Rasitusvamma sai viulisti Suvi Granbergin pohtimaan jo ammatinvaihtoa – ”Krooninen kipuni diagnosoitiin kuormituksesta johtuvaksi hermokivuksi”
Muusikko Suvi Granberg sai oikeaan käteensä rasitusperäisen hermovaivan, joka on saanut hänet jo harkitsemaan ammatinvaihtoa.
Krooninen käsikipu on lähes katkaissut viulisti Suvi Granbergin uran muusikkona.
Porvoolainen viulisti Suvi Granberg on työskennellyt unelma-ammatissaan jo yli kahden vuosikymmenen ajan.
Granbergille oli jo varhain selvää, että hänestä tulee muusikko. Seitsemän vuotta sitten Granbergin oikeassa eli jousikädessä alkoi tuntua voimistuvaa kipua ja hän joutui jäämään pois töistään jopa puoleksi vuodeksi kerrallaan.
Jatkuvien kipujen vuoksi Granberg ei ollut enää varma, pystyisikö hän palaamaan kymenlaaksolaisen Kymi Sinfoniettan kokoonpanoon.
Joutuisiko hän luopumaan unelmiensa ammatista?
Rasitusvamma toi kroonisen hermokivun käteen
”Krooninen kipuni diagnosoitiin kuormituksesta johtuvaksi hermokivuksi. Oikean käteni hermot olivat jääneet lihasten puristuksiin, mistä seurasi neuraali- eli hermokudoksen ärtymistä. Käden lisäksi kipua esiintyi yläselän ja niskan alueella, ja podin myös päänsärkyä.
En pystynyt soittamaan, ja huonoimmillaan minulla oli vaikeuksia jopa harjata hampaita. Joudun yhä iltaisiin jumppaamaan ja asettamaan kuusi tyynyä tietyllä tavalla sänkyyn, ettei kipu katkaisisi uniani.
Kun kipu tulee osaksi elämää, arki täytyy suunnitella kivun ehdoilla. Kipu synnyttää stressiä, mikä tekee olosta vielä vaikeamman.
Muusikon ammatti on tärkeä osa identiteettiäni, ja huomasin, että kipu alkoi määrittää, minkälainen muusikko olen. Muusikko on siinä mielessä erikoinen ammatti, että mitä muuta muusikko voi tehdä kuin soittaa? Soitonopettajanakin on soitettava malliksi.
Kivun ohella stressiä lisäsi huoli tulevaisuudestani. Yritin vimmaisesti tehdä harjoitteita, että pääsisin kivusta eroon, mutta se vain pahensi tilaani.
Kipu ja stressi alkoivat masentaa.”
Näin minua hoidettiin
”Kun käteni alkoi oireilla, hakeuduin ensin työterveys- ja sitten erikoislääkärin vastaanotolle. Kättäni hoidettiin lääkkeillä ja fysioterapialla, ja kävin myös naprapaatilla.
Kun kivut kuitenkin yhä jatkuivat, hakeuduin musiikkifysioterapeutin vastaanotolle, jossa kävin parin vuoden aikana kymmeniä kertoja. Musiikkifysioterapeuttini välitti minulle myös Taideyliopiston professorin ohjeistusta viulunsoiton työergonomiaan, mikä helpotti vaivaani.
Lisäksi hakeuduin Suomen Musiikkilääketieteen Yhdistys ry:n ylläpitämälle Muusikkopoliklinikalle Helsinkiin. Keväällä 2019 pääsin Kymenlaakson kipupolin asiakkaaksi ja fysioterapiani sai jatkoa.”
Apua musiikista
”Koska soitan ammatikseni, en ole koskaan soittanut rentoutuakseni. Kuuntelen kuitenkin kaikenlaista musiikkia, mutta eniten nautin rytmimusiikista.
Musiikilla on tutkitusti samankaltaisia terveysvaikutuksia kuin luonnolla. Molemmat laskevat verenpainetta ja sykettä ja alentavat kehon stressihormonintuotantoa. Kun kuuntelin Queenin Those Are the Days of Our Lives -kappaletta, koin voimakkaasti, että kappale ja varsinkin sen sähkökitarasoolo koskettivat minua syvältä, enkä tuntenut enää olevani kipuni kanssa yksin.
Musiikki vie ajatukset pois kivusta, jolloin stressi voi hellittää, keho rentoutua ja kipukin sitä myöten hellittää.
Olen maannut lukuisia kertoja lattialla ja suorastaan hengittänyt Johan Sebastian Bachin Goldberg-variaatioita ja saanut siitä helpotusta olooni.
Musiikki lievittää emotionaalista ja sitä kautta myös fyysistä kipua. Minulle musiikki on sielunhoitoa ja hoitaa myös ruumista.”
”Olen kiitollinen kaikista niistä aamuista, jolloin en herää päänsärkyyn”
”En usko, että pääsen kivusta koskaan eroon, mutta olen oppinut elämään kipuni kanssa. Olen kiitollinen kaikista niistä aamuista, jolloin en herää päänsärkyyn.
Kipu on huomioitava koko ajan, ja pidän itseni kunnossa jumppaamalla ja kuntosalitreenillä.
Elämäni ei ole kuitenkaan pelkkää selviytymistaistelua, vaan osaan myös nauttia elämästä. Viulistina olen päässyt jakamaan musiikista saamiani helpottavia ja syviä kokemuksia paitsi konserteissa myös soittamalla esimerkiksi Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrinen yhdistys ry:n hoidollisille erityisryhmille.
Kun soitan, minusta on hyvin liikuttavaa nähdä, miten muut kokevat musiikin. Se on kuin peili: mikä tuntuu minusta hyvältä, voi tuntua hyvältä myös muista.
Kivusta on vaikea luoda sankaritarinaa. Jos minulla ei olisi kipua, en olisi kuitenkaan kouluttautunut mindfulness-tunnetaitovalmentajaksi ja lasten ja nuorten tunnetaito-ohjaajaksi. Olen ohjannut ryhmiä, joissa musiikki toimii stressin lievityksen, itsetuntemuksen ja itseymmärryksen välineenä.
Mikäli joudun lopettamaan soittamisen, jatkan työtäni tunnetaitovalmentajana ja jaan musiikin tuottamia kokemuksia muiden kanssa.”