Paulan rinnassa sykkii tuntemattoman luovuttajan sydän: ”Hän on todennäköisesti pelastanut usean ihmisen elämän minun lisäkseni”

Runsas viisi vuotta sitten Paula Erosen sydän oli luovuttaa. Suvussa esiintyvä sairaus uhkasi vetää maton aktiivisen naisen elämän alta. Vuonna 2003 Paula oli päässyt geenivirhetutkimukseen, koska hänen isälleen oli tehty sydämensiirto, kuten myöhemmin myös tämän veljelle ja serkullekin. Kaksi tätiä ovat menehtyneet sairauteen ja omat lapset kantavat samaa geenivirhettä.

Sydän alkoi oireilla raskauksien aikana

”Harrastin nuorena energistä showtanssia ja kiersin Up with People -showryhmän kanssa pitkin maailmaa. Vasta raskauksien aikana melkein nelikymppisenä geenivirhe aiheutti oireita toden teolla ja sain sydäntä laajentavan, dilatoivan kardiomyopatian diagnoosin. Voimat vähenivät vähitellen, enkä jaksanut työpäivän jälkeen paljoa touhuta lasten kanssa.

Vuosi 2017 oli jonkinlainen vedenjakaja. En kyennyt kuin laittamaan toisen kengän jalkaani ja oli jo pakko levätä. Valoisina hetkinä toivoin saavani joskus vielä tanssia. Tiesin kokemuksesta, miten isäni voimat palautuivat sydämensiirron jälkeen. Onneksi olen geenivirheen lisäksi perinyt isältäni positiivisen elämänasenteen.

Lue myös: Kukaan ei uskonut Marin sydänoireita ennen sydänkohtausta: ”Lääkäri alkoi vihjailla, että vika on korvieni välissä”

”Suunnittelin lääkehuuruissani koreografiaa sambaesitykseen”

Syksyllä vointini huononi päivä päivältä. Saman vuoden marraskuussa Meilahden Sydän- ja keuhkokeskuksessa minut onneksi otettiin tilanteen heiketessä sydänsiirtoselvityksiin. Päätin, että jaksan odottaa sopivaa siirtosydäntä niin kauan kuin on tarve. En halunnut lasteni jäävän ilman äitiä.

Opin, että henkinen valmistautuminen on kuitenkin oma prosessinsa. Sain nimittäin yllättäen pikaisen kutsun sydämensiirtoon, kun näytti siltä, että sopiva sydän olisi löytynyt. Se oli kuitenkin väärä hälytys, sillä luovuttajan sydän ei ollutkaan siirtokelpoinen. Toiseen kutsuun olin jo henkisesti varautunut ja lähdin leik­kaukseen rauhallisin mielin.

Minua naurattaa muistella, miten jo viikon kuluttua leikkauksesta sairaalassa sängystä nousua ja kävelyä harjoitellessani, suunnittelin lääkehuuruissani koreografiaa sambaesitykseen. Olin niin kiitollinen minua hoitaneille lääkäreille ja hoitajille, että ajattelin heittäväni tanssikeikan kiitokseksi heidän pikkujouluissaan.

”Sydän olisi voinut sopia sopimuksen irti minä päivänä tahansa”

Kuulin vasta monta viikkoa myöhemmin minua hoitaneelta kardiologilta, että sydämeni oli ollut kauttaaltaan laajentunut. Se olisi voinut sanoa sopimuksen irti minä päivänä tahansa. Toipumiseeni tuli iso takapakki noin puolen vuoden päästä leikkauksesta. Sain jonkinlaisen tulehduksen, eikä sen aiheuttajaa tiedetty ja otin tilanteen tosi raskaasti.

Minulla on ollut aina luottavainen olo lääkärien kertoessa avoimesti missä mennään. Olen tietoon nojautuva ihminen ja tunnen, että Meilahdessa olen saanut parasta mahdollista hoitoa. Lapseni ovat tottuneet pienestä pitäen ajatukseen, että oma vanhempi voi kuolla. Heti siirtoa seuraavana päivänä nuorempi oli kehunut päiväkodissa, että nyt äiti voi uudella sydämellä taas lähteä yhdessä uimaan.

Kiitos sydämen luovuttajalle

Vietin tammikuussa uuden elämäni viisivuotissyntymäpäivää. Olen aloittanut west coast swing -tanssin, koska siinä askellus on rullaavaa ja showtansseja kevyempää. Ai että, kuinka ihanaa oli pitkän tauon jälkeen karistella ruosteita muuveista.

Suurin kiitos kuuluu tietenkin uuden sydämeni luovuttajalle. Hän on todennäköisesti pelastanut usean ihmisen elämän minun lisäkseni. Koska en voi tietää luovuttajaa, en voi häntä kiittää nimeltä enkä osoittaa kiitollisuuttani häntä suremaan jääneille läheisille.

Kunpa voisimme saada nuo läheiset tietoiseksi siitä, että juuri heidän rakkaansa jatkaa elämäänsä meidän kanssamme. Toivon tietenkin, että yhä useampi tekisi elinluovutustestamentin. En aio antaa tämän lahjan mennä hukkaan.”