Lääkäri kielsi mutta Sari Salomaa palasi hevosen selkään – ja apu löytyi lopulta piinaaviin CRPS-kipuihin: ”Ratsastaminen on auttanut jalkaani”
Sari Salomaata on hoidettu yli 20 vuoden aikana lääkkeillä, leikkauksilla ja fysioterapialla. Mikään ei ole auttanut kipuun yhtä tehokkaasti kuin ratsastus.
Sari Salomaa kokeili ratsastamista ensin varovaisesti ”salaa” lääkäreiltään. Yllätyksekseen hän huomasi, että asento ja liike tuntuvat hyvältä. Kuvassa Sarin kanssa Kati ja Anssi Kylkisalon omistama Wekku eli Hela-Vekkuli.
Sari Salomaa, 45, oli vuonna 1998 opiskelija. Hän kaatui helmikuussa pahasti pyörällään katkaisten sääriluunsa. Sari kiidätettiin keskussairaalaan leikkaukseen. Jalan murtuminen oli ikävää, mutta kukaan ei olisi voinut arvata, ettei 21-vuotias nainen enää näkisi kivutonta päivää.
Sääriluun leikkaus meni pieleen
”Sain vasta jälkikäteen tietää, kuinka pahasti leikkaus oli mennyt pieleen. Jalkani lihaksiin oli virrannut verta leikkauksen jälkeen kerryttäen painetta hermoihin. Veri olisi pitänyt vapauttaa sieltä saman tien, mutta niin ei tehty ja jalkaani syntyi pysyvä hermovaurio.
Vasta neljä kuukautta myöhemmin menin kirurgian osaston johtavan ylilääkärin puheille. Hän sanoi suoraan, että vahinko on tapahtunut ja on syytä täyttää potilasvahinkoilmoitus.
Korvaus oli runsaat 3 000 markkaa. En olisi edes tajunnut, että se on aika naurettavan pieni korvaus, ellei oikeusavustajana toimiva tuttu olisi sanonut, että tämä ei käy laatuun. Hän auttoi tekemään valituksen potilasvahinkokeskukseen. Korvausta nostettiin hieman.
Jalka on valtavan kipeä joka päivä. Se on tehnyt minusta työkyvyttömän, en voi istua tai seisoa pitkiä aikoja enkä ole nukkunut kunnolla vammautumisen jälkeen.”
”Kipulääkkeiden takia elämäni oli yhtä sumua”
”Olin aluksi todella huonossa kunnossa epäonnistuneen leikkauksen jälkeen. Sain vaivoin saatettua opintoni loppuun. Lapsemme ovat syntyneet vuosina 2000, 2003 ja 2008. Muistan vain vähän heidän lapsuudestaan, sillä vahvojen kipulääkkeiden takia elämäni oli yhtä sumua.
Vasta kahdeksan vuotta ensimmäisen leikkauksen jälkeen sain CRPS-diagnoosin, kun minua ei enää pantattu kirurgian potilaana, vaan pääsin fysiatrian polille hoitoon. Ensimmäinen fysiatri, jonka tapasin, osasi heti sanoa, että minulla on CRPS2, eli kudosvaurion aiheuttama kipuoireyhtymä.
Luottamukseni lääkäreihin on kärsinyt pahasti, sillä potilasvahinkojen lisäksi saan ristiriitaisia hoitoehdotuksia kehnosti tunnettuun CRPS:än. Esimerkiksi aivan ensimmäinen lääkäri kielsi minua enää koskaan ratsastamasta.
En malttanut olla kokeilematta kiellosta huolimatta, kun tyttäreni aloitti kymmenvuotiaana ratsastuksen.
Ratsastaminen on auttanut jalkaani paremmin kuin mikään hoito. Ratsastaessa asentoni paranee, liike tuntuu hyvältä ja siinä tulee luonnostaan muistiharjoittelua, kun mietin, miten pitää toimia. Nykyinen kipulääkärini jopa suosittelee käymään tallilla.”
CRPS-diagnoosin jälkeen keskityttiin enemmän kivunhoitoon
”Jalkani halvaantuneelle hermolle ei ole ollut potilasvahingon jälkeen mitään tehtävissä, koska se on vioittunut niin pitkältä matkalta. Jalan jänteitä on pidennetty pari kertaa leikkauksilla, mutta se ei ole auttanut. Olen saanut valtavan määrän fysioterapiaa ja sähköhoitoja lihaksille. Sairaalan tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutukset ovat olleet hyödyllisiä.
CRPS-diagnoosin jälkeen kivunhoitoon keskityttiin enemmän. Olen kipulääkkeille todella herkkä. Niistä menee pää aivan sekaisin.
Minulle on asennettu kipustimulaattori. Se on ihon alle asennettava, selkäytimen hermoratoja stimuloiva laite, jolla estetään kipusignaalien etenemistä aivoihin. Stimulaattorikin on vienyt minut leikkaukseen jo useita kertoja, sillä viallisten laitteiden kanssa on ollut ongelmia.
Jokainen leikkaus liimaa minut sohvan pohjalle kuukausiksi. Se on turhauttavaa, sillä en voi myöskään ratsastaa. Tajusin jossain vaiheessa, että voin mennä hevoskärryjen kyydissä. Se on aivan ihanaa!”
”Olen jotenkin oppinut elämään jatkuvan kivun kanssa”
”Olen hurahtanut pääntyhjäysharrastuksena leipomiseen, kun en voi tehdä töitä. Teen erikoiskakkuja, isännän mielestä joskus liiankin usein. Juodun tosin tekemään pohjat, koristeet ja kakun täytön eri päivinä jalkani takia.
On ollut turhauttavaa vääntää koko tämän yli 20 vuotta potilasvahinkokeskuksen kanssa. Esimerkiksi ansionmenetyksistä joudun vieläkin taistelemaan, vaikka on selvää, etten voi tehdä juuri mitään töitä tämän jalan kanssa. Potilasvahinkolautakunnan mukaan jalka olisi täysin parantunut ilman kirurgin virhettä.
Tiedän, että tilanteessani olisi helppo katkeroitua. Olen jotenkin oppinut elämään jatkuvan kivun kanssa. Mielivaltaisen vakuutusyhtiön kanssa en.
Menimme mieheni kanssa naimisiin neljä kuukautta onnettomuuden jälkeen. Perhe-elämä alkoi vauhdikkaasti opiskeluiden päättymisen jälkeen, joten minulla oli tärkeämpääkin tekemistä kuin keskittyä jalan kipuun.
Olen siitä tosi kiitollinen. Olemme mieheni kanssa yhä samanlaisia konemusiikkia rakastavia, lasten mielestä ”boomereita” kuin seurustellessammekin.
Haluaisin tehdä töitä, mutta se on hyvin vaikeaa. Tällä hetkellä kuitenkin opiskelen Seinäjoen keskussairaalassa somatiikan puolen kokemusasiantuntijaksi ja valmistun ihanan ryhmäni kanssa keväällä 2022. Tiedän, kuinka tärkeää vertaistuki on, joten olisi todella mielekästä voida auttaa samassa tilanteessa olevia.”
Sari olisi diagnoosin saatuaan kaivannut tukea ja neuvoa muualtakin kuin lääkäreiltä. Nyt hän kouluttautuu itse kokemusasiantuntijaksi ja toivoo, että kokemusasiantuntijuus saisi enemmän näkyvyyttä myös lääkäreiden ja muiden hoitohenkilökunnan keskuudessa. © Juha Harju
