Triathlonia harrastava Pekka Lehti sai koronan ensimmäisten joukossa: ”Sairaus jätti jäljen – tapahtumat ja tilanteet pyörivät yhä mielessä”
Pekka Lehti ei ollut vielä maaliskuussa koskaan ollut sairaalassa potilaana. Raju koronatartunta kuihdutti urheilijan varren ja sai Pekan toivomaan, että ihmiset pitäisivät paremmin sosiaalista etäisyyttä.
Puhelimesta kuuluu kova, hakkaava yskä.
”Tämä ei ole vieläkään mennyt ohi”, muusikko Pekka Lehti, 55, harmittelee.
Pekka on sairastanut koronan vakavan muodon ja päässyt sairaalasta kotiin kaksi viikkoa sitten.
Triathlonia harrastava aktiiviliikkuja opettelee nyt liikkumaan uudelleen tekemällä pieniä kävelylenkkejä. Vasen keuhko ei vielä toimi kunnolla, siellä virus on myllertänyt eniten.
”Välillä pelkään, paranevatko keuhkot koskaan ennalleen.”
Korona naistenpäivän konsertista
Aluksi Pekka Lehti ajatteli saaneensa vain tavallisen kausi-influenssan. Korkea kuume nousi keskiviikkoyönä. Kolme päivää aikaisemmin Pekka oli käynyt puolisonsa Baba Lybeckin kanssa seuraamassa naistenpäivän konserttia Musiikkitalolla. Moni oli saanut konsertista koronavirustartunnan, mutta asiasta kerrottiin mediassa vasta myöhemmin.
Vielä kukaan ei tiennyt, että Suomessa edes oli riski saada tartunta.
Kuume oli niin korkea, että Pekka peruutti illan soittokeikkansa ja kävi työterveyslääkärissä. Kun kuume loppuviikosta vain jatkoi kohoamistaan, hän soitti koronapuhelimeen.
”Olin käynyt viikkoa aiemmin Berliinissä tyttäremme luona ja ajattelin tartunnan tulleen ehkä lentokentältä.”
Linjat olivat niin tukossa, ettei Pekka tunninkaan jonotuksen jälkeen päässyt läpi. Hän kokeili soittamista uudelleen seuraavalla viikolla. Silloin oli jo kerrottu, että moni samassa konsertissa käynyt oli saanut koronatartunnan.
Koronatesteihin pääseminen vaikeaa
Kova kuume jatkui jo toista viikkoa, lisäksi Pekka kärsi vatsataudin oireista ja hakkaavasta yskästä, joka valvotti öisin.
”Huomasin, että ihoni oli aivan harmaa. Saman värinen kuin isälläni hetki hänen kuolemansa jälkeen. Ajatus tuntui aivan hirvittävältä.”
Koska epidemia oli Suomessa vasta alkamassa, testeihin pääseminen oli vaikeaa. Ambulanssi kävi kääntymässä Pekan kodin pihassa, mutta ei lopulta ottanut häntä kyytiin, sillä tartuntariski arvioitiin liian korkeaksi.
Seuraavana päivänä Pekka haettiin testeihin vain koronaepäilyille tarkoitetulla ambulanssilla. Hän puki suojavarusteet ylleen kotinsa kuistilla ja asettui auton takapenkille.
Sairaalassa näytteenottaja tuli autoon ja otti näytteen nenän takaosasta. Pekka sai vahvistetun koronadiagnoosin sairastettuaan kotona kymmenen päivää. Samana päivänä hänet otettiin sisään Meilahden keuhko-osastolle. Samassa kyydissä Pekan puoliso Baba pääsi koronavirustesteihin. Tulos oli positiivinen.
”Minä olin silloin jo sairaalassa. Olin todella huolissani siitä, miten hän pärjäisi taudin kanssa yksin kotona.”
Pekka kantoi huolta myös pojastaan, jota oli nähnyt ennen sairastumistaan.
”Onneksi hän pääsi testeihin ja sai negatiivisen tuloksen.”
Pekan ja Baban sairastuminen kauhistutti perheen läheisiä ja ystäviä. Berliinissä asuva tytär olisi halunnut palata kotiin vanhempiensa tueksi.
”Hän ei olisi kuitenkaan voinut tulla kotiimme tartuntariskin vuoksi. Ja koska hänen olisi täytynyt viettää kaksi viikkoa karanteenissa, se olisi ollut mahdotonta toteuttaa.”
Koronan lisäksi keuhkokuume
Sairaalassa Pekka Lehti huomasi kaksi asiaa: hän tunsi olevansa turvassa, ja hän oli todella huonossa kunnossa.
”Olin tottunut huonoon hapenottokykyyn vähitellen.”
Vasta kun Pekka sai lisähappea hän ymmärsi, kuinka kova ponnistus happivaje hänen keholleen oli ollut. Käteen jääneen urheilukellon mukaan Pekan sydän löi levossa kaksikymmentä kertaa tiheämmin kuin normaalisti. Jatkuva kuume verotti jaksamista.
”Oli kovaa huomata, että en päässyt edes vessaan ilman lisähappea ja lyhyellä kävelymatkalla sykkeeni nousi yli sadan. Pelkäsin, jaksaisiko sydämeni taudin aiheuttamaa rasitusta.”
Pekalla todettiin koronan lisäksi keuhkokuume, ja hän sai suonensisäisesti antibiootteja.
Läheiset olivat huolesta suunniltaan, sillä koronaosastoille ei sallita mitään vierailuja. Pekka tottui näkemään vain suojapukuisia hoitajia ympärillään. Puhelin kilahteli tauotta viesteistä.
”Olin kuitenkin niin uupunut, että vastaaminen oli vaikeaa. Usein kirjoitin aamulla vain lyhyen viestin ”MOI” kertoakseni, että kaikki on hyvin.”
Kun kuume valvotti yön pimeinä tunteina, hän kuunteli musiikkia tai äänikirjaa kännykästään.
”Oli tärkeää saada korviin jotakin rauhoittavaa papatusta, puhetta tai musiikkia.”
Viikon jälkeen Pekka pääsi sairaalasta kotiin. Ambulanssin ikkunasta näkyi hiljainen Helsinki.
”Maailma oli muuttunut. Suomen rajat oli suljettu, samoin koko Uusimaa.”
Kaikeksi onneksi Baban korona oli ollut lievä, ja hän saattoi auttaa Pekkaa toipumisessa. Sairauden aikana Pekan kunto oli heikentynyt huimasti, hän oli laihtunutkin kuusi kiloa. Sairaalassa hän oli saanut alas aluksi vain mustaherukkamehua. Oli juhlan aihe, kun Pekan ruokahalu palasi ja hän huomasi himoitsevansa sushia.
Pekka otti yhteyttä valmentaja Antti Hagqvistiin, joka teki hänelle kunto-ohjelman toipumisen ajaksi.
Kävelylenkkejä ja hengitysharjoituksia
Nyt Pekka Lehti tekee lyhyitä kävelylenkkejä ja hengitysharjoituksia neljä kertaa päivässä.
Pelko sairauden uusimisesta on yhä läsnä. Jos olo muuttuu huonoksi, Pekka mittaa heti kuumeensa. Se ei ole vielä kertaakaan kotiinpaluun jälkeen ollut koholla.
”Tämä sairaus jätti minuun kuitenkin jäljen, tapahtumat ja tilanteet pyörivät edelleen mielessä. En kuulu riskiryhmään enkä ole koskaan ollut sairaalassa, silti sairastuin.”
Pekka toteaa olevansa onnekas saatuaan taudin ensimmäisten joukossa, kun sairaalassa oli vielä hyvin tilaa.
”En olisi halunnut tätä tautia. Tämä ei ollutkaan mikään pikkuflunssa vaan vakava sairaus.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 6/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti