Osteoporoosi muutti Aijan arkea pysyvästi: ”Yritän pitää osteoporoosin hallinnassa liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla”
Kun Aija Hämäläisen kovat vatsakivut paljastuivat laktoosi-intoleranssiksi, hän luopui maitotuotteista. Vuosia myöhemmin paljastui alkava osteoporoosi. Käden murtuminen muutti Aijan elämän pysyvästi.
Naantalilainen Aija Hämäläinen yrittää hidastaa osteoporoosin etenemistä terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla. Hyvää liikuntaa antaa myös puuhastelu omassa puutarhassa.
Aija Hämäläinen, 68, muistaa saaneensa lapsena kalkkilääkitystä. Syytä hän ei tiedä, eikä enää ole ketään keneltä siitä voisi kysyä. Asia muistui vasta, kun hänellä todettiin alkava osteoporoosi.
Lähete dexa-luuntiheysmittaukseen
”Minulla oli todettu laktoosi-intoleranssi 2000-luvun alussa, minkä seurauksena jouduin jättämään kaikki maitotuotteet pois ruokavaliostani. Maitotuotteiden tilalle tuli lääkärin määräämä kalkkivalmiste.
Vuonna 2011 päätin selvittää luustoni kunnon. Hakeuduin lääkäriin, ja sain lähetteen dexa-luuntiheysmittaukseen.”
Diagnoosina osteoporoosin esiaste
”Sain kuulla huolestuttavat tulokset heti mittauksen jälkeen. Lääkäri soitti ja kehotti istumaan alas. Hän kertoi, että minulla on osteopenia eli osteoporoosin esiaste. Hoitamattomana se johtaa osteoporoosiin eli luukatoon.
Tulokset tulivat minulle yllätyksenä, ja aluksi ajatus osteoporoosista tuntui kamalalta. Olin ajatellut, että se on vanhusten juttu ja voisi koskettaa minua vasta vuosien päästä.
Maailmani musteni hetkeksi. Olen ollut aina kova liikkumaan, ja mietin, joudunko lopettamaan liikkumisen kokonaan. Mitä, jos luustoni on niin heikossa kunnossa, että jään kotiin kiikkustuoliin istumaan?
Luustosairauteni puhkeamisen tarkkaa syytä ei tiedetä. Yksi mahdollinen syy saattaa olla kortisonilääkkeet. Kärsin aikoinaan paljon ylähengitystiesairauksista. Keuhkoputkentulehduksia hoidettiin kortisonilla, joka aiheuttaa luiden huokoistumista.”
Lisää liikuntaa hoitona
”Löydös ei tuonut muutoksia elämääni. Lääkärin mukaan en tarvinnut lääkitystä enkä edes lisää kalkkia tai D-vitamiinia. Sen sijaan hän kehotti liikkumaan enemmän.
Vaikka olin ollut aina kova liikkumaan, yrittäjäksi ryhdyttyäni liikkuminen oli jäänyt vähälle. Kilometrejä ei kertynyt edes lääkärin ehdottamasta työmatkasta, sillä kodin yhteydessä olevaan hoitolaani oli matkaa vain muutama askel. Tein pitkiä päiviä ja kuusipäiväistä työviikkoa, joten aikaa liikunnalle oli vain sunnuntaisin. Pidin kunnostani huolta pyöräilemällä, melomalla, hiihtämällä ja vaeltamalla Lapissa.
Aloin käydä neljän vuoden välein dexa-luuntiheysmittauksissa, joissa seurataan luitteni kuntoa. Niissä ei tapahtunut vuosiin muutoksia.”
Lannerangassa alkava osteoporoosi
”Luitteni kestävyys joutui ensimmäisen kerran koetukselle 2017 tammikuussa, kun kaaduin jäisellä pihalla ja loukkasin vasemman käteni. Jotenkin pääsin ajamaan automaattivaihteisella autolla kotiin ja pyysin miestäni viemään minut nopeasti lääkäriin.
Sain lähetteen Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa vasemman käden ranne kuvattiin ja siinä todettiin murtuma. Käsi kipsattiin.
Kädessä oli kovaa särkyä. Kuvittelin, että se kuuluu asiaan ja yritin hillitä sitä särkylääkkeillä. Kahden viikon päästä kävin kontrolliröntgenissä. Selvisi, että käsi on luutumassa väärään asentoon ja se pitää leikata mahdollisimman pian.
Leikkaus meni hyvin, mutta siitä alkoi yksityisyrittäjän kahden kuukauden pakkoloma. Olen ollut aina kova touhuamaan ja tekemään töitä, joten tekemättömyys otti koville. Aloin miettiä, miten selviän, jos käsi ei tulekaan kuntoon enkä pysty enää tekemään töitä. Aloin myös pelätä uutta kaatumista.
Palasin töihin, mutta en pystynyt käyttämään vasenta kättäni kunnolla. Siinä on edelleen vähemmän voimaa kuin oikeassa. Aiemmin en ollut ajatellut eläkkeelle jäämistä, vaikka olin jo eläkeiässä. Pitkän harkinnan jälkeen päätin lopettaa hoitolatyöt 2017.
Kaatumisen pelossa aloin varoa liikkumista. Myin polkupyöräni pois, sillä en enää uskaltanut ajaa sillä. Jatkoin ainoastaan kävelylenkkejä, mutta kävelyäkin varoin.
Seuraava takaisku tapahtui 2019, kun luuntiheysmittauksissa tehtiin löydös. Lannerangassa todettiin alkava osteoporoosi.”
Eläkkeellä ollessaan Aija Hämäläisellä on aikaa vapaaehtoistyölle. Hän toimii koulussa lukumummina ja seurakunnan pienten lasten kerhossa satutätinä. © Suvi Elo
Liikuntaa ja terveellinen ruokavalio
”Alkavan osteoporoosin hoito on siitä haastavaa, ettei ole olemassa selkeitä hoito-ohjeita. Esimerkiksi mittauksiin on vain erilaisia suosituksia. Osa lääkäreistä suosittelee käymään dexa-mittauksissa kahden toiset viiden vuoden välein.
En ole saanut lääkitystä, mutta käytän kalkki- ja D-vitamiinivalmisteita. Käyn mittauttamassa D-vitamiinitasoni säännöllisesti, jotta tiedän, miten se imeytyy luustooni.
Yritän pitää osteoporoosin hallinnassa liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla. Syön paljon vihanneksia, marjoja ja kalkkipitoista ravintoa. Harrastan luustosairaalle sopivaa liikuntaa. Venyttelen ja teen tasapainoharjoituksia, jotta kroppa pysyy joustavana.”
Voiton puolella
”Voin tällä hetkellä hyvin. Osteoporoosi on hallinnassa, mutta tiedostan, että tilanne voi muuttua huonommaksi. Olen tavannut osteoporoottisia ihmisiä, joilla ryhti on kumara ja liikkuminen hankalaa. Joskus ehkä minäkin olen samanlainen. Ja varmasti jossain vaiheessa saan luustolääkityksen. Toivon kuitenkin, että saan pysyä terveenä vielä pitkään.
Varon edelleen liikkumista. Ystävien kanssa olemme ottaneet kävelylenkeillä sauvat käyttöön tasapainon avuksi. Kotona kuljen jarrusukilla liukastumisen ehkäisemiseksi.
Toisaalta osteoporoosi on myös tuonut paljon hyvää elämääni. Olen mukana yhdistystoiminnassa ja teen vapaaehtoistyötä. Sellaiseen minulla ei ollut aiemmin aikaa.
Olen lukumummi ja kaksivuotiaiden kerhossa satutäti ja lisäsyli. Luustoyhdistyksen kautta olen tutustunut vertaisiin ja saanut uusia ystäviä. Kaikki tämä antaa valtavasti voimia, energiaa ja sisältöä elämään.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 1/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti