Kuulovammainen Eija rohkaistui käyttämään kuulokojetta: ”Yhtäkkiä maailma täyttyi äänistä, ja se oli ihanaa.”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Eija Isaksson
Eija Isaksson toimii nykyään Turussa järjestelmäasiantuntijana. Tekniikan avulla hän pärjää aivan yhtä hyvin kuin kuulevat. © Suvi Elo
Syntymästään saakka kuulovammainen Eija Isaksson, 54, vältteli kuulokojeen käyttöönottoa parikymppiseksi asti. Nykyään hänen korviensa takaa pilkistävät violetit kojeet, joista hän ei luopuisi mistään hinnasta.

Kansakoulussa Eija Isaksson oli hiljainen ja osallistui tunneilla vain harvoin. Opettaja oli onneksi tarkkasilmäinen ja ymmärsi, että isosiskonsa tavoin tyttö oli luultavasti huonokuuloinen. Helsinkiläinen Eija pääsi Hyksin korvapoliklinikalle, jossa hänellä todettiin synnynnäinen kuulonrappeuma. Hänelle määrättiin toiseen korvaan kuulokoje.

”Minulla ei ollut aikomustakaan käyttää sitä. Siihen aikaan kuulokoje oli häpeällinen juttu. Kukaan ei myöskään neuvonut sen käytössä, joten olin kuulovamman kanssa täysin omillani.”

Oppikoulussa Eijan kuulo alkoi heikentyä entisestään, mutta hän pärjäsi istumalla ikkuna- tai seinärivissä, josta hän näki ja kuuli selvästi muut luokassa olevat. Lukiossa opiskelusta sen sijaan alkoi tulla haasteellista. Matematiikan tunneilla Eijan oli vaikea kuulla numeroita, ja sanelutehtävissä hänen oli pinnistettävä erottaakseen sanat.

Kuulemisesta tuli jatkuvaa taistelua. Siitä huolimatta Eija ei halunnut ottaa kuulokojetta käyttöön.

Kuulovamman piilottelua

”Lukiossa oli paljon kiusaamista. Olin hyvä koulussa, minkä takia olin silmätikkuna. Jos olisin käyttänyt kuulokojetta, kiusaajat olisivat varmaan heittäneet sen vessanpönttöön.”

Eija onnistui piilottamaan kuulovammansa koko lukioajan. Vasta ylioppilaskirjoitusten kuunteluissa se tuli esiin. Hänen oli pakko pyytää, että saisi kytkeä kuulokkeet avokelanauhuriin, sillä muuten hän ei olisi pystynyt osallistumaan kokeeseen.

”Onneksi kirjoitukset menivät loppujen lopuksi hyvin. Moni kyllä ihmetteli, miksen ollut aikaisemmin kertonut kuulovammasta mitään.”

Lukion jälkeen ajatus jatko-opinnoista tuntui liian hankalalta, joten Eija päätyi Helsingin kaupungin sosiaalivirastoon kanslistiksi. Eijaa varten viraston puhelimeen hankittiin vahvistin, jonka avulla hän pystyi puhumaan puhelimessa.

Vanhemmat työkaverit alkoivat kuitenkin huolestua, että nuoren tytön elämä oli käynyt kovin kapeaksi. Rouvat patistelivat, että Eijan pitäisi hankkia kunnon kuulokojeet.

Vähän sen jälkeen Eija sai yllättäen puhelinsoiton Laakson sairaalasta. Aikaisemmin Eijan siskoa hoitanut kuulolääkäri oli huolestunut hänestä ja kehotti tulemaan vastaanotolle. Eija päätti mennä katsomaan, mitä asiaa lääkärillä oli.

”Lääkäri ei kysellyt, mitä halusin tehdä, vaan määräsi, että nyt laitetaan molempiin korviin kojeet. Sen jälkeen hän sanoi, että mene kaltaistesi pariin. Se oli minun onneni.”

Kuulokoje

Suvi Elo

Maailma täyttyy äänistä

Eija oli pienestä pitäen tottunut elämään yksin omassa haavemaailmassaan.

Kuulovamman kanssa elämä oli soljunut eteenpäin uneliaasti, kuin pumpulissa. Kuulokojeiden jälkeen mikään ei ollut enää kuin ennen.

”Yhtäkkiä maailma täyttyi äänistä, ja se oli ihanaa.”

Eija muisti myös kuulolääkärin sanat ja päätti mennä mukaan Helsingin Kuuloyhdistyksen nuorten toimintaan. Siellä hän tutustui nopeasti uusiin ihmisiin. Kuulovammaiset ymmärsivät toisiaan sanoitta, ja se oli pitkään ulkopuolisuutta kokeneelle tytölle uusi kokemus.

”Silloin tuntui, että elämä lähti vihdoin liikkeelle. Olin löytänyt oman rotuni. Sain paljon kavereita, ja löysin myös poikaystävän.”

Tekniikka avuksi

Kuulokojeiden myötä Eijan maailma sai paitsi äänet, myös värit. Ihmisten kanssa olemista ei tarvinnut enää jännittää. Eija päätti lähteä opiskelemaan kauppaopistoon yo-merkonomiksi. Sen jälkeen hän jatkoi ATK-instituuttiin opiskelemaan tietojenkäsittelyä.

”Muutaman mutkan kautta minusta tuli nörtti. Opintojen jälkeen menin Telialle töihin. Siinä vaiheessa olin kuulovamman kanssa jo niin sinut, etten piilotellut sitä enää ollenkaan.”

Silti alku oli hankala. Työpaikalla järjestettiin paljon englanninkielisiä ryhmäpuheluita, joissa ääni tuli kaiuttimesta. Niistä oli vaikea saada selvää.

”Jouduin aina jälkeenpäin kysymään kuulevilta, mitä oikein oli puhuttu.”

Onneksi tekniikka kehittyi nopeasti. Käyttöön otettiin Skype-konferenssit, joissa palavereihin pystyi osallistumaan kuulokkeilla omalta työpisteeltä. Videokonferensseissa puhujat pystyi myös näkemään. Se helpotti Eijan osallistumista huomattavasti.

”Nykytekniikan avulla pärjään töissä aivan yhtä hyvin kuin kuulevat.”

Pelastusrenkaat

Kuulokojeet

Kuulokojetekniikan kehitys on ollut aivan huimaa. Nykyaikaisilla kojeilla kuulen jo melkein paremmin kuin kuuleva. Bluetoothin avulla kuulokojeen voi yhdistää moniin eri laitteisiin. Kojeet ovat myös ladattavia, eikä pattereita enää tarvita.

Kuuloliitto

Kuuloliiton järjestämien tilaisuuksien kautta olen tutustunut muihin kuulovammaisiin. Vertaistuki on tuonut elämääni paljon iloa. Kuulovammaiset ovat oma rotunsa, ja ymmärrämme toisiamme ilman sanoja.

Perinneurheilulajit

Rakastan kaikkea kahelia, extremeä ja fyysistä tekemistä. Erityisesti olen ihastunut perinneurheilulajeihin, kuten saappaanheittoon, renkaanheittoon ja linkopallonheittoon. Niissä ei tarvita pohjakuntoa, vaan ne sopivat kaikille.

Karaoke

Karaokessa olen vähän epämukavuusalueella, mutta nautin siitä valtavasti. Tykkään laulaa alunperin naisten tulkitsemia klassikkoja, kuten Lulua, Liljankukkaa tai Lokkivalssia. Monet kuulevat ovat sanoneet, että laulan hyvin.

Eija Isaksson ja perinneurheilu

Suvi Elo

Kuulokojeet kehittyvät

Nykyään Eijalla on violetit kuulokojeet molemmissa korvissa, sillä hän haluaa, että kuulovamma näkyy ulospäin. Kojeet ovat neljä vuotta vanhat, ja Eija vaihtaisi ne mielellään jo uusiin. Keskussairaala kuitenkin määrää, että uudet kojeet saa 5–6 vuoden välein, ja Eijan täytyy odottaa vielä noin vuosi.

”Neljässä vuodessa kuulokojeet ovat kehittyneet valtavasti. Uudet kojeet toisivat lisää vapautta. Ne voi yhdistää mihin tahansa Bluetooth-laitteeseen.”

Uusia kojeita Eija on päässyt kokeilemaan testaamalla niitä Kuuloliiton Kuuloviesti-lehteen. Ne juttelevat suoraan muun muassa kännykän kanssa, minkä takia äänet kännykästä kuulokojeisiin siirtävää kaulasilmukkaa ei enää tarvita.

”Innostuin niiden helppoudesta. Kaupungin vilinässä tai henkilöautossa koje auttaa poimimaan ihmisäänen, jolloin toisen puhetta on helppo kuulla. Hälinässä kuulin usein jopa paremmin kuin kuulevat.”

Katsekontakti tärkeää

Vapaa-ajalla Eija liikkuu edelleen paljon toisten kuulovammaisten kanssa.

”Kuulovammaisten on helppo ymmärtää toisiaan, ja otamme luonnostaan toisemme huomioon. Asetumme esimerkiksi vaistomaisesti istumaan sille puolelle, jolla toinen kuulee paremmin.”

Kuulevat eivät aina ymmärrä, että kuulovammaisille katsekontakti on tärkeä. Puheesta saa helpommin selvää, kun näkee toisen silmät, huulet ja kasvot.

”Sanomme usein, että meidän täytyy nähdä toisemme, jotta voimme kuulla. Jos kuuleva esimerkiksi näpyttelee kännykkäänsä samalla kun puhuu, se on kuulovammaiselle todella loukkaavaa.”

Eija on kokenut monta kertaa, että pyytäessään kuulevaa toistamaan jonkin asian, tämä hermostuu helposti.

”Kuulovammaisena en koskaan pyydä toistamaan lausetta kiusatakseni. Kysyn siksi, etten oikeasti kuullut. Kysyminen osoittaa, että olen kiinnostunut siitä, mitä toinen sanoi.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 6/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X