Polvikipu kuriin – Anne kärsi kipeästä polvesta, viimein fysioterapia ja kuminauhajumppa toivat avun: ”Toivoni palasi, elämäni ei olisikaan ohi”

Alussa jumppaliikkeet tekivät kipeää, nyt ne pitävät polvikivun poissa. Anne Julkunen vaihtoi mielellään kyynärsauvat vastuskuminauhaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Oma lasitettu parveke on Annen mielipaikka, jossa hän nauttii aamu­päiväauringosta.

Alussa jumppaliikkeet tekivät kipeää, nyt ne pitävät polvikivun poissa. Anne Julkunen vaihtoi mielellään kyynärsauvat vastuskuminauhaan.
Teksti:
Virve Järvinen

Bussipysäkillä oli jäätä ja sepeliä. Sepeli kieri pois jalan alta, kun Anne Julkunen astui pois bussista ja horjahti. Seuraavana päivänä polveen sattui niin, ettei Anne voinut varata jalalle. Huolestuneet työtoverit lähettivät hänet lääkäriin.

Koska polvi ei suostunut oikenemaan, se tähystettiin. Ensimmäisellä kerralla polvesta ei löytynyt mitään. Toisessa tähystyksessä sieltä poistettiin pikkaisen nöyhtää. Sen jälkeen polvi oli vuosia kiltisti, kunnes puolitoista vuotta sitten se suivaantui kunnolla.

Nivelrikkoa epäiltiin, magneettikuva paljasti rasitusmurtuman

”Olin viime vuonna sairauslomalla hengitystieoireiden vuoksi. Sairausloma oli lopuillaan, ja odotin jo työhön paluuta ja asiakkaiden ja työtovereiden tapaamista. Koska käveleminen oli alkanut tehdä polveen kipeää, varasin ajan lääkäriin. Halusin varmistaa, ettei polvi estäisi paluuta seisomatyöhöni optisen alan myyjäksi.

Minulla epäiltiin nivelrikkoa, mutta röntgenkuvat osoittivat epäilyn vääräksi. Polvikipu kuitenkin paheni koko ajan. Lopulta pystyin laskeutumaan portaat vain tukeutumalla kaiteeseen. Kävely hidastui, ja aikaa muutaman sadan metrin matkaan kului parikymmentä minuuttia.

Sain lähetteen erikoissairaanhoitoon ja magneettikuvaan: polvessani oli rasitusmurtuma. Pyysin kipulääkereseptiä, jotta pääsisin palaamaan sovitusti työhöni. Sain kyynärsauvat, kalsiumvalmisteen ja lisää sairauslomaa. Olin niin pettynyt, että itkin.”

Viiltävä polvikipu tuntui myös levossa

”Ihanat sukulaiseni toivat minulle toimistotuolin. Rullailin kotona huoneesta toiseen ja ulko-ovelle, jonne kotiapu toi minulle ruokaa. En pystynyt, enkä uskaltanut poistua kotoa lainkaan.

Viiltävä polvikipu tuntui myös levossa. Kipukohtaukset olivat rankkoja, ja niitä saattoi tulla viiden minuutin välein. Olin hyvin väsynyt ja nukuin selvästi tavallista enemmän.

Asun yksin, mutta en pärjännyt omin voimin. Tuntui pahalta olla täysin toisten ihmisten avun varassa. Tunsin, että elämäni oli ohi.

Sairauslomani aikana talvi vaihtui kevääksi, mutta minä kökötin sisällä ja poistuin lähes ainoastaan tutkimuksiin: luuntiheysmittaukseen, röntgeniin ja magneettikuvaan. Huhtikuun puolivälissä otin ensimmäiset askeleeni ilman apuvälineitä. Silloin aloin laskea päiviä siihen, että pääsisin takaisin töihin.”

Murtuma parantui, epäilys hermopinteestä heräsi

”Kesäkuussa lääkäri totesi murtuman parantuneen ja palasin töihin varovasti. Työnantaja oli suunnitellut työvuorot niin, että paria työpäivää seurasi aina vapaa. Tämäkin oli polvelleni liikaa, sillä kahden viikon jälkeen se alkoi kipuilla. Kolmen viikon jälkeen polvikipu nosti kävellessä vedet silmiin.

Työterveyslääkäri laittoi minut kuukaudeksi sairaslomalle. Ellei polvi sinä aikana paranisi, minut lähetettäisiin takaisin erikoissairaanhoitoon, ja sinne jouduin.

Nyt lääkärillä oli uutta kerrottavaa: rasitusmurtuma oli parantunut ja syy kipuuni saattaisi olla pinteeseen juuttuneessa safenushermossa. Hermoratatutkimus ei kuitenkaan vahvistanut diagnoosia.

Sairaalassa sain kortisonipiikin, mikä kipeytti polvea entisestään. Koska ortopedillä ei ollut enää keinoja auttaa minua, hän lähetti minut kipupoliklinikalle ja fysioterapiaan.”

Fysioterapia auttoi – kuukauden harjoittelun jälkeen kävely ei enää sattunut

”Epäilin ennakkoon, miten suoriudun polveni kanssa fysioterapiasta. Mutta jos jokin liike sattui, sitä kevennettiin tai se korvattiin toisella.

Lähdimme liikkeelle polven liikkuvuutta parantavista harjoitteista ja pian otimme mukaan lihasvoimaa lisäävät ja liikkeitä ohjaavaa hermostoa aktivoivat liikkeet. Harjoittelun tarkoituksena oli totuttaa polveani samanlaiseen rasitukseen, mihin se joutuu työssäni.

Jotta jaksaisin seistä koko päivän, tarvitsen jalkoihin kestävyysvoimaa. Harjoitimme tasapainoani, jotta polveni kestäisi nopeat suunnanmuutokset ja mahdolliset horjahdukset.

Sain välillä kipukohtauksia, mutta vähitellen ne häipyivät. Liikuin toimistotuolilla ja kyynärsauvoilla lähes vuoden, joten polvellani vei aikaa sopeutua niiden poissaoloon.

Kun takana oli kuukausi harjoittelua, kävely ei sattunut. Toivoni palasi: elämäni ei olisikaan ohi.”

Vastuskuminauha apuna – ”Jonain päivänä vielä hölkkään”

”Epäilen, että polvikipu sai alkunsa 30 vuoden takaisesta liukastumisesta. Polveen saattoi tulla kiinnikkeitä, jotka aiheuttivat kuntouksesta huolimatta hermopinteen.

Tällä hetkellä minulla on noin kymmenen liikkeen liikepankki käytössäni, ja teen osan liikkeistä vastuskuminauhalla. Treenaan aamuin illoin, kerralla tunnin verran.

Iloitsen ihan pienistäkin asioista. Imurointikin on kivaa, kun minun ei tarvitse enää tuupata imuria yhdellä jalalla ja laahata toista perässä.

Kun reilun vuoden tauon jälkeen pääsin metsään kävelemään, olin valtavan onnellinen. Olen päättänyt, että jonain päivänä vielä hölkkään pururadalla. Siihen on vielä matkaa, mutta minulla on hyvät ohjeet, joilla kuntoutan itseäni koko ajan lisää. Nyt tiedän, mistä saan apua.”

Polvikipu vei Anne Julkusen sairauslomalle vuodeksi ja viideksi kuukaudeksi. Apu löytyi fysioterapiasta. © Matias Honkamaa

Kipeä polvi vei Anne Julkusen sairauslomalle vuodeksi ja viideksi kuukaudeksi. Apu löytyi fysioterapiasta. © Matias Honkamaa

Lue myös: Vetreytä etätyön jumittamaa kehoa! Kuminauha tuo vastusta treeniin – Katso jumppaohjeet!

X