Reuma on osa Katin elämää: ”Asiat täytyy tehdä toisin – mitään ei tarvitse jättää tekemättä”

Helsinkiläinen Kati Kontio, 55, sairastui reumaan 30 vuotta sitten. Sairaus on nyt rauhallinen ja hyvässä hoidossa, mutta sadeilmalla se ilmoittaa itsestään nivelkipuina.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Reuma on runnellut Kati Kontion varpaita, ja viimeisin leikkaus oli vain muutama kuukausi sitten. ”Rakastan ihan tavallista arkea ja pientä puuhastelua”, Kati sanoo.

Helsinkiläinen Kati Kontio, 55, sairastui reumaan 30 vuotta sitten. Sairaus on nyt rauhallinen ja hyvässä hoidossa, mutta sadeilmalla se ilmoittaa itsestään nivelkipuina.
Teksti: Reija Ypyä

”Varpaisiini sattui hirveästi, kävely oli yhtäkkiä hankalaa nivelkipujen takia. Jopa kynän pitäminen kädessä tuntui vaikealta. Oli vuosi 1991, opiskelin terveydenhoitajaksi ja hakeuduin opiskelijaterveydenhuoltoon. Minulla todettiin reuma ja sen hoitoon pureuduttiin heti kovaa. Sain tuhdin lääkityksen, kerran päivässä kolmea eri lääkettä”, Kati Kontio muistelee.

Hän oli usein väsynyt, olo oli kurja ja ranteet turposivat. Mutta 26-vuotiaalla kahden lapsen opiskelevalla äidillä ei ollut aikaa jäädä pohdiskelemaan oloaan. Siksi Kati Kontio sopeutui reumaan helposti, koska ei yksinkertaisesti ehtinyt ajatella asiaa.

”Oli siinä torjuntaakin, enkä esimerkiksi halunnut sopeutumisvalmennuskursseille. Reumani pysyi aisoissa kymmenen vuotta. Minua hoidettiin solunsalpaajilla, jotka ovat mietoja sytostaatteja. Sitten reuma rupesi asettumaan, lääkitys purettiin ja olin kahdeksan vuotta ilman lääkkeitä.”

Reuma riehuu varpaissa

Vuonna 2008 Katin käsissä alkoi taas tuntua kipua ja ranteet turposivat. Hän tajusi heti, mistä on kyse. Reuma-arvot todettiin erittäin korkeiksi eli tauti oli voimalla Katin kimpussa. Lääkitys aloitettiin jälleen treksaanitableteilla.

”Käyn kontrolleissa Meilahden Kolmiosairaalan reumapoliklinikalla. Siellä on kehitelty minulle tosi hyvä lääkekombo. Otan yhden tabletin päivässä Trumpin koronaankin suosittelemaa hydroksiklorokiinia, joka on malarialääke. Kerran viikossa pistän itse metotreksaattia.”

Reuma on kudoksia vaurioittava tulehdus, joka runtelee eri ihmisillä eri asioita. Katin reuma tykkää erityisesti hänen varpaistaan, joiden niveliä tulehdus on syövyttänyt.

”Varpaisiini tulee virheasentoja, jolloin koko jalan asento muuttuu. Kumpaakin jalkaani on vuosien mittaan leikattu useita kertoja. Varpaitani on jäykistetty eli ne eivät taivu. Tämän takia en voi koskaan käyttää korkokenkiä, mutta se on kuitenkin pieni ongelma.”

Kati omistaa paljon nalleja.

Kati omistaa paljon nalleja. © Pekka Nieminen/Otavamedia

Katille tehtiin viimeisin leikkaus kolmisen kuukautta sitten. Isovarpaan ja kantaluun virheasentoa korjattiin ruuvein ja levyin, ja vähän luutakin sahattiin pois.

”Leikkaus oli isompi kuin aiemmat, ja jalka on vieläkin turvonnut, mutta tässä sitä kuitenkin jo käppäillään. Leikkaus on jo parissa kuukaudessa auttanut astumiseen, ja pian menen fysioterapiaan opettelemaan oikeaa astumista.”

Kerran Katin molemmat jalat leikattiin yhtä aikaa. Hän sai silloin kantapäihin niin kutsutut kantalaput, ja pystyi kävelemään niin, että varpaat olivat vapaina ilmassa.

”Viikkojen kuluessa kypsyin istumaan kotona ja menin tekemään lumitöitä leikatuilla jaloilla köpötellen. Pesin samalla ikkunatkin. Tässä tiivistyy suhteeni reumaan: asiat täytyy tehdä toisin kuin ennen, mutta mitään ei tarvitse jättää tekemättä.”

Kati rakastaa mosaiikkitöitä.

Kati rakastaa mosaiikkitöitä. © Pekka Nieminen/Otavamedia

”Kykyä ja halua kuunnella itseään”

Kati pystyy omilla elämäntavoillaan vaikuttamaan oloonsa. Jos yleiskunto on huono tai olo stressaantunut, hän kokee kivun voimakkaammin.

”Tasapainoisena ja hyvillä mielin siedän kipua helpommin, koska en silloin kiinnitä siihen huomiota. Minun on pakko nukkua riittävästi, yrittää välttää stressiä ja syödä terveellisesti. Ja liikkua pitää paljon, minulle liike todellakin on lääke. Käyn kuntosalilla, kävelen, pyöräilen ja heilutan hulavannetta telkkaria katsoessa.”

”Minun on pakko nukkua riittävästi, yrittää välttää stressiä ja syödä terveellisesti. Ja liikkua pitää paljon.”

Reumapotilaissa on ravinnon suhteen eri koulukuntia; jotkut eivät syö maitotuotteita tai vannovat gluteenittomuuden nimiin. Kati on jättänyt punaisen lihan pois, sillä se tuntuu huonosti sulavalta ravinnolta. Kalaa hän sen sijaan syö paljon.

”Kannattaa olla avoin kaikelle, millä voisi helpottaa omaa oloaan. Täytyy olla kykyä ja halua kuunnella itseään.”

Työ ja hyvä työyhteisö merkitsevät Katille paljon. Hän työskentelee hoitoalalla esimiehenä huippuporukassa, ja kertoo saavansa valtavasti mielihyvää yhdessä tekemisestä.

Virkkaaminen on yksi Katin pelastusrenkaista.

Virkkaaminen on yksi Katin pelastusrenkaista. © Pekka Nieminen/Otavamedia

Sade tuntuu kipuna

Taitaa tulla sade. Kun matalapaine iskee ennen sadetta, Kati tuntee sen kipuna nivelissään.

”Kylmä ja kostea ilma ei tee niille hyvää. Olemme unelmoineet mieheni kanssa siitä, että asuisimme joskus tulevaisuudessa talvet Espanjan lämmössä. Mutta koronan myötä täytyy unelmia tuunata uusiksi.”

Reuma näkyy Katin arjessa eniten kenkävalinnoissa. Aina pitää miettiä etukäteen, minkälaisilla alustoilla kävelee ja mitkä kengät ottaa. Lenkkitossu on paras yleisjalkine, sillä kengän pitää vaimentaa askelta.

”Hyviä pohjallisia saa onneksi tavallisista kenkäkaupoista ja urheiluliikkeistä, joissa ne muotoillaan jalan mukaan. Kunnan maksusitoumuksella voin teettää myös yksilölliset pohjalliset.”

Villakoirat Imppu ja Repe motivoivat emäntäänsä liikkumaan. Kun sattuu eikä kiinnostaisi pätkän vertaa kävellä, koirien takia on pakko mennä ulos, satoi tai paistoi.

”Rakastan ihan tavallista arkea ja pientä puuhastelua. Saatan yhtäkkiä pyöräyttää kotona huonekalut toiseen järjestykseen. Käsin tiskaaminen on tosi terapeuttista, ajatukset ja maailma järjestyvät siinä samalla. Lämmin vesi tuntuu kivalta käsissä.”

Usko rauhalliseen rinnakkaiseloon

Kati on kasvanut kaveriksi reumansa kanssa. Se on osa häntä, eikä siitä puhuminen ole vaikeaa.

”En kaipaa vertaistukiryhmiä, mutta jos sattumalta kohtaan samassa tilanteessa olevia ihmisiä, on kokemuksia kiinnostavaa jakaa. Tietoa löytyy helposti netistä.”

Kati käy kerran vuodessa lääkärillä reuman takia. Lääkitystä seurataan verikokeilla muutaman kuukauden välein.

”Olen luottavainen tulevaisuuden suhteen. En pelkää reuman ryöstäytyvän käsistä, vaan uskon meidän jatkavan rauhallista rinnakkaineloamme.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 9/20.

Lue myös: Kroonista nivelreumaa sairastavat kärsivät myös parodontiitista – Väitös: ”Reuman aktiivisuus on yhteydessä suun terveyden heikkenemiseen”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X