Pitkäkestoinen covid vei perheenisän 93 päiväksi sairaalaan – Vaimo synnytti tällä välin, puoliso päätyi elinsiirtolistalle: ”Keuhkoni vaurioituivat”
Lahtelainen Jari Pippuri sairastui vuoden aikana kolme kertaa koronavirusinfektioon. Virukset ovat vaurioittaneet hänen keuhkojaan niin, että hän on elinsiirtolistalla.
Jari Pippurin kevyt flunssa johti koronaviruskierteeseen, josta hän toipuu edelleen. Hän haluaa välittää kiitokset häntä hoitaneelle hoitohenkilökunnalle. ”Minulla oli koko ajan tunne, että olen hyvissä käsissä.”
Jari Pippurilla oli takana kaksi koronarokotusta, ja kolmas oli tarkoitus ottaa sen jälkeen, kun perheen nuorimmainen syntyisi maaliskuussa. Sitä ennen hän kuitenkin sairastui flunssaan, mikä johti neljään eri sairaalajaksoon ja melkein hengityskoneeseen.
Pitkäkestoinen covid on pistänyt Pippurin elämän uusiksi.
Koko perhe covid-testeihin
”Podin helmikuun loppupuolella sellaista kevyttä flunssaa. Kävimme koko perhe covid-testeissä, jotka osoittautuivat positiiviseksi niin vaimolla kuin kolmella lapsellamme.
Aloin jo parantua, kun flunssani otti takapakkia ja kuume nousi lähes 40 asteeseen. Hengitys alkoi olla raskasta, ja oli lähdettävä terveyskeskuksen infektiopolille. Minulla diagnosoitiin keuhkokuume, johon sain antibiootit.”
Pieni Eino syntyi
”Antibiootit eivät kuitenkaan tehonneet. Maaliskuun alkupuolella vaimo vei minut ensiapuun ja ilmoitti, että tätä miestä hän ei vie enää kotiin.
Vaimolla oli neljännen lapsemme laskettu aika käsillä. Pääsin Päijät-Hämeen keskussairaalan keuhkosairauksien osastolle, jossa minua hoidettiin koronapotilaana.
Verensokerini olivat kortisonista johtuen niin korkealla, että olin tarkkailtavana. Eristyksessä ollessani vaimo synnytti toisella puolella sairaalaa pienen Eino-vauvamme.
Olin mukana videoyhteydellä. Syntymä oli onnellinen hetki. Olisin jaksanut olla mukana fyysisestikin, mutta minua ei päästetty synnytysosastolle.”
Vaimo synnytti perheen neljännen lapsen, kun Jari poti vakavaa koronaa toisaalla samassa sairaalassa. Jari sai Eino-vauvan syliinsä ensi kertaa tämän ollessa viiden päivän ikäinen. © Jari Pippurin kotialbumi
Kova kevät
”Parin viikon sairaalajakson jälkeen pääsin kotiin. Oloni oli aika hyvä, joskin heikko. Painostani oli lähtenyt 8 kiloa.
Ehdin olla reilun viikon kotona, kun minulla todettiin toinen koronatartunta ja jouduin takaisin keskussairaalaan. Todennäköisesti olin saanut sairaalassa toiselta vuodepotilaalta varianttiviruksen. Vastustuskykyni on alentunut ja vasta-aineeni olivat ihan nollassa.
Sairaalassa minua hoidettiin järeillä antibiooteilla. Keuhkoissa todettiin ilmarakkula, jonka pelättiin puhkeavan ja aiheuttavan lisäkomplikaatioita.
Huhtikuun alussa tilani alkoi huonontua, eivätkä keuhkoni meinanneet enää toimia. Tarvitsin todella paljon lisähappea.
Sydänfilmeistä huomattiin, että minulla oli ollut myös pieni sydäninfarkti, mikä ei itselläni tuntunut missään.
Minulle tehtiin keuhkojen huuhtelu, jotta keuhkoista saadaan poistettua limaa ja otettua näyte. Toimenpide tuntui siltä, kuin hukkuisin, mutta sen jälkeen minun oli helpompi hengittää.
Osoittautui, että keuhkoissa muhi erittäin harvinainen aavikkobakteeri. Se on voinut olla siellä koteloituneena jo pitkään.
Toukokuun puolivälissä pääsin kotiin lähes kahden kuukauden sairaalajakson jälkeen. Kotona pääsin juuri ja juuri liikkumaan kotihappilaitteen 10 metrin letkun kanssa.”
Viime kevät oli Jarin elämän rankinta aikaa, mutta myös vaimo oli kovilla vastasyntyneen ja kolmen muun pienen lapsen kanssa. Ilman appivanhempien päivittäistä apua he eivät olisi selvinneet. Eino-vauva Jarin sylissä on kuukauden ikäinen. © Jari Pippurin kotialbumi
Kolmas covid-virus iski
”Sitten parin viikon jälkeen iski kolmas covid-virus, ja jouduin takaisin sairaalaan. Hengenahdistus oli niin suuri, etten pärjännyt enää edes lisähapella.
Minut siirrettiin Helsinkiin Meilahden teho-osastolle. Minulle työnnettiin maskilla ja viiksillä lisähappea. Koko ajan oli riski, että joudun hengityskoneeseen.
Oloni oli epätoivoinen. Ajattelin, että en selviä tästä, mutta lääkäri vakuutti, että minut saadaan kyllä kuntoon.
Kun vihdoin pääsin kotiin kesäkuun puolivälissä, ehdin olla kotona 24 tuntia, kunnes kuumeilu alkoi. Edessä oli paluu takaisin Päijät-Hämeen keskussairaalaan, jossa vietin kolme vuorokautta.
Laboratoriokokeissa ei kuitenkaan ollut mitään hälyttävää. Fysiikkani oli yksinkertaisesti niin huono, että keho reagoi kuumeella. Kaikki lihakseni olivat surkastuneet.”
”Kaivoin jokaisesta päivästä jonkun positiivisen asian”
”Tarvitsen edelleen lisähappea. Minulla on matkahappilaite, jonka avulla pystyn käymään kaupassa. Tällä hetkellä jaksan jo hoitaa isompia lapsiamme, mutta imuroimaan en pysty vieläkään. Joudun tekemään asioita todella maltilla, muuten happi ei riitä. Voi mennä kuulemma vuosi, että keuhkoni ovat taas kunnossa.
Laskin, että olen viettänyt tänä vuonna 93 päivää sairaalassa koronan takia.
Olen elinsiirtopotilaslistalla, sillä tehohoidon aikana keuhkoni vaurioituivat pahasti. Jos keuhkoni eivät kuntoudu tai ne vielä heikkenevät, keuhkojen elinsiirto on mahdollinen.
Hyvä peruskunto on auttanut minua tämän sairastelun aikana, samoin optimismi. Kun sairaalajakso vain piteni, kaivoin jokaisesta päivästä jonkun positiivisen asian. Parasta oli, kun aamuaurinko paistoi sairaalahuoneeseeni.”