Sokerihiiri Marjut kauhistui vaakalukemaa ja aloitti liikunnan kuusikymppisenä – painoa lähti toistakymmentä kiloa: ”Ruokaremontissa ratkaisevaa olivat nämä personal trainerin sanat”
Marjut Arhilahti, 62, päätti aloittaa liikkumisen, kun vaaka näytti enemmän kuin koskaan ennen. Taustalla oli huoli omasta terveydestä.
Marjut Arhilahti oppi lapsuudessaan koulun liikuntatunneilla inhoamaan liikuntaa. Nyt hän on löytänyt häivähdyksen liikunnan ilosta.
Ei voi olla totta! Painanko todella näin paljon? Marjut Arhilahti seisoi kotonaan vaa’alla kauhistuneena keväällä 2015. Hän oli aina ollut solakka ja pienikokoinen, mutta nyt vaaka näytti miltei 80 kiloa.
Tässä oli syy, miksi niin monesta vaatteesta oli tullut liian pieni. Vaakaa tuijottaessaan hän päätti, ettei paino saisi koskaan alkaa kahdeksalla.
”Kun aloin miettiä, miten minulle on hiipinyt pikku hiljaa kiloja, muistin aikuisen poikani taannoisen kysymyksen, onko joka päivä pakko syödä pullaa. Tajusin, että arkiherkuissa oli ainakin osasyy tilanteeseeni.”
Painonnousu huoletti Marjutia myös terveyden takia. Hän havahtui usein siihen, että kun hän perheyrityksen laskutusta hoitaessaan istui useamman tunnin paikallaan, selkää ja hartioita särki. Aamuisin Marjut kärsi kankeudesta ja sängystä oli maltettava nousta ylös maltillisesti.
”Olen sairastanut kolmikymppisestä saakka fibromyalgiaa ja vaikka ajattelen päässeeni vähällä, osa säryistäni ja kankeudestani johtuu varmasti siitä. Toisaalta liikunta ja normaalipaino helpottavat oireita, joten haluan siksikin pitää huolta painostani.”
Liikkeelle lähtö – liikunnan ilo, missä olet?
Marjut Arhilahti, 62, vihasi ennen liikuntaa. Liikunnan aloittamisen kynnys oli korkea. © Laura Vesa
Marjut ilmoittautui yhdessä ystävänsä kanssa lavis-jumppaan. Molemmat halusivat kohentaa kuntoaan myös siksi, että tiesivät lihaskunnon heikkenevän iän myötä.
”Aloitin liikunnan kuusikymppisenä. Kynnys oli korkea, mutta yhdessä ystävän kanssa aloittaminen tuntui helpommalta.”
Jalat täällä, kädet tuolla ja rytmi jossakin kaukana omista askelista. Jo ensimmäisellä lavis-tunnilla Marjutista tuntui, ettei laji ole hänen juttunsa. Koko keväänä Marjut ei löytänyt liikkumisen iloa, mutta kävi sisukkaasti tunneilla. Samalla oma huono kunto konkretisoitui: jo muutaman kappaleen jälkeen Marjut pyyhki hikeä otsaltaan ja toivoi, että tunti loppuisi jo.
Syksyllä Marjut ilmoittautui naisvoimistelijoiden perinteiseen jumppaan.
”Iloa en löytänyt vieläkään, mutta löysin ihanan ja ammattitaitoisen ryhmäliikunnanohjaajan, josta tuli myöhemmin myös personal trainerini.”
Ohjaaja näytti jokaiseen liikkeeseen helpomman vaihtoehdon. Hän kannusti ja tsemppasi silloinkin, kun Marjutin teki mieli luovuttaa. Jokainen tunti oli erilainen.
Vaikka Marjut kotona jumpan jälkeen tunsi olevansa puolikuollut, hän oli joka kerta tyytyväinen, että oli lähtenyt liikkumaan.
Marjut, 62, aloitti liikunnan, kun huoli omasta terveydestä iski. Vaikka liikunta ei tuo suoranaisesti iloa, monet muut asiat tuovat. ” Kukat tuovat iloa ja kauneutta elämääni”, Marjut kertoo. Laura Vesa
Sukurasitteena kakkostyypin diabetes
Selkävaivat helpottivat liikkumisen myötä. Motivaatiota pitivät yllä myös seurannassa olevat sokeriarvot. Marjut oli joutunut välttelemään viimeisimmän raskautensa ajan sokereita ja lääkäri oli kehottanut jatkamaan samalla linjalla raskauden jälkeen. Vuosien varrella se ei ollut pitänyt. Kun Marjut jonkin vaivan takia kävi lääkärissä muutenkin, sokeriarvot mitattiin aina samalla.
”Sukurasite kakkostyypin diabetekseen oli vahva. Elämäntapamuutoksella hän halusi varmistaa, ettei joutuisi turvautumaan lääkkeisiin.”
Hyväksi tueksi osoittautui jumppiakin vetänyt personal trainer. Hän teki Marjutille keväällä 2016 kehonkoostumusmittauksen. Kevään aikana myös viikoittaisista pienryhmätreeneistä tuli osa arkea.
”Ruokaremontissa ratkaisevaa olivat personal trainerin sanat, ettei ehdottomia kieltoja ole olemassa. Myös sen oivaltaminen auttoi, että yhden päivän repsahtaminen kaada maailmaa.”
Jos Marjut ennen syödä mussutti pitkin päivää ja ruokailuilla otti aina lisää niin paljon kuin suinkin jaksoi syödä, nykyään annoskoot ovat maltillisia ja päivään sisältyy viisi ateriaa.
Vettä Marjut juo päivittäin noin puolitoista litraa. Kermasta, voista tai sokerista ruoanlaitossa hän ei ole luopunut.
Karkkipäivä lauantaina
Muutos ei ollut helppo. Ruokavaliossa Marjutille vaikeinta oli luopua irtokarkeista, joita hän oli tottunut napsimaan muiden herkkujen tapaan päivittäin.
”Tähän sain tyttäreltäni hyvän idean eli otin käyttöön karkkipäivän, joka on nykyään lauantai. Muina päivinä katson kellosta ajat, jolloin on ruoka-aika. Ruokailujen väleissä en laita suuhuni mitään.”
Jo aloittaessaan liikkumisen Marjut otti tavakseen asettua jumpissa eturiviin lähelle ohjaajaa. Edessä itseään ei tule verranneeksi muihin ja ohjeet kuulee hyvin, jos musiikki tunnilla on voimakasta.
”Miehelleni sanoin joku aika sitten, että voisin melkein joka jumpassa olla iältäni muiden osallistujien äiti.”
Marjut Arhilahti pudotti painoaan huomattavasti aloitettuaan liikunnan ja elämäntaparemontin. © Laura Vesa
Ohjauksen myötä liikkuminen ja ruokaremontti alkoivat näkyä myös vaa’alla. Tahti on ollut maltillinen, sillä pysyvässä painonpudotuksessa ei ole kyse dieetistä, vaan elämäntapamuutoksesta.
Hyötyä liikunnasta: ”Liikkumisen voi aloittaa joka iässä”
Marjutin vaatekaappi on viime vuosina mullistunut. Koska painoa on lähtenyt toistakymmentä kiloa, aiemmin Marjutille sopivat vaatteet ovat nyt kaksi kokoa liian suuria.
Uutena asiana kaappiin ovat ilmaantunut teknistä materiaalia olevia liikuntavaatteita.
”Aika pian huomasin, että tavallinen t-paita ja legginsit hiostavat liikkuessa. Varustelijaksi en ole ryhtynyt, mutta olen hankkinut treenivaatteita, joissa on hyvä liikkua.”
Marjut kokeili myös Kangoo Jumps kenguruhyppelyä. Laura Vesa
Marjut sanoo olevansa esimerkki siitä, että liikkumisen voi aloittaa joka iässä. Silloinkin, jos koululiikuntatunneilla oppi inhoamaan liikkumista, koska jäi joukkuevalinnoissa aina viimeiseksi.
Hän ei vieläkään nauti kovin usein liikunnasta. Hän liikkuu, koska siitä on hyötyä: säryt eivät enää juuri vaivaa ja sokeriarvot ovat hallinnassa.
Viime syksynä Marjut lupautui kokeilemaan Kangoo Jumps kenguruhyppelyä. Kun hän laittoi jalkaansa kenkiä, joiden pohjissa on pienet trampoliinit, hän mietti, pysyykö kengillä edes pystyssä. Jo ensimmäisellä tunnilla laji sai kuitenkin koukkuunsa.
”Voin sanoa löytäneeni ainakin häivähdyksen liikunnan ilosta.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 11/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti