Plantaarifaskiitti teki urheilullisesta Lindasta kipukroonikon: ”Söin särkylääkkeitä päivittäin kuin karkkia”

Plantaarifaskiitti teki Linda Mustakarista kipukroonikon. Apu löytyi fysioterapiasta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Plantaarifaskiitin hoidoksi tarjotaan tulehduskipulääkkeiden lisäksi rasituksen lopettamista, mutta liikkumattomuus ei sopinut Lindan elämäntapaan ollenkaan.

Plantaarifaskiitti teki Linda Mustakarista kipukroonikon. Apu löytyi fysioterapiasta.
(Päivitetty: )
Teksti:
Nina Sarell

Plantaarifaskiitti eli jalkapohjan jännekalvon rappeuma on yleisin syy jalkapohjan kipuiluun. Kipu tuntuu yleensä ehti liikkeelle lähdettäessä. Urheileva Linda kärsi jalkapohjan kivusta, kunnes lopulta sai avun.

Diagnoosina plantaarifaskiitti

”Kaksi vuotta sitten jalkoihini alkoi sattua. Kipu tuntui kantapään etupuolella, jalkapohjassa. Olin raskaana ja ajattelin, että se liittyi odotukseen, vaiva varmaan helpottaisi synnytyksen jälkeen. Sinnittelin kivun kanssa raskausajan. Mutta kipu ei lähtenytkään pois, paheni vain.

Kun lähdin selvittämään syytä vaivaan, diagnoosiksi tuli plantaarifaskiitti. Syynä kipuun oli siis kantaluuhun kiinnittyvän jalkapohjan jännekalvon rappeuma.

Se, että tiesin syyn vaivaan, ei sekään vienyt kipua pois. Kivusta tuli krooninen. Elin sen kanssa, elämä pyöri jalkojen ympärillä.”

Plantaarifaskiitti teki niin kipeää, että apua piti hakea sairaalasta

Urheilijahan ei tunnetusti tervettä päivää näe, joten kivunsietokykyni on parempi kuin hyvin vähän liikkuvalla. Jouduin silti jättämään lenkkeilemisen kokonaan, ja pystyin tekemään vain aivan pieniä lenkkejä koiran kanssa.

Jalat olivat pahimmillaan niin kipeät, että oli pakko hakea sairaalasta kyynärsauvat. Söin särkylääkkeitä päivittäin kuin karkkia.

Plantaarifaskiitin hoito

Plantaarifaskiitin hoidoksi tarjotaan tulehduskipulääkkeiden lisäksi rasituksen lopettamista, mutta liikkumattomuus ei sopinut elämäntapaani ollenkaan. Olin aina ollut aktiivinen ja urheillut. Hakeuduin fysioterapiaan.

Halusin saada sellaista apua, joka ei kieltäisi minulta treenaamista. Hoitoa lähdettiin rakentamaan siltä pohjalta. Sain plantaarifaskiitin hoito-ohjeet, kotiharjoitteluohjeet, jotka perustuivat jalkapohjan lihasten vahvistamiseen ja pohkeiden venyttelyyn. Minulle tehtiin myös tukipohjalliset.

Ymmärsin, että loppu olisi täysin kiinni omasta motivaatiosta: homma toimisi tasan niin kauan kuin olisin itse aktiivinen ja tekisin harjoitteet joka päivä. Jos jättäisin ne väliin, olisin kohta pisteessä, jota eniten pelkäsin – eli pakkolevossa.”

Näin fysioterapia vaikutti

”Noin kuukauden päästä aloin huomata, että aamuisin ei tuntunut enää sitä hirvittävää, viiltävää kipua, kun pitkään liikkumatta olleet kantakalvot revähtävät. Pystyin vähentämään särkylääkkeiden käyttöä dramaattisesti, tarvitsin lääkkeen enää silloin tällöin.

Teen plantaarifaskiitti-venytykset ja harjoitukset edelleen päivittäin. En usko, että voin lopettaa niitä kokonaan ainakaan niin kauan kuin jatkan urheilemista – muuten riskinä on, että oireilu alkaa taas. Olen kuitenkin saanut sen, mitä halusin: pääsin kivuista ja särkylääkkeiden syömisestä, ja pystyin jatkamaan aktiivista urheilua oman lajini, amerikkalaisen jalkapallon parissa.

Mikään ihmeparannuskeino fysioterapia ei ole. Se vaatii sitoutumista ja tekoja aikomusten sijaan. Minulle se sopii hyvin: harjoitteiden tekeminen oma-aloitteisesti on minulle tuttua, ja olen valmis myös tekemään töitä, jotta pysyn kunnossa. Tämä on minun keinoni taistella kipua ja turhia lääkkeitä vastaan.”

Lue myös: Merjan kantapääkivusta alkoi hurja kierre, joka oli johtaa koko jalan amputointiin

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 10/19. Artikkelia on muokattu 9.11.2023 klo 17:16

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X