Ratsastus paransi Ménièren tautiin sairastuneen Sirpan tasapainoa ja vähensi samalla stressiä
Pahimmillaan Ménièren taudin huimauskohtausten aikana Sirpa Viljanen ei pystynyt edes kääntämään päätään. Hevoskaverit toivat hänelle yllättävän avun.
Sirpa Viljanen harrastaa maastoratsastusta Vesivehmaalla. Lämminverinen tamma Inkku on tuonut hänen elämäänsä paljon iloa ja tukea.
Ménièren tauti tarkoittaa kohtauksellista oireyhtymää. Siihen kuuluvat olennaisesti huimaus, kuulonhuononeminen ja korvien soiminen. Lue Sirpan kokemus Ménièren taudista.
Ménièren tauti yllätti täysin
Aluksi lahtelainen Sirpa Viljanen, 51, luuli, että hänen korvaansa oli lentänyt ötökkä.
Viljanen tunsi lievää huimausta, ja korva tuntui olevan kummallisella tavalla tukossa.
Varmuuden vuoksi Viljanen päätti käydä terveyskeskuksessa. Siellä lääkäri epäili heti, että kyseessä oli paljon vakavampi asia.
”Olin 30-vuotias, ja esikoiseni oli syntynyt vain muutama kuukausi aiemmin. Itse luulin olevani todella hyvässä kunnossa.
Terveyskeskuksesta sain kuitenkin lähetteen Lahden keskussairaalaan tasapaino- ja kuulotutkimuksiin. Kasvoilleni laitettiin erilaisia piuhoja, ja sen jälkeen tasapainoaistiani ärsytettiin. Istuin muun muassa pimeässä huoneessa, jossa korvaani puhallettiin lämmintä ilmaa. Se tuntui aika ikävältä.
Tutkimusten jälkeen diagnoosi oli selvä: minulla oli Ménièren tauti. Lääkärin mukaan oireet olivat hyvin tyypillisiä, sillä tasapainoni oli heikko ja toisessa korvassani oli kuulon alenema. En ollut koskaan edes kuullut Ménièren taudista, ja oireeni olivat aluksi melko lieviä. Sen takia otin tiedon vastaan rauhallisesti.
Ménièren taudin oireet pahenevat
Kuopukseni syntyi vuosituhannen vaihteessa. Siitä parin vuoden päästä oireet alkoivat yhtäkkiä pahentua. Saatoin herätä yöllä todella kovaan huimaukseen, jolloin tuntui, että olin kovaa vauhtia pyörivässä karusellissa. Olo oli välillä niin kauhea, etten saanut edes päätä nostettua tyynyltä.
Usein huimaus laittoi pään lisäksi myös vatsan sekaisin. Välillä oksensin sänkyyn, ja joskus jouduin konttaamaan lattioita pitkin vessaan, koska en pysynyt pystyssä. Mieheni ja lasteni mielestä se oli pelottavan näköistä.
Onneksi minulla oli tautiin lääkitys, joka tehosi nopeasti. Jos kohtaus alkoi yöllä, lääkkeen avulla se yleensä lieveni puolessa päivässä. Huimaus jatkui lievempänä usein pitempään, mutta silloin pystyin jo kävelemään.
Lue myös: Huimaus iskee yllättäen – Miten asentohuimausta ehkäistään?
Kavioterapiasta apua
Onneksi sairaudessa oli pitkiä oireettomia jaksoja. Sellaisen aikana halusin toteuttaa lapsuuden haaveeni, eli menin aikuisille suunnatulle ratsastuksen alkeiskurssille.
Hevosen selässä oivalsin nopeasti, että tasapainoaistini oli vielä huonompi kuin olin itse ymmärtänyt. Olo oli hutera, ja pelkäsin jatkuvasti putoavani, vaikka etenimme vain rauhallista käyntiä.
En kuitenkaan antanut periksi. Vähitellen totuin hevosen selässä olemiseen, ja pari vuotta myöhemmin uskalsin lähteä maastoon ratsastamaan. Silloin huomasin, että tasapainoaistini alkoi nopeasti kehittyä. Aloin tuntea oloni itsevarmaksi hevosen selässä, enkä enää pelännyt putoavani.
Hevosten kanssa touhuaminen oli ihanaa. Vähitellen opin kommunikoimaan niiden kanssa, ja ne oppivat luottamaan minuun. Aina kun puuhasin niiden kanssa, olin hyvällä tuulella.
Valitettavasti Ménièren tauti ilmoitti itsestään säännöllisin väliajoin myös tallilla.
Kerroin kaikille avoimesti sairaudesta, jotta he tiesivät, mistä oli kyse.
Jos sain tallilla pahan huimauskohtauksen, en lähtenyt ratsastamaan ollenkaan. Jos sen sijaan huimaus oli lievää, päätin yleensä nousta hevosen selkään. Vaikutus oli melkein aina samanlainen: viimeistään siinä vaiheessa, kun lähdin laukkaamaan, huimaus katosi ja tunsin oloni taas hyväksi.
Ménièren taudin kohtaukset harventuneet
Ratsastuksen myötä tasapainoni kehittyi niin, että aloin sietää melko kovaa huimausta.
Jos kohtaus iski esimerkiksi kaupassa, pystyin edelleen kävelemään ja itse etsimään sopivan lepopaikan. Täydellinen avuttomuuden tunne katosi.
Vähitellen kohtaukset alkoivat kuitenkin luonnostaan harventua. Nyt minulla on ollut jo kahden vuoden oireeton jakso. Kokemuksesta tiedän, että oireet saattavat palata esimerkiksi hyvin stressaavassa elämäntilanteessa. Ratsastus toimii kuitenkin erinomaisena stressinpoistolääkkeenä, ja tunnen itse virkeäksi ja terveeksi.”
Artikkelia on muokattu 7.9.2023
Ménièren tauti
1. Ménièren tauti tarkoittaa oireyhtymää, johon liittyy kuulon alenema, huimaus ja korvien soiminen. Usein korvassa on myös paineen tunnetta ja puutuneisuutta.
2. Varsinkin taudin alussa huimauskohtaukset ovat kiertohuimauskohtauksia, jolloin kaikki ympärillä oleva tuntuu pyörivän kovaa vauhtia. Liikkuminen on silloin lähes mahdotonta, ja huimaus helpottaa vain, jos pään pitää tiiviisti paikallaan makuuasennossa.
3. ”Ratsastus on Ménièren tautia sairastaville erinomainen harrastus, koska siinä on rytmisesti toistuvia nopeita pään liikkeitä, jotka yhdistyvät näköhavaintoon. Se kouluttaa tasapainoaistia tehokkaasti”, kertoo professori Ilmari Pyykkö Ménière-liitosta.
