Avioeron ja masennuksen jälkeen Keiju Vihreäsalo oivalsi, mitä esteitä onnellisen parisuhteen tiellä oli ollut: ”En enää yritä muuttaa toista – Jokaisella on oma painolastinsa kannettavanaan”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Keiju Vihreäsalo
Keiju Vihreäsalo kiinnostui rakkaudesta, kun hänen omat parisuhteensa eivät sujuneet odotusten mukaisesti. ”Etsin kumppanistani rauhaa ja rakkautta, vaikka ne olisi pitänyt löytää omasta itsestäni.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Kouluttaja ja kirjailija Keiju Vihreäsalo kompuroi parisuhteissaan kauan. "Oli käänteentekevää oivaltaa, että reagointini ei liity välttämättä siihen, mitä joku toinen minulle sanoo tai tekee, vaan reaktioni nousevat omasta itsestäni."

Kuolen, jos en pääse pois.

Näin Keiju Vihreäsalo ajattelee kyynelten valuessa pitkin poskia. Hän ei edes tarkalleen tiedä, miksi itkee, mutta yksi asia on varma. Parisuhteen on päätyttävä. Hän haluaa paeta.

Näin Keiju kuvailee erään parisuhteensa tunnelmia uudessa kirjassaan Jotta voisin rakastaa.

Keiju tuntee epäonnistuneensa.

Lupaavasti alkanut rakkaus päättyi täysin yllättäen. Tämäkään ei ollut se prinssi, jonka kanssa voisi rakentaa pysyvän suhteen.

Mutta kesti vielä pitkään, ennen kuin Keiju oivalsi jotain oleellista rakkaudesta.

Kuin hiertävät vaatteet

Nuoruuden parisuhteitaan Keiju Vihreäsalo kuvailee tavallisiksi suhteiksi tavallisten miesten kanssa. Joskus kinattiin tiskirätin puristelutavoista, mutta väkivaltaa tai muutakaan dramatiikka niissä ei ollut. Silti suhteet tulivat kerta toisensa jälkeen tiensä päähän.

”Ongelma oli se, että etsin toisesta ihmisestä rauhaa ja sellaisia vastauksia, jotka minun olisi pitänyt löytää itsestäni.”

Parisuhteisiin Keiju lähti aina vakavissaan. Hän halusi sitoutua kumppaniinsa syvästi. Toisinaan hän jopa toivoi, että hän olisi ihminen, joka lähtee viettämään yötä muutaman lasillisen jälkeen viehättäväksi muuttuneen baarituttavuuden kanssa.

”Olen aina lämmennyt hitaasti, rakastunut sen jälkeen kovasti ja eron tullen surrut pitkään ja hartaasti.”

Avioeron jälkeen Keiju ryhtyi tarkastelemaan omaa elämäänsä oppiakseen itsestään ja rakkaudesta jotain olennaista. Tästä syntyi kirja, jossa pohditaan rakkauden olemusta. Keiju halusi ymmärtää, miksi hyvässäkin parisuhteessa saattaa tuntua, kuin se ei riittäisi.

Keiju uskoo monen keskiluokkaisen naisen samastuvan hänellekin tuttuun ongelmaan: periaatteessa kaikki on hyvin, mutta jokin on siitä huolimatta elämässä kuin pois paikoiltaan.

”Minusta tuntui siltä kuin elämästäni olisi puuttunut värejä tai kuin olisin pukeutunut hiertäviin vaatteisiin. Samankaltaisia tarinoita kuulen työssäni kaiken aikaa.”

Ero aiheutti häpeää

Hieman alle nelikymppisenä Keijun elämässä oli moni asia hyvin. Hän oli vaimo ja äiti. Hän oli sisustanut perheelleen kauniin kodin, ja hänellä oli lähes kymmenen vuotta kestänyt parisuhde.

Keiju oli onnellinen, mutta silti ajoittain tuntui siltä kuin jotain puuttuisi. Mitä se oli, sitä Keiju ei tiennyt. Hänellä oli kaikki, mitä hän oli koskaan toivonut.

Keijun avioliitto päättyi eroon vuonna 2009. Avioero oli yksi Keijun siihenastisen elämän vaikeimmista paikoista.

”Tunsin valtavaa pettymystä ja häpeää. Eroperheen lapsena olin haaveillut tiiviistä perhe-elämästä ja elämänmittaisesta avioliitosta. Kamalimmalta tuntui se, etten vuoroviikkovanhemmuudessa saanut enää viettää jatkuvasti aikaa lasteni kanssa.”

Parisuhteen päättyminen ja perheen hajoaminen olivat Keijulle niin kova paikka, että hän sairastui masennukseen.

”Masennus oli kuin pimeä kuoppa, jonne aurinko ei paista ja jonne äänet eivät kuulu. Mikään ei kiinnostanut minua. Tulevaisuudensuunnitelmien tekeminen tuntui mahdottomalta.”

Keiju jäi lääkärin kehotuksesta sairauslomalle ja hakeutui terapiaan.

”Tajusin, että olin vaarassa katkeroitua. Sille tunteelle en halunnut antaa sijaa. Päätin, että teen kaikkeni sen eteen, että värit ja ilo palaavat elämääni.”

Keiju Vihreäsalo

© TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Matka menneisyyteen

Terapeutti ohjasi Keijun vähitellen myöntämään, että hän oli ex-aviomiehellensä vihainen. Tarkemmin ottaen Keiju oli raivoissaan.

”Vasta terapiassa opin tunnistamaan kaikki ne tunteet, joita sisälläni eron jälkeen velloi. Oli välttämätöntä käydä ne läpi, jotta sain mieleni tyyntymään.”

Keiju koki hyödylliseksi myös lapsuudenkokemuksista puhumisen.

Matka menneisyyteen auttoi Keijua ymmärtämään itseään. Elämänkokemukset alkoivat loksahdella paikoilleen kuin palapelin palat.

Keiju oivalsi toistaneensa parisuhteissaan lapsuuden kipujaan. Vanhempien erotessa 9-vuotias Keiju koki tulleensa hylätyksi.

Samaa hylkäämisen pelkoa Keiju kantoi mukana jokaisessa parisuhteessaan. Avioero sai Keijun tarkastelemaan itseään ja suhdehistoriaansa uudesta näkökulmasta. Hän löysi selityksiä aiemmin huomaamatta jääneille tuntemuksilleen ja jälkikäteen ajatellen liioitelluilta tuntuville reaktioilleen.

”Oli käänteentekevää oivaltaa, että reagointini ei liity välttämättä siihen, mitä joku toinen minulle sanoo tai tekee, vaan reaktioni nousevat omasta itsestäni. Se sai minut ymmärtämään, että vain minä itse voisin muuttaa niitä.”

Samalla, kun Keiju oppi ymmärtämään paremmin itseään, hänestä tuli empaattisempi myös muita kohtaan.

”Kun sallin itselleni kaikki tunteet, minun on helpompi hyväksyä myös muut ihmiset sellaisina kuin he ovat. En enää yritä muuttaa toista ihmistä. Ymmärrän, että toisillakin on oma painolastinsa kannettavanaan.”

Yksi tärkeä oivallus koski pelon ja rakkauden erottamista.

Keiju ymmärsi, että pystyäkseen rakastamaan täysillä, hänen on ensin kohdattava pelkonsa. On myönnettävä, että pelkää yksinjäämistä, hylkäämistä ja loukatuksi tulemista. Tämän oivalluksen jälkeen Keiju oppi viihtymään yksin ensimmäistä kertaa elämässään.

”Kun pystyin kohtaamaan yksinjäämisenpelkoni ja päästämään siitä irti, minun ei enää tarvinnut lähteä parisuhteeseen kenen tahansa kanssa. Saatoin odottaa ihmistä, jota kohtaa tunsin aitoa kiinnostusta.”

Elämäntaito-oppaita ja vapautta

Avioero muutti Keijun elämän suunnan. Muutokset omassa ajattelussa vaikuttivat myös työelämään. Työ sosiologian tutkijana yliopistolla ei tuntunut Keijusta enää kiinnostavalta. Hän jätti työnsä vuonna 2012 ja ryhtyi yrittäjäksi.

Aiemmin elämäntaito-oppaille ja muulle ”höpöhöpölle” naureskellut Keiju kiinnostui henkisestä kasvusta. Hän lähti ystävänsä yhteistyökumppaniksi HIMA Happiness -yritykseen, joka tarjoaa hyvän elämän koulutusta.

”Kaikkein suurin muutos tapahtui pääni sisällä. Kun opin terapian avulla kohtaamaan tunteitani, pystyin elämään entistä enemmän itseni näköistä elämää.”

Tällä hetkellä hyvä ja omannäköinen elämä tarkoittaa Keijulle yrittäjän vapautta. Keiju nauttii, kun saa määritellä itse omat aikataulunsa. Hän keskittää työtapaamiset viikossa yhteen päivään, jotta kalenteriin jää aikaa kirjoittamiselle, ajattelemiselle ja olemiselle.

”Olen tarkka siitä, mille haluan antaa päivästäni tunteja.”

Hyvinvointini perusta

Ihmissuhteet

Läheiset ihmiset ovat tärkeä voimavarani. Olemme syntyneet tähän elämään olemaan yhteydessä muiden kanssa.

Tutkijan mieli

Olen hyvin utelias elämää kohtaan. Vaikka en enää työskentele tutkijana, minulla on tutkijan uteliaisuus.

Ajanhallinta

Kalenterini on aina lähes tyhjä. Vaikka teen paljon töitä, rautaisen ajanhallinnan ansiosta elämäni on täynnä vapautta, ystäviä ja matkustelua. Sovin työtapaamiset yleensä vain tietylle päivälle viikossa.

Keiju Vihreäsalo

”Haaveilin ja haaveilen edelleen koko elämän kestävästä parisuhteesta.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Rakkaus odottaa

Yhtä tarkka Keiju on nykyään ihmissuhteissaan. Hän on tapaillut avioeronsa jälkeen muutamia miehiä, mutta pysyvää seurustelua kohtaamisista ei ole syntynyt. Nykyään hän tietää, mitä hän haluaa parisuhteessaan.

”Ennen kaikkea miehen tulee olla sinut itsensä kanssa. Oikeastaan kaikki muu on yhdentekevää.”

Entä se prinssi? Vieläkö Keiju toivoo löytävänsä pysyvän rakkauden?

”Totta kai toivon löytäväni kumppanin! En ole menettänyt uskoani rakkauteen. Rakkaus on kohtaamista. Ja kun on kohdannut itsensä, osaa kohdata myös toisen.”

Keiju toivoo löytävänsä rinnalleen pitkäaikaisen, mielellään elämän mittaisen kumppanin. Mutta enää Keijulla ei ole kiire rakkauteen. Ensimmäistä kertaa elämässään hän tuntee itsensä kokonaiseksi ilman parisuhdetta.

”Klisee siitä, että ensin on opittava rakastamaan itseään, ennen kuin voi rakastaa toista, pitää paikkansa. Rauha ja onnellisuus on löydettävä omasta itsestään.”
Iloa surun seassa

Nyt, lähes kymmenen vuotta eron jälkeen, Keiju Vihreäsalo on onnellinen nainen. Hän tekee freelancekouluttajana ja -kirjoittajana unelmiensa työtä, nauttii elämästään sinkkuna ja äitinä ja suhtautuu valoisasti tulevaisuuteen.

Rakkausoivalluksistaan ja parisuhdekompuroinnistaan Keiju kirjoitti lokakuussa julkaistavaan kirjaan.

Kirjan pääviestissä kaikuvat Keijun omat kokemukset: meidän on uskallettava kohdata pelkomme, jotta voimme rakastaa.

”Aloin pohtia sitä, mitä ylipäätään on rakkaus. Jos se on niin ihanaa kuin väitetään, miksi se tuntuu usein niin takkuiselta ja vaikealta?”

Keijun ruskeat silmät tuikkivat. Hän näyttää tyyneltä ja hyvinvoivalta, vaikka perheessä on menossa suruaika. Keijun pikkuveli kuoli yllättäen elokuussa. Suuren surunkin edessä Keiju on levollinen.

”Nykyään en enää juokse tunteitani karkuun, vaan kohtaan ne pelotta. En pelkää tuntea suruakaan. Minun ei tarvitse kiirehtiä pois surusta, eikä liioin takertua siihen. Tiedän, että ilo palaa aina takaisin – niin läheisten menetysten kuin sydänsurujenkin jälkeen.

Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 9/18.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X