Leena hyväksyi korviensa tinnituksen: ”Tinnituksesta huolimatta elämäni on hyvää ja rikasta”
Leena Rekola, 76, on kärsinyt miltei koko aikuisikänsä tinnituksesta. Välillä vaiva on masentanut ja pakottanut luopumaan osittain työstä. Nykyään tinnitus ei juuri haittaa arkea.
Mukavat harrastukset, kuten kudonta ja kulttuuririennot, saavat Leena Rekolan toisinaan unohtamaan tinnituksen.
Miltei kaikkien korvat soivat joskus. Leena Rekola on hyväksynyt tinnituksen. Hän tietää, kuinka vakavasta asiasta on kyse, kun soiminen ei lakkaa. Hankalinta on silloin, kun pitäisi saada unenpäästä kiinni.
Tinnituksen ensioireet alkoivat korvan kohinana
”Asuimme mieheni työn takia jonkin aikaa 1980-luvulla Tansaniassa. Sairastuin matkan aikana kovaan flunssaan, joka ei talttunut. Päätäni särki, paikkoja jomotti, yskin ja niistin jatkuvasti. Oloni on karmea.
Kun flunssaa oli jatkunut pari kuukautta, palasin Suomeen saadakseni hyvää hoitoa. Tilanteeni oli niin vakava, että minut vietiin suoraan lentokentältä Auroran sairaalaan, jossa sain suonensisäisesti vahvaa antibioottia. Lääke vei flunssan oireeni, jonka syy ei koskaan selvinnyt, mutta toinen korvani alkoi kohista.
Kohina oli aluksi vaimea, ja pystyin käymään normaalisti töissä. Yritin olla kiinnittämättä vaivaan huomiota. Töissä asiakaspalvelijana en asiasta puhunut, sillä tinnituksesta ei tuolloin tiedetty paljoa. Ajattelin, että jos kerron korvieni soimisesta, minut voitaisiin leimata mielenterveysongelmaiseksi.”
Diagnoosi kuulon alenema
”Kohina paheni vuosien saatossa. 1990-luvun puolivälissä hakeuduin korvakonserttini takia yksityislääkärille, joka kirjoitti minulle lähetteen tutkimuksiin sairaalaan.
Erikoissairaanhoidossa vaivani otettiin todesta, ja ensimmäiseksi minulle tehtiin magneettikuvaus, jolla suljettiin pois vakavan kasvaimen mahdollisuus.
Kuulotutkimuksissa kävi ilmi, että kuulohermoni ovat ”laossa”, ja minulla on jonkin verran normaalia heikompi kuulo. Diagnoosiksi sain kuulon aleneman. Se ei kuitenkaan ollut niin merkittävä, että olisin vielä tarvinnut kuulolaitetta.
Kohinalle ei lääkärin mukaan voinut tehdä mitään. Tyydyin tilanteeseen, vaikka vaivani vaikeutti esimerkiksi keskittymistä vaativia tilanteita ja toisinaan nukahtamista.”
Tinnitus toi leikkauksen jälkeen kohinan molempiin korviin
”Jouduin 1996 polkupyöräkolariin, jossa poskiluuni murtui. Minut leikattiin, ja kun heräsin nukutuksesta, havahduin siihen, että kohina korvassani oli voimistunut – ja vallannut myös toisen korvani.
Tinnitus tuntui ylivoimaiselta kestää ja vielä musertavampaa oli, etteivät lääkärit osanneet auttaa. Jälkikäteen olen pohtinut, olisiko ylipainehoito auttanut, jos olisin saanut sitä heti. Tuolloin ylipainehoitoa ei vielä juuri tarjottu hoidoksi ja vielä nykyäänkin se tunnetaan verrattain huonosti.
Töissäni oli samaan aikaan erityisen kuormittavaa, ja stressi pahensi tinnitusta entisestään. Lopulta masennuin ja jouduin sairauslomalle. Tulevaisuus tuntui mustalta.”
Iso ilonaihe Leenalle ovat lastenlapset ja heidän kasvunsa seuraaminen. Suvi Elo
Korvien soimiseen apua terapiasta
”Sain henkiseen jaksamiseen apua terapiasta. Vakituisesta työpaikastani päätin lopulta irtisanoutua. Päätöstä helpotti se, että olin jo pitkään tehnyt mieheni kanssa osa-aikaisesti työtä myös yrittäjänä, joten en pudonnut tyhjän päälle.
Tinnitukseen löysin apua TYKSin Kuulokeskuksesta, josta sain käyttööni kuulolaitteen. Se ei poista korvien vinkunaa ja kohinaa, mutta peittää jonkin verran tinnitusta. Kun kuulen puheäänet selvästi, kiinnitän korvamatooni vähemmän huomiota. Käytän nykyään kuulolaitetta päivittäin.
Olen kokeillut tinnitukseen vuosien varrella myös akupunktiota, hermoratahierontaa, homeopatiaa ja korvakynttilähoitoa. Ne tuovat monille apua, mutta eivät ole tepsineet minulle. Hyväksi avuksi ovat sen sijaan osoittautuneet rauhalliset kävelylenkit luonnossa. Metsässä mieleni lepää ja nautin, kun voin kulkiessani täyttää koria sienillä tai marjoilla.”
Tinnituksen myötä univaikeuksia
”Hankalimpia tinnituksen kanssa ovat illat, jolloin pitäisi nukahtaa. Toisinaan viheltävät korvani vievät kaiken huomioni: mitä hiljaisempaa on ja mitä enemmän yrittää nukahtaa, sitä vaikeampaa unenpään löytäminen on.
Nukahtaminen on hankalaa myös, jos herään kesken yöunen. Silloin joudun toisinaan nousemaan joksikin aikaa ylös sängystä. Mikäli yöni on ollut kovin rikkonainen, annan itseni nukkua aamulla pidempään, jos vain unta riittää.
Puhelimessani on useampi ilmainen sovellus, josta löydän helposti luonnonääniä. Kuuntelen puron solinaa tai tuulen tai meren kohinaa usein iltaisin, koska se rentouttaa ja peittää korvien vinkumista. Tämä auttaa yleensä nukahtamisessa, mutta jos ilta on erityisen hankala, turvaudun unilääkkeeseen.”
Tärkeä vertaistuki
”Tinnitukseen ei ole parantavaa hoitoa, eikä korvakonserttini ole ainakaan vaimentunut iän myötä. Isoin asia on ollut oppia hyväksymään kutsumattomat äänet. Tähän on auttanut merkittävästi vertaistuki.
Kun parikymmentä vuotta sitten Suomen Tinnitusyhdistyksen perustaja Kauko Saari tuli luennoimaan kotipaikkakunnalleni, menin kuuntelemaan häntä. Lupauduin samana iltana mukaan tuolloin perustetun paikallisyhdistyksen toimintaan kaatamaan kahvia ja avaamaan ovia. Siitä lähtien olen ollut mukana vertaistukitoiminnassa. Olen saanut toiminnasta itse tukea ja vinkkejä ja toivon, että vetämällä erilaisia ryhmiä voin auttaa myös toisia.
Merkittävä osa tinnituksista alkaa altistumisesta voimakkaalle melulle. Kunpa voisin viedä osaltani viestiä eteenpäin ja saada esimerkiksi nuoret huomaaman, kuinka tärkeä oma kuulo on suojata esimerkiksi festivaaleilla ja konserteissa.”
”Omaan asenteeseeni voin vaikuttaa”
”Tärkeintä hyvässä arjessa tinnituksen kanssa on hyväksyä vaiva. Totta kai silti joskus mietin, tuhosiko Afrikan reissun jälkeen saamani antibiootti kuulohermoni korvan simpukassa tai olisiko tilanne toisin, jos tinnitukseni olisi tunnistettu sen puhjettua ja sitä olisi hoidettu leikkauksen jälkeen. Jossittelulle ei saa kuitenkaan antaa liikaa valtaa.
On tärkeä ymmärtää, etten pysty muuttamaan mennyttä, mutta omaan asenteeseeni voin vaikuttaa. Haluan täyttää arkeni iloa ja virtaa tuovilla asioilla. Tinnituksesta huolimatta elämäni on hyvää ja rikasta.
On hetkiä, jolloin unohdan tinnituksen. Muutimme kymmenisen vuotta sitten lähelle tyttäreni perhettä. Kun hoidan lapsenlapsia ja esimerkiksi ulkoilemme tai leivomme jotakin ja huomioni on mukavassa tekemisessä, en aina huomaa tinnitusta. Samoin voi käydä, jos olen katsomassa hyvää teatteriesitystä tai vaikkapa lavatansseissa.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 4/20.
Tumppi Varonen kävelee mielellään ulkona luonnossa. Luonnonäänet vaimentavat tinnitusta hyvin. © Sini-Marja Niska
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti