Mieskin voi sairastua rintasyöpään – Tomasia syöpädiagnoosi järkytti mutta myös nolotti: ”Mietin, olenko ainut laatuani maailmassa”
Kun Tomas Illman sai kuulla, että hänellä oli pahanlaatuinen rintasyöpä, se tuntui uskomattomalta. Hän kun ei ollut koskaan kuullutkaan, että mieskin voi sairastua rintasyöpään.
Tomas Illman sairastui rintasyöpään juuri suuren elämänmuutoksen jälkeen. Miehen rintasyöpä ei ole uusiutunut.
Miehen rintasyöpä on harvinainen sairaus. Usein diagnoosi viivästyy koska potilas tai lääkäri eivät osaa epäillä syöpää. (Rintasyöpäyhdistys)
Tomas Illman, rahtausalan yrittäjä, painoi nuorena töitä kymmenen vuotta lähes ilman lomia. Kun hän oli kolmen alle kouluikäisen lapsen isä, oli hän jo nähnyt liian monen työkaverin kuolevan työtaakkaan vain viisikymppisinä.
Niinpä hän päätti 44-vuotiaana, että hänen elämäänsä tulisi muutos. Hän opiskeli loppuun kauppatieteen maisterin opinnot ja oli aloittamassa normaalin päivätyön.
Sitten elämä yllätti.
Eräänä päivänä Illman kantoi kotonaan kaappia yläkertaan. Kaappi nojasi hänen oikean rintansa päällä, ja hän tunsi kipua.
”Ensiksi luulin, että olin saanut jonkinlaisen iskun. Sitten kokeilin oikeaa rintaani ja löysin pienen kyhmyn”, Illman kertoo.
”Odotin jonkin aikaa, että se menisi pois, mutta ei se mihinkään lähtenyt.”
Rinnasta koepala – sairaus yllätti
Illmanilla oli onnekseen kattava vakuutusturva. Hän uskoo, että sen ansiosta hän ylipäätään meni tutkimuksiin – miesten kun on usein vaikea mennä lääkäriin.
”Jos minulla ei olisi ollut vakuutusta, olisin varmaan jättänyt menemättä. Me äijät kun emme yleensä mene lääkäriin kuin vasta pää kainalossa. Minun kohdallani se olisi voinut olla kohtalokasta.”
Yksityisellä lääkäriasemalle Illmanin oikeasta rinnasta otettiin koepala. Pian varmistui, että kasvain oli pahanlaatuinen.
Miehen rintasyöpä, nolo syöpä?
”Olin sovittamassa housuja kauppakeskuksessa, kun puhelimeni pärähti. Lääkäri soitti ja sanoi, että minulla on rintasyöpä. Tietenkin ajattelin ensin, että tämä ei voi olla totta”, Illman kertoo.
Samassa puhelussa lääkäri kysyi, oliko Illman käyttänyt hormoneita, koska epäili hormoneita syyksi sairastumiseen.
”Olen aiemmin urheillut ja muun muassa pelannut lätkää. En kuitenkaan koskaan ollut käyttänyt niitä.”
Tieto rintasyövästä tuntui järkyttävältä myös siksi, ettei Illman ollut koskaan kuullut miehestä, joka sairastuu siihen. Sen vuoksi rintasyöpä tuntui jopa nololta.
Miehen rintasyöpä on harvinaine, ja diagnoosi usein viivästyy. Sairastuessaan Illman oli vasta päälle 40-vuotias. Nyt hän on 56-vuotias ja opettaa liiketaloutta ammattikorkeakoulussa. © Tomas Illmanin kuva-albumi
Tarjottiin rintaproteesia
Illmanilta poistettiin leikkauksessa oikea rinta. Koska syöpä oli levinnyt oikean kainalon imusolmukkeisiin, kainalo kaavittiin ja häneltä poistettiin imusolmukkeet.
Leikkauksen jälkeen Illman oli sairaalassa yllättävän vähän aikaa, vain neljä päivää.
Hänelle tarjottiin sairaalassa myös rintaproteesia. Sitä hän ei kuitenkaan halunnut.
”Ajattelin, etten tarvitse sellaista. Koin jotenkin nolona ajatuksen, että miehellä olisi rintaproteesi.”
Miesten rintasyöpää hoidetaan hyvin samalla tavalla kuin naisten rintasyöpää. Leikkauksen jälkeen Illman sai sekä sytostaattihoitoa että sädehoitoa.
”Sain sytostaattihoitoja kuusi kertaa ja minulle annettiin sädehoitoa 50 kertaa. Kropastani poistettiin myös naishormonit antamalla hormonihoitoa.”
Sytostaattihoidoista Illman sanoo, että ne tuntuivat samalta kuin vähän isompi krapula. Hän ei kokenut hoitoja yhtä ankariksi kuin ne voivat olla naiselle. Naiselle rinnan ja ulkonäön hetkellinen menetys voi olla paljon kovempi paikka kuin miehelle.
Tavallaan Tomas koki olevansa jopa onnekas.
”Minua ei haitannut se, että tukka lähti, ei myöskään leikkauksesta jäänyt arpi. Se voi olla miehellä jopa katu-uskottavaa, jos rinnassa on arpi. Edes psyykkisesti hoidot eivät olleet rankkoja.”
Tomas kehuu myös häntä hoitanutta Meilahden sairaalan syöpäklinikkaa.
”Ystävällisempiä ihmisiä kuin Meilahdessa oli, on vaikea löytää. Jos olisi tullut sellainen tunne, ettei hoidettaisi tai välitettäisi olisi parantuminen ollut vaikeampaa.”
Miehen rintasyöpä: ”Mietin, olenko ainut laatuani maailmassa”
Täysin kivutta ja ongelmitta Tomasin parantuminen ei sentään sujunut. Rintasyöpä muistuttaa itsestään elämän loppuun asti.
”Kun kainaloni oli kaavittu, tuntui kuin käteeni olisi muodostunut ”säikeitä”, ja käsi meni miltei liikuntakyvyttömäksi. Fysioterapia auttoi vaivaan.”
Tomas kärsii edelleen hermokivusta oikeassa kädessään ja kyljessään. Se ei ole harvinaista.
”On kuulemma normaalia, että säryt seuraavat loppuelämän.”
Sairauden seurannassa Tomaksen parantumista tarkkailtiin samanlaisilla mammografiakuvauksilla, kuin naisilla. Hän kävi mammografiassa neljä vuotta hoitojen jälkeen. Miehelle kuvaukset olivat kuitenkin haastavia.
”On hankalaa saada miehen rintaa mammografian kuvauslevyjen väliin.”
Kun Tomas sairastui, hänen järkytystään lisäsi se, ettei hän ollut koskaan kuullutkaan, että miehillä voi olla rintasyöpä.
Oliko hän mies vai nainen?
”Mietin, olenko ainut laatuani maailmassa.”
Enemmän kuin itsestään Illman oli sairastuessaan huolissaan tuolloin alle kouluikäisistä lapsistaan. Hän oli nähnyt läheisensä kuolevan syöpään, eikä halunnut lastensa kokevan samaa.
”Olin elänyt jo sairastuessani hyvän elämän enkä ollut huolissani itsestäni. En olisi halunnut lasten näkevän, kun teen kuolemaa. Parisuhteeseen vaimoni kanssa syöpä ei vaikuttanut, vaikka olemme sittemmin eronneet.”
”Usein kuulin, että eihän rintasyöpään enää kuolla, ei se ole vaarallista ja ettei sinulla ole mitään hätää. Ihmiset tarkoittavat hyvää, mutta eivät vain tiedä, mitä he sanoisivat syöpää sairastavalle.” © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
Syöpään kuollaan edelleen
Illman ei missään vaiheessa salaillut sairauttaan. Jos joku kysyi, hän kertoi siitä.
Tomasin mielestä hänen ystävänsä ja tuttavansa suhtautuivat hyvin hänen sairauteensa. Kaikki ihmiset eivät ole kuitenkaan tottuneet syöpään, ja moni tarkoittaa hyvää, vaikka saattaa loukata syöpää sairastavaa harkitsemattomilla sanoilla. Tämä jäi harmittamaan Illmania.
”Usein kuulin, että eihän rintasyöpään enää kuolla, ei se ole vaarallista ja ettei sinulla ole mitään hätää. Ihmiset tarkoittavat hyvää, mutta eivät vain tiedä, mitä he sanoisivat syöpää sairastavalle.”
Illmanille olisi riittänyt vähempikin voivottelu. Syöpään kuollaan edelleen.
”Minulle olisi riittänyt, että ihmiset olisivat vain sanoneet, että kurja juttu, kun sait tuollaisen sairauden. Kyllä syöpään kuollaan edelleen, mutta kaikki eivät pysty asettumaan toisen ihmisen saappaisiin.”
Aivokasvain ja lonkkaproteesi
Nykyään Illman on 56-vuotias ja opettaa liiketaloutta Laurea-ammattikorkeakoulussa Espoossa. Hän vaikuttaa kaikin puolin tyytyväiseltä elämäänsä.
Harvinaiset sairaudet tosin tuntuvat pirittävän miestä: vuonna 2015 häneltä leikattiin harvinainen aivokasvain, joka vei häneltä kuulon toisesta korvasta. Tästäkin hän selvisi. Viime kesänä hänelle laitettiin lonkkaproteesi.
”Ei näitä sairauksia auta jäädä miettimään. Salama voi iskeä monta kertaa samaan paikkaan”, Illman tietää.
Ja kun ikävuosia tulee lisää, ihmisen kunto ei ainakaan parane.
”On hyvin mahdollista, että jokin sairaus vielä iskee. Jo silloin kun lähtee ajamaan autoa, ottaa riskin. Pessimisti ei pety.”
Ilman ei kuitenkaan usko, että valittaminen tai oman kohtalon voivottelu johtaa mihinkään.
”Saa olla surkea ja saa ottaa päähän. Se, että hyödyttääkö valittaminen, on eri asia.”
Lue myös: 10 kysymystä rintasyövästä – Rintojen koolla ei ole merkitystä sairastumisessa