Mari katkaisi yhteyden äitiinsä, koska tämä aina huomautteli niin tyttärensä kuin lapsenlapsensakin pyöreydestä
Liisan tytär ei halua juurikaan pitää yhteyttä äitiinsä. Sen takia isovanhemmuuskin on miltei mahdotonta. Liisa on ymmällään, eikö läheisiään olisi saanut kannustaa laihduttamaan?
”Sinä kommentoit aina minun painoani. Jo lapsena. Se tuntui pahalta. En halua samaa omalle lapselleni, siksi sinua ei voi päästää lähellekään.”
Tällaista palautetta Liisa saa Mari-tyttäreltään. Liisa on ymmällään, sillä hän on aina halunnut Marin parasta.
Marilla on ollut teini-ikäisestä asti reippaasti ylipainoa. Eikö Liisa olisi saanut yrittää kannustaa omaa tytärtään laihduttamaan? Pahalla Liisa ei ole koskaan oman lapsensa painoa kommentoinut vaan aina hyvässä hengessä, ainakin omasta mielestään.
Mari sanoo kuitenkin saaneensa äitinsä puheista pahat traumat, jonka takia hän ei kestä aikuisena ollenkaan puhetta painosta. Maria kauhistuttaa, että Liisan oli pakko laskea hänen vauvansa leukojen määrää moneen kertaan, kun lapsi oli vasta neljän kuukauden ikäinen. Sen jälkeen Mari ei ole päästänyt Liisaa tapaamaan ainoaa lapsenlastaan, vaikka tapauksesta on jo puoli vuotta aikaa.
Liisa ei edes tajunnut, että Mari voisi pitää leukojen laskemistakin kiellettynä painon tarkkailuna. Liisan mielestä kaulapoimut olivat vain kiinnostavan näköiset.
Mari ei ymmärrä, miksi äidin pitää puhua niin paljon painosta, kiloista ja ylipäänsä ulkonäöstä. Äiti ei lopettanut edes sen jälkeen ylipainosta puhumista, kun Mari pyysi. Ei voinut pitää suutaan kiinni edes vauvan läsnäollessa.
Marin mielestä äidin käytös kielii siitä, ettei äiti välitä muusta kuin siitä, miltä perheenjäsenet näyttävät. Aivan kuin äiti häpeäisi lihavia lapsiaan.
Liisan mielestä tilanne on aivan toinen: hän rakastaa jokaista kolmea lastaan. Aivan erityisesti Maria ja tämän pikkutytärtä Ainoa.
Miten Mari ja Liisa voisivat parantaa välejään?
© ANSSI KERÄNEN
Sokeus on tavallista ihmissuhteissa – paino herättää aina voimakkaita tunteita
Se, mitä Liisa pitää kannustuksena ja rakkautena tytärtään kohtaan, on Marin mielestä loukkaavaa. Liisa kokee, että ei kelpaa mummoksi lapsenlapselleen. Tytär kokee, että hän ja hänen tyttärensä eivät kelpaa Liisalle sellaisina kuin ovat. Painoon liittyvät asiat herättävät voimakkaita tunteita. Mari häpeää äitinsä tahdittomuutta, mutta saattaa myös itse hävetä liikakilojaan. Tällöin äidin puheet satuttavat tuplasti.
Kannustaisin Liisaa kertomaan, että hän ei ole tarkoittanut kommenteillaan vahingoittaa, vaan on ajatellut toimivansa oikein ja rakastaen. Jos puhuminen on vaikeaa, kannattaa kirjoittaa kirje tai sähköposti. Jos puhuminen on mahdollista, on tärkeää, että Liisa varautuisi kuuntelemaan rauhassa Maria. Hänen kannattaisi välttää puolustelemista tai syyttämistä ja olla valmis pyytämään anteeksi, jos se tuntuu oikealta.
Olemme usein sokeita omalle toiminnallemme varsinkin läheisissä ihmissuhteissa. On sääli, jos Liisalle ja Marille ja aikaa myöten ehkä myös pikku-Ainolle tulee tunne siitä, että ei kelpaa ja he menettävät merkittävän osan elämästään.
Asiantuntija: Eira Tikkanen, erityisasiantuntija, perhepsykoterapeutti, Suomen Mielenterveysseura