Laulaja Vesa Nuotio sairastui vaikeaan maksasyöpään: ”Leikkausta odotellessa kirjoitin laulun sanoja siitä, jos käy kehnosti”

Laulaja Vesa Nuotiolle putoili neljä vuotta sitten huonoja uutisia toinen toisensa perään. Maksasyöpä. Erittäin haastava syöpäleikkaus. Maksasyövän uusiminen. Vaikea maksakooma. Maksansiirto ei onnistu. Vesa päätti suhtautua iskuihin samalla tyyneydellä kuin talvisodan sankarit.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vesa Nuotio liikkuu niin usein kuin voi. ”Toivo ja usko elämään kumpuavat kuntosalilta. suhtauduin sairauteeni tosissani, mutta en missään vaiheessa kokenut olevani hirveän vakavasti sairas.”

Laulaja Vesa Nuotiolle putoili neljä vuotta sitten huonoja uutisia toinen toisensa perään. Maksasyöpä. Erittäin haastava syöpäleikkaus. Maksasyövän uusiminen. Vaikea maksakooma. Maksansiirto ei onnistu. Vesa päätti suhtautua iskuihin samalla tyyneydellä kuin talvisodan sankarit.
Teksti: Pirjo Kemppinen

Yleisö osoitti suosiotaan seisten. Musiikin ja viihteen monitoimimies Vesa Nuotio ei olisi halunnut poistua lavalta. Hän tajusi laulaneensa ehkä viimeisen kerran viihdekvartetti Kivikasvojen riveissä.

”Se oli tunteikas hetki.”

Oli elokuu 2015. Vesan sairastama maksasyöpä oli uusiutunut ja ennuste oli huono.
Katsoessaan nyt lähes neljä vuotta myöhemmin taaksepäin hän sanoo:

”En silti koskaan oikeasti uskonut, että minulle käy huonosti.”

Mutta lähellä se oli.

Harmiton mansikkaluomi

Vuoden 2012 lopulla Vesa alkoi epäillä, oliko kymmenkunta vuotta aikaisemmin tehty diagnoosi tyypin 2 diabeteksesta sittenkään oikea. Elimistö tuntui reagoivan herkästi kaikenlaisiin ruokiin. Verensokeri nousi yllättäen. Anemiakin vaivasi.

Ultraäänitutkimuksessa havaittiin maksassa pieni, vaaraton muutos. Se vahvistettiin magneettikuvauksessa; kyseessä oli pienillä lapsilla yleisen mansikkaluomen kaltainen löydös.

Seuraavina vuosina tehdyt kontrollikokeet näyttivät samaa. Todettiin, ettei niitä ollut syytä jatkaa. Vuoden 2015 alussa tehtävät tutkimukset olisivat viimeiset.

”Sillä kerralla löydös oli muuttunut pahanlaatuiseksi.”

Helsingin Meilahden kolmiosairaalan elinsiirtojen ja maksakirurgian yksikön ylilääkäri, kirurgi Heikki Mäkisalo vakuutti:

”Kyllä sinut kuntoon saadaan. Leikataan se pois.”

Niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ollut.

Vesa leikattiin vappuna. Avatusta maksasta löytyi toinenkin syöpäkasvain. Sitä suurempi yllätys oli se, että Vesalla todettiin maksakirroosi.

”Olin käyttänyt alkoholia, mutta koskaan en ollut juoppo. Ilmeisesti kyseessä on sukurasite. Isällä ja tädillä, joka ei käyttänyt alkoholia lainkaan, oli myös maksakirroosi.”

Kirurgi kertoi jälkeenpäin, kuinka vaikeasta operaatiosta oli kyse.

”Hänen mukaansa kukaan ei olisi moittinut, jos hän tilanteen nähtyään olisi ommellut haavan umpeen ja todennut, ettei mitään ole tehtävissä.”

Kirurgi ei luovuttanut. Operaatio kesti kuusi tuntia. Vesan maksasta poistettiin 60 prosenttia.

Uusiutunut syöpä

Vesa Nuotio on urheillut ja kuntoillut nuoresta asti. Leikkaukseen mennessä hän painoi 92 kiloa ja kotiutuessaan parikymmentä kiloa vähemmän, mutta peruskunto joudutti toipumista. Hän aloitti kuntoilun uudelleen jo pari kuukautta leikkauksen jälkeen.

Takaiskuja tuli silti.

Ystävien kanssa tehdyn saaristoristeilyn jälkeen alkoivat oudot oireet. Kotiin palatessaan Vesa ajoi autoa hyvin hitaasti, kuin unessa. Seuraavana päivänä hän havahtui vasta kello 11 Kaarina-vaimon herättelyyn.

Puuron keitto ei onnistunut hillittömästi vapisevilla käsillä. Vesa suostui lähtemään sairaalaan vasta, kun apuun hälytetyt aikuiset lapset Tomi ja Minna patistivat.

Kun lääkäri kysyi vuodenaikaa, Vesa katsoi ikkunasta, mutta ei tiennyt vastausta. Hänellä todettiin maksan akuutti vajaatoiminta, enkefalopatia eli maksakooma.

”Minun oli vaikeusasteeltaan toiseksi vaikein. Seuraava vaihe olisi ollut, etten enää herää.”

Hyvässä hoidossa Vesa toipui jälleen ripeästi. Elokuussa, kolme kuukautta maksaleikkauksen jälkeen hän istui lääkärin vastaanotolla kuulemassa kontrollikokeiden tuloksia.

Lääkärillä oli huonoja uutisia.

”Syöpä on uusiutunut jäljellä olevassa maksan osassa.”

13. syyskuuta 2015 Vesa käveli Kaarinan kanssa Markuksen torilla Venetsiassa, jossa he olivat juhlimassa Tomin 50-vuotispäivää. Kännykkä soi. Lääkärillä oli lisää kerrottavaa.

”Ennuste on huono. Maksansiirto ei näytä mahdolliselta.”

Avoimet keskustelut

Tieto ei suistanut epätoivoon.

”Ei se mennyt niin kuin elokuvissa. En saanut dramaattista kohtausta, menettänyt harkintaani ja hypännyt katolta. Tuntui keljulta, vähän kuin olisin saanut ikävän nopeus- tai parkkisakon.”

Vesa suhtautui tulevaisuuteensa lääkäriään toiveikkaammin.

”Se oli lähes kuolemantuomio, mutta jotenkin en uskonut, että se oli viimeinen sana.”
Hän on verrannut tunteitaan talvisodassa taistelleiden tuntemuksiin.

”Miehillä rintamalla oli varmaan sama toivo ja usko, että selvitään epätoivossakin.”

Vesalla oli horjumaton luotto lääketieteeseen ja hoitohenkilökuntaan.

”Maksansiirtoyksikön lääkärit ja hoitajat ovat alansa spesialisteja. Oli helppo uskoa, että he tietävät, mitä tekevät. Heikki Mäkisalo on hyvä kirurgi ja ihminen.”

Suurin huolenaihe oli, miten kertoa uutiset vaimolle ja lapsille. Vesa luotti rehellisyyteen.

”Ei näytä hyvältä”, hän sanoi vaimolleen.

Asioita pystyttiin onneksi käsittelemään järjellä ja avoimesti.

”Meillä ei ole salattuja lokeroita. Kuoleman mahdollisuus oli esillä vain huulen heittona, koska en itse uskonut siihen.”

Vesalla, Kaarinalla, Minnalla ja Tomilla on ollut aina läheiset välit.

”Sairauteni lähensi meitä entisestään. Heidän huolensa ja välittämisensä merkitsivät paljon. Ehkä minulla potilaana olikin helpointa.”

Pysäyttävä puhelinsoitto

Lisätutkimuksissa selvisi, että syöpä oli tyypiltään hepatosellulaarinen karsinooma, jota kutsumaan myös maksasolusyöväksi. Elinsiirto olisi mahdollinen, jos muu elimistö sen kestäisi.

Sydän, keuhkot ja suolisto läpäisivät seulan. Röntgen paljasti viidessä hampaassa juuritulehduksen. Ne vedettiin kerralla pois. Lopulta Vesa siirrettiin virallisesti maksansiirtolistalle.

Lisäaikaa hankittiin tace-hoidolla, jossa nivuksen ja maksavaltimon kautta ruiskutetaan kasvaimeen syöpäsoluja tappavaa lääkettä. Riittäisikö se vai ehtisikö syöpä levitä?

Toiveena oli, että siirrännäinen löytyisi lähiviikkojen − ei kuukausien −aikana.
10. lokakuuta kännykkä soi, kun Vesa oli kertomassa kuulumisiaan skypen välityksellä Itävallassa asuvalle ystävälleen. Maksansiirto-osastolta ilmoitettiin, että siirrännäinen oli löytynyt.

”Ota määrätyt lääkkeet, älä juo, älä syö, vaan hyppää taksiin.”

Vesa oli ollut siirtolistalla vasta viisi vuorokautta.

”Pyörin vähän aikaa yhden jalan ympärillä. Sitten vaimo vei minut sairaalaan.”

Puhelu tuli kello 13. Viiden tunnin kuluttua Vesa oli jo leikkaussalissa.

”Siinä vaiheessa oli pieni pelko; mitä, jos tästä ei tulekaan mitään.”

Vesa Nuotio

Maksan luovuttajan henkilöllisyys kiinnostaa Vesaa. ”Ystävät sanoivat etukäteen, että älä ota muusikon maksaa.” Anni Koponen / Otavamedia

Keskeneräiset laulut

Tiedon maksasiirrännäisen löytymisestä sai kertoa vain läheisimmille. Se oli keino suojella luovuttajan henkilöllisyyttä. Vesa haluaisi tietää, kenen maksa hänellä on.

”Oliko hän nuori vai vanha, mies vai nainen? Minkälaisen elämän hän eli?”
Päällimmäisenä on kiitollisuus. Leikkaus sujui suunnitellusti, ja uusi maksa on hoitanut tehtävänsä moitteettomasti.

Vesa käy edelleen kuntosalilla tai uimassa keskimäärin joka toinen päivä.

”Pitää hoitaa sitä, mikä on jäljellä.”

Urheilu- ja kuntoilutaustan ansioksi hän laskee paitsi fyysisen myös henkisen kestävyyden.

”En ole uskonnollinen, enkä usko kohtaloihin. Elämänhalu kumpuaa kuntosalilta.”

Mikä oli sairauden aikana synkin hetki?

Vesa miettii pitkään, eikä keksi vastausta.

Ehkä kokemus auttoi, sillä häneltä oli leikattu eturauhassyöpä vuonna 1999.

”Se tuntui suuremmalta iskulta kuin maksasyöpä. Silloin pahimpia hetkiä oli saada syöpäpotilaalle osoitettua postia sairaalasta ja kunnalta. Siinä sairaus konkretisoitui.”

Maksasyöpää sairastaessaan Vesa purki tuntojaan kirjoittamalla.

”Leikkausta odotellessa kirjoitin runoja ja laulun sanoja siitä, jos käy kehnosti. En ole tehnyt lauluja loppuun, koska ei tarvinnut.”

Yksi säveltämättömistä lauluista on nimeltään Asemalla.

Vain lokakuinen viima laiturilla puhaltaa, se puista lehdet viimeisetkin irtoamaan saa.
Mä viluisena seison yksin, junaa odotan, nyt vihellyksen kuulen, sen jo näen saapuvan.
Sen vauhti hidastuu, se hiljaa liukuu kohdallein, sen ikkunassa häivähtikö hahmo velisein?
Ja ruudun toisen takaa kasvot äitini mä näin, voin hänen vierellänsä nähdä hahmon isästäin.
Kas, vanhat ystäväni mulle viittoo vaunustaan: “Hei hyppää kyytiin, sinua me täällä kaivataan!”
Mä kukat kauniit muistan heidän hautakummuiltaan, vaan milloin heistä jokainen on noussut haudastaan?
Miksi yhä emmin, miksi vielä epäilen?

Nyt Vesa Nuotio kirjoittaa vauhdilla muistelmiaan, jotka aloitti jo 2000-luvun alussa.
Musiikkikin on yhä osa elämää. Vesa esiintyi Kivikasvojen riveissä kesän alussa yksityistilaisuudessa. Hän on mukana Stadin slangi- ja Helsingin laulelman ystävät -yhdistyksissä, joilta molemmilta ilmestyi taannoin cd-levy.

Funnyn vuoksi

Kun Kaarina ja Vesa menivät naimisiin vuonna 1964, Vesa sai myötäjäisiksi cockerspanielin. Sen jälkeen perheessä on ollut kaksi walesinspringerspanielia ja rhodesiankoira. Vesa oli jo valmis elämään ilman lemmikkiä, mutta taipui Kaarinan toiveeseen viisi vuotta sitten ja kotiin muutti parsonrussellinterrieri Funny.
Vesa oli silloin täyttänyt 73 vuotta.

”Katsoin internetistä tilastoja. Funny voi elää jopa 17-vuotiaaksi, joten minun pitäisi pysyä hengissä 90-vuotiaaksi.”

Vesaa hymyilyttää.

”Tällä hetkellä ei ole mitään syytä, miksi en pysyisi. Näen tulevaisuuden valoisana.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 7/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X