Lukivaikeus ei vienyt Alisan lukemisen iloa: ”Tajusin, etten olekaan muita huonompi tai tyhmempi”

Alisa Pitkäsellä, 52, diagnosoitiin nuorena lukivaikeus. Se oli iso helpotus: lukihäiriö antoi syyn sille, miksi lukeminen oli muita hitaampaa ja kirjoittaminen tuntui vaikealta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Olisinpa tiennyt aiemmin! Tämä oli Alisan ensiajatus, kun hän abikeväänä kuuli ensi kerran lukivaikeudesta. Opiskelua ja työuralla etenemistä lukivaikeus ei ole estänyt.

Alisa Pitkäsellä, 52, diagnosoitiin nuorena lukivaikeus. Se oli iso helpotus: lukihäiriö antoi syyn sille, miksi lukeminen oli muita hitaampaa ja kirjoittaminen tuntui vaikealta.
Teksti: Tiina Laaninen

Tästä en selviä! Niin Alisa Pitkänen ajatteli usein alakoulun lukutunnilla. Pelko ja jännitys saivat hänen sydämensä hakkaamaan. Kädet hikosivat. Opettaja luetutti luokkansa oppilaita yleensä niin, että jokainen luki lukukirjasta vuorollaan kappaleen verran. Alisa yritti ennakoida, mihin kappaleeseen oma lukuvuoro iskee ja tankata omaa osuuttaan etukäteen.

”Jos laskin lukukappaleeni väärin, olin entistä enemmän paniikissa, kun opettaja sanoi nimeni ja minun piti alkaa lukemaan. Tunsin itseni muita huonommaksi ja häpesin, kun lukemisesta ei tullut mitään ja koukeroiset kaunokirjaimet sumenivat päässäni”, Alisa sanoo.

Puheopettajan oppiin

Joka toinen perjantai Alisa tunsi helpotusta, koska pääsi puheopettajan oppiin. Samalla välttyi koko luokan yhteiseltä lukutunnilta. Ensimmäisenä kouluvuonna puheopettaja opetti Alisalle s-äännettä ja lukemista, sillä muu luokka osasi lukea ennen häntä.

”Toisella ja kolmannella sain tukea lukemiseeni, joka oli edelleen vaikeaa ja hidasta. Lukemisen nopeutta mittaavia testejä en muista minulle koskaan tehdyn.”

Teininä Alisa jännitti usein selviytymistään koulussa, mutta sai kotoa tukea opiskeluun. Hän ei jäänyt esimerkiksi koskaan luokalleen, joka hänen kouluaikanaan oli tyypillistä lukivaikeuksista kärsiville lapsille. Pärjäämistä auttoi myös opettajan kuunteleminen tarkasti tunneilla.

”Jos koulussa oli tulossa koe, isäni tai siskoni luki minulle usein kotona koealuetta ääneen, jotta oppimiseni olisi ollut helpompaa. Äiti puolestaan harjoitutti lukemistani kuuntelemalla, kun luin kotona ääneen.”

Häpeän tunne koulussa ei silti kadonnut minnekään: sitä aiheutti eniten takeltelu ja ääneen lukemisen hitaus.

”Ahdistustani lisäsi, että olin koulukiusattu – se tosin ei johtunut lukihäiriöstäni, vaan sain tuta olevani opettajan tytär.”

Tirppu-kissa on tuonut eloa arkeen.

Tirppu-kissa on tuonut eloa Alisan arkeen. Sara Pihlaja

Alisan lukivaikeus selvisi englanninopettajan ansiosta

Lukiossa Alisa oli keskitason oppilas, joka painoi asioita mahdollisimman tarkkaan mieleensä opettajan puheesta. Vähän ennen kirjoituksia englanninopettaja kysyi Alisalta yllättäen, onko hänellä todettu koskaan lukihäiriötä. Opettaja osasi epäillä asiaa, koska aineissa kirjaimet vaihtoivat toisinaan paikkaa ja kaksoiskonsonanteista toinen jäi helposti puuttumaan.

Kassista saattoi tulla kasi tai matto näytti kirjoitettuna sanalta mato.

”Olin samaan aikaan hämmentynyt ja helpottunut: tajusin, etten olekaan muita huonompi tai tyhmempi, vaan vaikeuksilleni oli syy. Olisipa joku kertonut tämän minulle aiemmin!”

”Olin samaan aikaan hämmentynyt ja helpottunut: tajusin, etten olekaan muita huonompi tai tyhmempi, vaan vaikeuksilleni oli syy.”

Lukiosta otettiin yhteyttä Alisan alakouluajan puheopettajaan. Hän kirjoitti lopulta ylioppilastutkintolautakunnalle osoitetun todistuksen Alisan dysleksiasta eli luku- ja kirjoitusvaikeudesta. Sen perusteella opiskelija sai pientä helpotusta kirjoituksiin.

Ammattia valitessaan nuori nainen ei osannut ajatella, että lukivaikeus kannattaisi huomioida. Alisa haki ja pääsi matematiikkapainotteiselle linjalle Vaasan teknilliseen kouluun, josta hän valmistui yhdyskuntatekniikan teknikoksi 1990.

”Matemaattisella alalla opiskelu vaati sisukkuutta, sillä toisinaan luvut vaihtavat silmissäni paikkaa ja 62 voikin olla 26. Asioiden oppiminen kävi muita hitaammin, mutta tein sisukkaasti töitä oppimiseni eteen.”

Kun Alisa oli ollut valmistumisensa jälkeen töissä puoli vuotta, tuli lama ja hän jäi työttömäksi. Hänen ystävänsä päätti jatkaa opintojaan insinööriksi ja innosti Alisaa tekemään samoin. Pärjääminen epäilytti Alisaa, mutta hän lähetti silti hakupaperit – ja tuli valituksia.

”Opiskelu oli rankkaa ja välillä teki mieli luovuttaa, mutta lopulta valmistuin, tosin puoli vuotta toisia myöhemmin.”

Opiskelua hankaloitti se, että Alisa kertoi lukivaikeudestaan vain äidinkielenopettajalleen.

”Jälkikäteen ajatellen henkinen paineeni olisi helpottanut, jos olisin kertonut lukivaikeudestani avoimemmin ja pyytänyt apua. Sen sijaan tankkasin illat koulutekstejä kotona moneen kertaan, yritin sisäistää, ymmärtää ja saada selvää.”

Lue myös: Voiko lukivaikeus jäädä huomaamatta?

Lukeminen merkitsee omaa aikaa ja rentoutumista.

Lukivaikeus ei estä lukemista: Lukeminen merkitsee Alisalle omaa aikaa ja rentoutumista. Sara Pihlaja

Sisukkuutta ja tarkkuutta

Nykyisen työpaikkansa ympäristöasiantuntijana Alisa sai vuonna 2000, kolme vuotta valmistumisensa ja Tampereelle muuttamisensa jälkeen.

Miten insinööri on pärjännyt työssään, kun numerot toisinaan vaihtavat laskuissa paikkansa ja konsonantit kirjoituksessa?

Alisa Pitkäsen vastaus on: hyvin, mutta se on vaatinut ylimääräisen annoksen sisukkuutta, tarkkuutta ja oman lukivaikeuden hyväksymistä ja tiedostamista.

”Jos merkitsen paperille esimerkiksi maa-alueen pinta-alan tai analyysituloksen, tarkistan luvun useampaan kertaan. Tutkimusraportit tarkistamme aina työkaverini kanssa – tekisimme näin, vaikka minulla ei olisi lukihäiriötä.”

Työpaikalla meni useampi vuosi, ennen kuin kukaan edes tiesi lukivaikeudesta. Kun asia kerran tuli puheeksi, työkaveri kysyi, tämänkö takia Alisan teksteissä on välillä kirjoitusvirheitä.

”Kukaan ei ollut tohtinut aiemmin sanoa mitään. Keskustelun jälkeen pyysin, että muut huomauttavat, jos huomaavat tekstissäni virheen. Näin ei kuitenkaan käy usein, eikä asia ole työssäni ongelma.”

Parhaat tavat oppia – enää lukivaikeus ei hävetä

Enää Alisa ei häpeä lukivaikeuttaan. Tähän on auttanut muun muassa Erilaisten oppijoiden liitosta saatu tieto lukivaikeudesta ja vertaistuki. Myös kansalaisopiston muutaman vuoden takainen kurssi oli Alisasta hyvä.

”Kävimme läpi erilaisia oppimistapoja ja oppimisvaikeuksia. Oivalsin, että minulle parhaita tapoja oppia on kuuleminen ja näkeminen eli konstit, joiden ansiosta pärjäsin opiskeluaikana.”

Iso helpotus ympäristöasiantuntijalle oli 2010-luvun alussa, kun selvisi, ettei kummallakaan hänen tyttäristään ole lukivaikeutta. Nykyään teini-ikäiset lapset antavat äidilleen hanakasti palautetta, jos hän kirjoittaa tai lukee kotona jotakin hassusti.

Erityisen hankalia tekstejä lukea ja ymmärtää Alisalle ovat viranomaistekstit, joissa on usein pitkiä ja monimutkaisia virkkeitä sekä lääkeselosteet. Lukivaikeudestaan huolimatta hän on lukenut aina mielellään vapaa-ajallaan. Yöpöydällä on aina kesken vähintään yksi romaani. Jos Alisalle tulee tunne, ettei äsken luettu virke sovi yhteen tarinan kanssa, hän lukee edelliset rivit uudelleen.

”Lukeminen on minulle rakas harrastus. Vapaa-ajalla ei haittaa, vaikka lukisi hitaasti, vaan lukemisesta ehtii nauttia.”

Lue myös: Outin lukihäiriö löydettiin vasta aikuisena – Lukitesti paljasti lukivaikeuden:”Pääsykokeissa en ehtinyt lukea edes kysymyksiä läpi”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 12/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X