Menieren taudin ehdoilla – Eilan huteruus oli merkki sairaudesta

Eila Karvonen ihmetteli, miksi juoksu ei tahtonut kulkea ja korva oli jatkuvasti tukossa. Lääkärin antama diagnoosi Menieren taudista tuli hänelle täysin yllätyksenä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Huonoja päiviä on onneksi aika vähän. Paljon enemmän on hyviä päiviä, sillä olen oppinut elämään Menieren taudin ehdoilla”, oululainen Eila Karvonen kertoo.

Eila Karvonen ihmetteli, miksi juoksu ei tahtonut kulkea ja korva oli jatkuvasti tukossa. Lääkärin antama diagnoosi Menieren taudista tuli hänelle täysin yllätyksenä.
Teksti: Hanna Vilo

Toukokuussa 2006 oululaisella Eila Karvosella oli edessä tärkeä etappi: elämän ensimmäinen puolimaraton. Hän oli treenannut jo monta kuukautta, mutta koitoksen lähestyessä Eila alkoi tuntea olonsa kummallisen huteraksi. Jalat eivät tuntuneet yhtä varmoilta kuin ennen.

”Ajattelin, että verensokeriarvoni heittelehtivät jostakin syystä, mutten osannut huolestua asiasta”, Eila, 61, muistelee.

Samaan aikaan häntä vaivasi myös oikea korva. Se tuntui jatkuvasti olevan hieman tukossa, minkä takia Eila kuuli tavallista huonommin. Missään vaiheessa hänelle ei kuitenkaan tullut mieleen, että hutera olo ja korvavaiva liittyisivät toisiinsa.

”Ajattelin vain, että korvani kaipasi puhdistamista, ja varasin ajan työterveyteen.”

Työterveyshoitaja ei löytänyt korvasta mitään puhdistettavaa. Siksi hän päätti kutsua työterveyslääkärin paikalle. Eilan onneksi vuorossa oli kokenut korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri.

”Lääkäri kyseli oireistani, tutki kuuloni ja teki äänirautakokeen. Hän huomasi, että kuuloni oli selvästi alentunut oikeassa korvassa.”

Diagnoosi oli heti selvä: Eila sairasti Menieren tautia eli sisäkorvan sairautta, jolle on tyypillistä huimaus, huonokuuloisuus, sairaan korvan ajoittainen humina ja tinnitus.

Terveestä sairaaksi

Lääkärin puheesta Eila muistaa vain vähäsen. Päähän liittyvä sairaus kuulosti vakavalta, ja se tuli hänelle täysin yllätyksenä. Sairaus antoi selityksen myös huteralle ololle, jota Eila oli tuntenut juostessa. Eilan oli kuitenkin vaikea ottaa tietoa vastaan.

”Päässäni pyöri vain ajatus, ettei ihminen voi yhtäkkiä muuttua terveestä sairaaksi.”

Lääkäri määräsi sairauden hoitoon lääkityksen, jota Eila alkoi käyttää vielä samana päivänä. Järki sanoi, että niin oli hyvä tehdä, jotta olo paranisi. Tunne kuitenkin harasi vastaan ja yritti sanoa, ettei sairautta ollut olemassakaan.

Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että pitkään odotettu puolimaraton oli edessä vielä samalla viikolla. Sitä Eila jännitti yhtäkkiä aivan valtavasti, sillä hän kävi mielessään läpi, mitä kaikkea matkalla saattaisi tapahtua. Onneksi pelot osoittautuivat turhiksi.

”Juoksu meni tilanteeseen nähden hyvin. Juoksuaikani ei ollut paras mahdollinen, mutta jaksoin juosta maaliin asti.”

”Luonnossa liikkuminen lataa akkuja.”

”Luonnossa liikkuminen lataa akkuja.” © Eila Karvosen kotialbumista

Menieren tauti muutti elämän

Sairastumisen jälkeen Eila etsi Menieren taudista paljon tietoa. Hän oppi, että tautiin voi liittyä voimakkaita huimauskohtauksia, jotka saattavat pakottaa moneksi päiväksi sairauslomalle. Kesti kuitenkin melkein kolme vuotta ennen kuin Eila joutui kokemaan sellaisen itse.

”Eräänä aamuna huomasin, etten pystynyt nousemaan sängystä tavalliseen tapaan, vaan kaaduin lattialle. Pyörrytys oli aivan valtava.”

Eila pystyi olemaan sängyssä selällään tai kyljellään, mutta heti kun hän nosti päätään tyynystä, koko maailma keinui silmissä. Kohtauksen takia hän joutui olemaan sairauslomalla viikon.

Pian voimakkaan huimauskohtauksen jälkeen Eilan elämään ilmestyi myös toinen ikävä vaiva, aurallinen migreeni. Se ilmestyi usein huimauskohtauksen kanssa samaan aikaan, mutta ei aina. Pahimmillaan sekin piti sängyssä kahdesta kolmeen päivää.

”Menieren tauti ja aurallinen migreeni liittyvät hyvin usein toisiinsa.”

Pahenevien kohtausten takia Eilan oli viimein pakko tunnustaa myös itselleen, että hänellä on sairaus, joka muutti elämän.

”Minulla on paljon ystäviä, ja yhdessä teemme kaikenlaista mukavaa. Saatamme esimerkiksi pelata kortti- tai lautapelejä, kuten Aliasta, Yatzya tai ristiseiskaa”

”Minulla on paljon ystäviä, ja yhdessä teemme kaikenlaista mukavaa. Saatamme esimerkiksi pelata kortti- tai lautapelejä, kuten Aliasta, Yatzya tai ristiseiskaa” © Teija Soini

Lupa levätä

Voimakkaat kohtaukset ovat onneksi osoittautuneet melko harvinaisiksi. Niitä tulee yleensä vain muutaman kerran vuodessa, ja Eila on oppinut, että ne liittyvät yleensä stressaaviin elämänjaksoihin. Kohtaukset ovatkin pakottaneet Eilan pitämään itsestään entistä parempaa huolta. Kun voimakas kohtaus ilmoittaa tulostaan, hän antaa itselleen luvan vain levätä.

”Kun kohtaus tulee, laitan makuuhuoneen verhot kiinni ja pötkötän kaikessa rauhassa sängyllä. Silloin kohtaus tulee tavallisesti lievempänä.”

Lisäksi Eila on opetellut karsimaan elämästään ylimääräisiä menoja. Vaikka ystävät houkuttelevat mukaan tapaamisiin, hän sanoo ei silloin, kun elämä tuntuu liian kiireiseltä.

”Voin parhaiten, kun ehdin nukkua kunnon yöunet ja levätä työpäivän jälkeen. Helpottaa, kun elämä ei ole liian aikataulutettua.”

Eila noudattaa myös Meniere-potilaille suositeltua vähäsuolaista ruokavaliota. Liiallisen suolankäytön hän huomaa nopeasti olossaan, sillä silloin oikea korva alkaa suhista.

”Silloin tällöin suon edelleen itselleni pienen suolaisen herkun, kuten poron lämminsavulihaa. Se tekee hyvää mielelle. Tiedostan kuitenkin, että tunnen sen seuraavana päivänä olossani.”

Juoksu vaihtui kävelyyn

Sairaudestaan huolimatta Eila on pitänyt kiinni liikunnallisesta elämäntavasta. Juoksu on tosin vaihtunut kävelyyn ja jumppatunnit tennikseen.

”Jumppien kova musiikki tai jotkut liikkeet voivat aiheuttaa minulle epämiellyttävän olon.”

Sen sijaan Eilan viime keväänä aloittama tennisharrastus on nopeasti kehittänyt tasapainoa, mikä helpottaa Menieren taudin kanssa elämistä. Tenniskaverit ovat muita menierikkoja Oulun yhdistyksestä.

”En halua jäädä sairauden vangiksi. Jos jokin harrastus kiinnostaa, menen ainakin kerran kokeilemaan.”

”Tennis on tasapainon kehittämisen kannalta erinomainen laji, koska siinä liikutaan moneen eri suuntaan. Vähintään yhtä tärkeää on vertaistuki. Jos sattuu olemaan huono päivä, toiset ymmärtävät heti.”

Huonoja päiviä on onneksi aika vähän. Paljon enemmän on hyviä päiviä, ja Eila on oppinut elämään Menieren ehdoilla.

”En halua jäädä sairauden vangiksi. Jos jokin harrastus kiinnostaa, menen ainakin kerran kokeilemaan. Itsensä voittamisesta tulee hyvä olo.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 12/20.

Lue myös: Ratsastus paransi Ménièren tautiin sairastuneen Sirpan tasapainoa ja vähensi samalla stressiä

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X