Rintaimplantti alkoi vuotaa 20 vuotta syöpäleikkauksen jälkeen – Toisen leikkauksen läpikäynyt Anna-Maria Liukko: ”Parantuminen oli paljon hitaampaa ja kipeämpää”

Vuotava rintaimplantti yllätti Anna-Maria Liukon ja muistutti häntä vuosikymmenten takaisesta rintasyövästä. Toipuminen implantin korjausleikkauksesta kesti pitkään.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Anna-Maria Liukko aloitti hiljattain kuntokuurin. ”Leikkauksen jälkeen minusta tuntui siltä, että haluan pitää itsestäni parempaa huolta.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

Vuotava rintaimplantti yllätti Anna-Maria Liukon ja muistutti häntä vuosikymmenten takaisesta rintasyövästä. Toipuminen implantin korjausleikkauksesta kesti pitkään.
Teksti: Jenna Parmala

Kova ja kiristävä, siltä oikea rinta tuntui. Anna-Maria Liukko, 68, oli vuosi sitten rintojen ultraäänitutkimuksessa. Lääkärit halusivat varmistaa, että Anna-Marian tuntema epämiellyttävä olo ei ollut merkki 20 vuotta sitten sairastetun rintasyövän uusimisesta. Leikattuun rintaan oli tuolloin asennettu rintaimplantti.

”Minulla oli eri puolillani kehoa kipupisteitä”, Anna-Maria kertoo.

Ultraäänen jälkeen lääkäri totesi heti, että ongelma oli melko varmasti juuri uudelleenrakennetun rinnan silikoni-implantissa. Lopulta magneettikuva paljasti, että implantti todella oli painunut kasaan ja rutistunut osin rikki.

”Plastiikkakirurgin mukaan pelkona oli, että implantin sisällä ollut neste, suolaliuos, lähtisi leviämään kehooni. Se olisi kuulemma vaarallista.”

Rintaimplantti asennettiin hoidon yhteydessä Lontoossa

Vuonna 2001 Anna-Maria oli asunut vuoden 9-vuotiaan tyttärensä kanssa Lontoossa. Hän oli yksinhuoltaja ja työskenteli Suomen suurlähetystön kulttuurivirkamiehenä.

Hänen oikea rintansa oli ollut tuolloin jo pitkään kipeä. Lääkäri löysi rinnasta aggressiivisen rintasyövän.

”Lontoossa pääsin leikattavaksi viikko diagnoosin jälkeen. Leikkaava lääkäri oli myös plastiikkakirurgi ja poisti kasvaimen ja rakensi uuden rinnan.”

Anna-Maria sai rintaansa karheapintaisen silikoni-implantin. 20 vuotta myöhemmin todettiin, että näiden implanttien asentamiseen liittyi joissain tapauksissa kohonnut syöpäriski. Anna-Maria huomauttaa, että vaikka hän sai huonosti sopivan implantin, hoito Lontoossa oli hyvää.

”Missään lääkärit ja sairaanhoitajat eivät ole kohdanneet minua yhtä ystävällisesti ja empaattisesti kuin Lontoossa. Minulle nimetty omahoitaja lähetti minulle vielä vuosia leikkaukseni jälkeen joka joulu joulukortin.”

Anna-Marin rintaimplantti oli alkanut vuotaa.

”Lemmikki tuo elämääni lämpöä, rakkautta ja läsnäoloa.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

Täysi parantuminen

Syöpää sairastaessaan Anna-Maria näki usein unta, jossa hänen kuollut isänsä tuli hakemaan häntä.

”Sanoin aina isälle, että minä en tule vielä. Enhän minä voinut kuolla, tyttäreni oli vasta 9-vuotias.”

Anna-Maria kävi seitsemän kuukauden ajan syöpähoidoissa ja viisi vuotta seurannassa, jonka jälkeen hänen todettiin parantuneen täysin. Hän oli myös uuteen rintaansa tyytyväinen. Rintaan pigmentoitiin myöhemmin Suomessa nänni, ja siitä tuli hyvin aidon näköinen.

”Nykyään kun muistelen Lontoon-aikaa, ajattelen, että ne olivat elämäni parhaita vuosia. Minä ja tyttäreni elimme siellä hyvin onnellista elämää.”

Nyt Anna-Marin rinnassa on aiempaa pienempi rintaimplantti.

”Haluan, että kotona on aina hyvä olla ja sinne on mukava tulla.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

Rintaimplantti vaihdettiin korjausleikkauksessa pienempään

Kun viallinen silikoni vuonna 2019 löydettiin, alkoi korjausleikkauksen suunnittelu. Anna-Maria tiesi, että hän ei haluaisi enää toista silikonia kehoonsa, ne eivät tuntuneet hänestä enää luotettavilta.

Lääkäreiden kanssa sovittiin, että uusi rinta rakennettaisiin rasvansiirtona vatsasta ja rintaan asetettaisiin vain hyvin pieni, mahdollisimman luonnollinen rintaimplantti. Samalla tervettä rintaa pienennettäisiin, jotta rinnat olisivat varmasti symmetriset.

Rintaimplantti vaihdettiin viime heinäkuussa. Anna-Marian leikkaus onnistui hyvin, ja hän pääsi kotiin kaksi päivää sen jälkeen.

”Olen tottunut hoitamaan itse asiani ja pärjäämään yksin. Yksinelävänä ei ole muuta mahdollisuutta, pärjäämisen malli tulee myös karjalaiselta äidiltäni.”

Kotihoito-ohjeet sisälsivät rintarangan ja käsien venytyksiä ja ohjeita leikkaushaavojen hieromiseksi sekä rasvaamiseksi.

Rintaimplantti vaihdettiin pienempään.

”Tyttäreni lapsenrakkaus on kannatellut minua läpi monen asian.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

Kaipaus viehätysvoimaan ei ole kadonnut

Jälkiviisaana Anna-Maria toivoo, ettei olisi suostunut terveen rinnan pienentämiseen.

”Parantuminen oli paljon hitaampaa ja kipeämpää, kun molemmat rinnat oli leikattu. Minun oli käytettävä jatkuvasti rintapantaa ja painetekstiiliä vatsan toimenpidealueella sekä sidosrintaliivejä. Liikkuminen ja erityisesti nukkuminen oli hankalaa. Leikkaushaavat ja mustelmat olivat herkkiä kivulle.”

Loppukesän lämmössä dreenihaavat ja leikkaushaavat rintojen alla tulehtuivat pahoin. Anna-Maria kävi kahdeksan viikon ajan kolme kertaa viikossa haavahoidossa.

”Haavahoidossa terveydenhoitaja kysyi minulta, tarvitsisinko kenties keskusteluapua kaiken tämän muutoksen keskellä. Muutokset naiseuteen liittyvissä asioissa voivat kuulemma vaikuttaa suoraan naisen mielialaan.”

Anna-Maria tiesi, mistä tämä puhui.

”Terve, pienennetty rinta oli hyvin kipeä ja arka, ja sen tunto oli selvästi alentunut. Kroppa oli täynnä mustelmia, turvotusta ja verestäviä haavoja. ”

Rintojen leikkaushaavat ovat Anna-Mariasta vieläkin hurjan näköiset.

”En ole leikkauksen jälkeen katsonut vielä kertaakaan reilusti peilikuvaani. Vaikka olen mielestäni kokenut jo tarpeeksi onnellisia parisuhteita, huomasin heti leikkauksen jälkeen kaipaavani vähän haikeana tunnetta siitä, että minussa on edelleen viehätysvoimaa. Toisaalta ajattelen, että olen saanut elämässäni niin paljon huomiota ja hyväksyntää sekä lämpöä ja rakkautta naisena, että kenties juuri sitä en tarvitse keneltäkään mieheltä enää.”

Rintaimplantti vaihdettiin, mutta paraneminen vei pitkään.

”Luonnosta on tullut minulle vuosi vuodelta tärkeämpi paikka.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

”Opettelen taas rakastamaan omaa kehoani.”

Loppusyksystä Anna-Maria aloitti kuntokuurin. Hän treenaa personal trainerin kanssa viikottain ja pyrkii syömään tämän antamien suositusten mukaan.

”En ole koskaan ollut innokas jumppaaja, mutta leikkauksen jälkeen minusta tuntui siltä, että haluan pitää itsestäni parempaa huolta. Haluan, että minulla on vanhanakin hyvä lihaskunto, joten olen hankkinut muun muassa käsipainot ja kahvakuulan sekä ilmoittautunut uintitekniikan kurssille.”

”En ole leikkauksen jälkeen katsonut vielä kertaakaan reilusti peilikuvaani.”

Vähitellen Anna-Maria aikoo rohkaistua katsomaan kehoaan taas peilistä. Nyt hän pyrkii käymään usein saunassa ja hellimään kehoaan erilaisin ihoa pehmentävin naamioin ja kuorintahoidoin.

”Opettelen taas rakastamaan omaa kehoani.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 1/21.

Lue myös: Rintasyöpä iski ensin äitiin, sitten tyttäreen

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X