yleensä leikkaushoitoihin.

3. Nivelrikko on suomalaisten yleisin nivelsairaus, jota esiintyy jossain muodossa noin miljoonalla suomalaisella.

Lähde: Suomen Nivelyhdistys ry

Jumppapallo

Sara Pihlaja / Otavamedia

Toinen lonkka oireili – uudestaan leikkaukseen

Kun vasen lonkka toukokuussa 2006 alkoi oirehtia, Eira osasi jo ennakoida, että sama operaatio olisi edessä uudelleen, nyt vain eri lonkkaan. Kun oikea lonkka varmuuden vuoksi kuvattiin, paljastui yllätyksenä, että tekonivel oli irtoamassa, ja nivelen ympäriltä oli kadonnut luuta.

”Jälkikäteen ajatellen oli helppo löytää merkkejä: En ollut pystynyt jumpassa olemaan kyljelläni pitkää aikaa ja kun hoidin lastenlapsia ja touhusin heidän kanssaan, jalkani väsyivät aiempaa helpommin. Olin laittanut oireet ikääntymisen tiliin.”

Arki kävi hankalaksi, sillä Eiran oli turvauduttava jälleen kyynärsauvoihin. Apua toi helmikuussa 2007 tehty leikkaus, jossa oikean lonkan nivel korvattiin metallinivelellä ja uutta luuta istutettiin kadonneen tilalle.

Oireita riitti silti: Verenpaine oli koholla, ja Eiralla oli vähää aikaisemmin diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta ja kakkostyypin diabetes.

Nivelrikko oireili myös sormissa. Töissä lääkepurkit tippuivat toisinaan lattialle. Kotona maitopurkin nostaminen jääkaapista keittiöön oli hankalaa ja kauppakassien kantaminen ei enää onnistunut. Eira jäi ensin sairauslomalle ja lopulta elokuussa 2007 työkyvyttömyyseläkkeelle.

Suomen luonto

Norman Ojanen / Kuvaryhmä / SKOY

Nivelestä metallireaktio

Leikkauksia tuli lisää: vasen lonkkanivel korvattiin tekonivelellä 2010, ja jonkin aikaa asiat olivat paremmin. Seuraava leikkaus oli kuitenkin edessä 2014, sillä oikeassa jalassa oleva metallinivel alkoi aiheuttaa Eiralle monenlaisia oireita.

”Olin kuullut, että metallinivel voi aiheuttaa esimerkiksi väsymystä, outoa tunnetta lonkassa ja hiusten ohenemista, joista kaikista kärsin. Leikkauksessa nivelestä löytyikin peukalonpään kokoinen kysta, jonka oli aiheuttanut metallireaktio.”

Leikkauksista huolimatta Eiran oireet jatkuivat, mutta siirtyivät lonkista selkään.

Nivelrikko oli ahtauttanut selkäydintä, minkä takia Eira ei pystynyt keittiössä nostamaan päätään niin, että olisi nähnyt jääkapin ylähyllyille. Huimasi ja heitätti.

Joogassa Eira havaitsi, että jotkut ennen sujuneet asennot eivät onnistuneet, koska jalat eivät taipuneet. Jalkojen kipu äityi toisinaan niin pahaksi, että Eira ei voinut muuta kuin käpertyä kotisohvalle ja huutaa tuskissaan.

”Edessä olivat taas uudet operaatiot: 2015 selkä- ja seuraavana vuonna kaularankaleikkaus, jonka seurauksena sain osittaisen äänihuulihalvauksen.”

Vaikka kivut leikkausten myötä helpottivat ja liikuntakyky alkoi palautua, ääni oli pelkkää pihinää. Autolla ajassaan Eira on ottanut tavakseen tehdä erilaisia ääniharjoituksia, kuten shh- ja rr-äänteiden toistamista. Myös höyryhengitys helpottaa oloa.

”Nykyään pystyn puhumaan lähes normaalisti, mutta se vaatii jatkuvaa ääniharjoitusten tekemistä ja esimerkiksi laulamaan en enää pysty. Lisäksi minulla on aina mukanani vesipullo, jotta äänihuuleni pysyisivät kosteina.”

Eiran pelastusrenkaat

Liikunta ja musiikki

Liikunta ja musiikki ovat minulle tärkeitä tapoja rentoutua. Ne auttavat hallitsemaan hankalia tilanteita ja merkitsevät minulle omaa aikaa. Tärkeä hetki viikossa on myös kansalaisopiston meditaatiokurssi.

Musiikkia

Sara Pihlaja / Otavamedia

Luonto

Rakastan luontoa, ja vesi on minulle erityisen tärkeä elementti. Kotimme ikkunasta näkyy järvimaisema, kesäisin käyn usein uimassa. Nautin puutarhanhoidosta, perennapenkistä ja sen kauniina pitämisestä.

Yhdistystoiminta

Olen aktiivisesti mukana monissa eri yhdistyksissä, ja olen vetänyt Nivelyhdistyksen paikallisen piirin toimintaa kymmenen vuotta. Kun voi olla toisille iloksi ja hyödyksi ja nähdä työnsä merkityksellisyyden, tuo se iloa myös itselle. Samalla omat terveyshuolet jäävät taka-alalle.

Ruoanlaitto

Kutsun mielelläni ystäviä kylään, katan kauniisti ja suunnittelen aterian. Kokeilen mielelläni uusia ruokia, ja olen käynyt erilaisilla ruokakursseilla. Erityisesti olen saanut ystäviltä kehuja vuohenjuusto-kasvis-gratiinistani.

kattaus

Ari Heinonen / Kuvaryhmä / SKOY

Tiedon jakaminen

Kun Eira sairastui, hän olisi kaivannut rinnalleen tukemaan jotakuta, joka olisi osannut kertoa omakohtaisesti nivelrikosta. Se sai Eiran hakeutumaan jo ennen ensimmäistä leikkausta Suomen Nivelyhdistyksen jäseneksi.

Koska yhdistyksellä ei ollut hänen kotipaikkakunnallaan paikallista toimintaa, Eira tarttui miehensä kanssa toimeen ja perusti paikallisen nivelpiirin kymmenen vuotta sitten. Viime vuonna Suomen Nivelyhdistys valitsi hänet vuoden vertaisohjaajaksi.

”Ammattiini kuului tiedon jakaminen toisille. Yhdistystoiminta on ollut tapani jatkaa tätä.”

Kunniakirja

Sara Pihlaja / Otavamedia

Arjessa nivelrikko näkyy esimerkiksi niin, että Eiran tasapaino on huonontunut. Yhdellä jalalla seisominen ei enää onnistu, ja toisinaan kipot ja lehdet putoilevat hänen käsistään lattialle. Selkä oireilee kipuna, jos välillä ei muista tai malta levätä.

Tärkeä osa nivelrikon hoitamista on ollut ruokavalion muuttaminen. Eira luopui miltei kokonaan punaisesta lihasta ja vaihtoi maidon kauramaitoon. Joka aamu Eira ripottelee aamupuuron päälle jäisiä marjoja sekä saksanpähkinärouhetta.

”Sairautensa, kuten nivelrikon, vangiksi ei saa jäädä, vaikka se rajoittaisi elämää monella tavalla. On parempi ajatella asioita, joita pystyy tekemään, kuin niitä jotka eivät enää onnistu.”

Artikkeli julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 5/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X