Piia ja Mikko kärsivät lapsettomuudesta - seksistä on tullut velvollisuus ei nautinto

Piian ja Mikon lapsettomuus koettelee parisuhdetta. Seksistä on kadonnut tunne.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lapsen yrittäminen vie seksistä tunnelman.

Piian ja Mikon lapsettomuus koettelee parisuhdetta. Seksistä on kadonnut tunne.
(Päivitetty: )
Teksti:
Hertta-Mari Kaukonen

Pakko. Se sana kuvaa hyvin Piian ja Mikon rakkauselämää. Kun Piian kuukautiskierto on puolivälissä, on pakko yrittää. Yhtään ovulaatiota ei saa mennä ohi turhaan, sillä molemmat haluavat lasta.

Hedelmällisiä päiviä on vain muutama kuukaudessa, mutta silti yrittäminen tuntuu työläältä.

Pariskunnan lapsettomuutta on kestänyt yli vuoden, ja nyt se hallitsee elämää.

Ovulaatiotesti näyttää plussaa. Tänään on taas pakko, Piia miettii. Yhtään ei tee mieli rakastella, mutta pakko on. Eikä Mikkokaan oikein haluaisi, mutta yrittää velvollisuudesta.

Piia pystyy yhdyntään liukasteita käyttämällä, vaikkei teekään mieli. Mikolle ongelma on isompi. Hänellä on suuria vaikeuksia saada tarvittava siemensyöksy ilman varsinaisia seksihaluja.

Jos siemensyöksyä ei tule, Piia suuttuu, sillä ovulaatio uhkaa mennä ohi. Mikko ymmärtää kyllä Piian suuttumuksen, mutta ei voi sille oikein mitään, että hänenkään kehonsa ei toimi kuin kone.

Pariskunnan rakkauselämä on kuihtunut melko onnettomaksi. Seksiä ei ole juurikaan muina päivinä kuin ovulaation aikoihin. Lapsen yrittäminen on niin työlästä, että se on vienyt molempien halut lähes kokonaan.

Itsensä on melko mahdoton pakottaa haluamaan juuri tiettynä hetkenä. Pitäisi haluta, vaikka takana on pitkä työpäivä, remontti on kesken ja toisella on pesemätön tukka ja tympeä ilme.

Lapsen yrittäminen syö koko parisuhteen tunnelmaa. Piialla ja Mikolla on vähänlaisesti läheisyyttä. He riitelevät melkein jatkuvasti. Kumpikin syyttelee toista lapsenteon työläisyydestä.

Miten pariskunta voisi lähentyä uudelleen?

Nyt tarvitaan läheisyyttä ja tukea

Piia ja Mikko ovat kärsineet ongelmasta noin vuoden ajan. Ensimmäinen asia, joka parin on yhdessä päätettävä, liittyy hoitojen tarpeellisuuteen. Ovatko he valmiita selvittämään asiaa?

Oli ratkaisu mikä tahansa, vaiheesta jolloin lasta toivottiin turhaan, tulee osa parin omaa elämäntarinaa. Se vaihe jää pysyvästi muistoihin ja vaikuttaa jossakin määrin tulevaan elämään.

Seksuaalisen halun vähentymisen voi nähdä tilanteessa oireena eikä syynä. Oireet häviävät, kun syihin päästään käsiksi.

Kriisin aikana koetellaan luottamusta toisen empaattisuuteen ja hyväntahtoisuuteen. Ne luovat pohjaa turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunteelle parisuhteessa, ja ne taas ovat polttoaineena seksuaaliselle kanssakäymiselle.

Mieleen voi hiipiä kysymyksiä, miten toinen suhtautuu minuun jos ongelma on minusta johtuva. Hylkääkö kumppani minut, jos kanssani ei voikaan saada lasta? Tai jos hän ei hylkää, alistuuko hän tyytymään elämään kanssani?

Kaikki yhteiset kriisit voivat joko etäännyttää tai lähentää. Parhaimmillaan se luo ymmärrystä ja vahvistaa keskinäistä tukea.

Miten tahaton lapsettomuus kohdataan parina? Tuetaanko toista, luodaanko tulevaisuuden uskoa, lohdutetaanko, puhutaanko siitä, mikä kuitenkin on hyvää ja arvokasta, surraanko yhdessä?

Jotkut reagoivat lapsettomuuskriisiin vetäytymällä kauemmaksi puolisosta. Se voi tuntua oikealta tavalta miettiä ja surra asiaa tai se voi olla tapa pyrkiä välttämään vaikean asian satuttavaa puolta.

Vetäytyminen ei auta. Asiasta ei päästä puhumaan, toisen tunteita ei kohdata häntä tukien, ei ehkä päästä sen enempää yhteisen suunnitelman rakentamisen kuin myöskään suremisen äärelle. Tämä vaara näyttää Piian ja Mikon kohdalla todelliselta.

Piia ja Mikko tarvitsevat nyt läheisyyttä, kuuntelemista ja tukea toisiltaan. Sen myötä he voivat ylläpitää ja jopa vahvistaa yhteenkuuluvuutta.

Heikki Syrjämäki pari- ja seksuaaliterapeutti, Tampereen perheasiain neuvottelukeskus

X