Ruuhkavuodet ja BMI 30 – Näin Maija laihtui ja onnistui elämänmuutoksessaan: ”Pitkäjänteisyyden ja seurannan lisäksi auttoi vanha kunnon ryhmäpaine”

Jaa artikkeli
tukea perheeltä
Kun Maijan BMI oli 30, ei olo ollut koskaan energinen, ennen liikuntaharrastuksen aloittamista. © Sara Pihlaja
Kangasalalainen Maija Laurikkala-Dewes, 46, oppi, että häntä auttavat tuloksiin pitkäjänteisyys, seuranta ja ryhmäpaine. Juoksuryhmän ja perheen tuellakin oli suuri merkitys.

Moni aloittaa elämänmuutoksen juoksemisesta: sitä voi tehdä yksin piilossa. Niin minäkin tein. Olin väsynyt kolmen lapsen äiti ruuhkavuosissa. Olin reilusti ylipainoinen, BMI oli noin 30. Oloni ei ollut koskaan energinen.

Noin 10 vuotta sitten menin kuntosalin elämäntaparemonttikurssille. Siellä hoksasin pieniä avartavia juttuja, esimerkiksi sen, että tavaksi tullut jokailtainen punaviinilasillinen ei ole normaalia eikä terveellistä.

Kurssi oli lyhyt. Huomasin, että lyhyet jutut eivät johda minun kohdallani pysyvään muutokseen.

Maratonille harjoitusohjelman ja ryhmän avulla

Yritin lenkkeillä silloin tällöin ja kävin kesällä 2012 jopa Tukholman maratonilla, keskeyttämässä.

Sitten liityin Maratonklubin maratonkouluun. Siitä tuli minun juttuni: se oli riittävän pitkäkestoista toimintaa. Sain henkilökohtaisen harjoitusohjelman ja ryhmäydyin. Se kaikki auttoi minua jatkamaan. Vuonna 2013 juoksin Tukholman maratonin.

Tapojen muuttaminen vaatii aikaa. Juoksemisessa maltillinen omaan arkeen sopiva harjoitusmäärä riittää, alussa juoksin vain puoli tuntia kerralla. Vähitellen juoksemisesta tuli nautinto.

On helppo sanoa, että ei sillä ole merkitystä, jos tänään jätän treenin väliin. Mutta homma ei toimi, jos on päättänyt mennä tiettyyn suuntaan ja jatkuvasti tekee väärään suuntaan vieviä pieniä valintoja. Kaiken mitä tekee, pitäisi tukea päätöstä. Toki yksittäisestä repsahduksesta ei pidä soimata itseään.

Lue myös: Aloita lenkkeily rauhallisesti – ja anna harrastuksen koukuttaa! Näin juoksuvalmentaja Kirsi Valasti neuvoo aloittelijaa

Ryhmäpaine on hyväksi

Seuranta oli minulle tärkeää. Kun kirjasin tekemiseni ylös, välillä treenimäärä yllätti iloisesti. Pitkäjänteisyyden ja seurannan lisäksi minua auttoi vanha kunnon ryhmäpaine. Tuli halu skarpata, kun luki ryhmäkavereiden treenipäiväkirjoja.

Pitkäkestoiseen muutosmatkaan sopii myös taukoja. Kahdeksan kuukauden mittaisen maratonkoulun ajalle mahtuu kuukaudenkin loukkaantuminen, eikä tavoite karkaa käsistä.

Kannattaa miettiä, kuka tietää muutosaikeistasi. Niiden, jotka tietävät, pitää tukea sinua. Yllättävän usein läheiset vastustavat muuttumista. Itse sain eniten tukea kotijoukoilta ja maratonkoulun ryhmältä. Lapset lähtivät pyörällä kirittämään ja puoliso totesi, että saadakseen yhteistä aikaa kanssani, hänenkin pitää alkaa juosta.

Onnettomuuden vuoksi polvessani on nyt nivelrikko. Maratonit eivät enää onnistu, mutta pyöräilen, soudan, lenkkeilen, hiihdän ja teen lihaskuntotreeniä.

Aiemmin olin levoton ja tyytymätön. Paremman jaksamisen ansiosta olen rauhallinen ja tasapainoinen, minä itse.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 8/21.

Lue myös: Yli 30 kiloa painoaan pudottanut Hanna innostui voimaharjoittelusta: ”En olisi ikinä voinut kuvitellakaan – pystyn tekemään leuanvetoja jopa pienellä lisäpainolla”

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X