Seija on sairastanut jo kymmenen vuotta: Krooninen syöpä ei parane koskaan
Seija Nupponen, 57, sai kymmenen vuotta sitten kuulla, että hänen kertaalleen hoidettu rintasyöpänsä oli levinnyt luustoon. Kriisistä selvittyään Seija päätti taistella.
Seija Nupponen on saanut rintasyövän kanssa elämiseen apua henkisyydestä ja hengellisyydestä.
Lappeenrantalainen Seija Nupponen sairastui rintasyöpään 45-vuotiaana vuonna 2005. Hänen äitinsä oli menehtynyt kohtusyöpään, joten oma sairastuminen oli Seijalle hirvittävä järkytys. Leikkaus- ja sädehoito tekivät onneksi tehtävänsä, ja Seija parani.
Lähihoitajasta sairaanhoitajaksi juuri opiskellut Seija tarttui uuteen työhönsä toiveikkaana. Lopulta hänen sairaanhoitajauransa jäi vain puolen vuoden mittaiseksi.
Tähän havahduin
Nostin töissä raskasta potilasta, kun rintalastastani kuului rusahdus. Se säikäytti perin pohjin. Samalla tunsin kovaa kipua. Onneksi pääsin siltä seisomalta tutkimuksiin.
Rintasyövästäni oli vierähtänyt jo pari vuotta. Olin ajatellut, että se sairaus oli siinä, ja nyt porskutetaan eteenpäin.
En miettinyt sekuntiakaan, että syöpäni olisi levinnyt.
Vastaanotolla
Pari viikkoa myöhemmin olin sisätautilääkärillä vatsavaivojeni takia. Minulla oli samana päivänä tarkoitus mennä syöpäpoliklinikalle kuulemaan aiemmin tehtyjen tutkimusten tulokset, mutta lääkäri katsoikin tulokset koneeltaan saman tien.
”Sinun asiasi ovat nyt todella huonosti”, hän sanoi. Lääkäri kertoi, että rintasyöpäni oli levinnyt luustoon: rintalastaan, kylkiluihin ja lonkkaan.
Olin vasta 47 vuotta, ja lapseni olivat teini-iässä. Koko elämäni romahti.
Näin syöpää hoidettiin
Sytostaattihoidoilla suurin osa syöpäpesäkkeistä saatiin pois. Vuoden kuluttua syöpä oli taas levinnyt, ja jouduin käymään läpi uudet hoidot. Krooninen syöpä saatiin rauhoitettua uudestaan.
Vuoden 2008 jälkeen en ole enää saanut sytostaatteja.
En ole parantunut syövästä, enkä koskaan parane. Mutta tilanne on ollut jo pitkään rauhallinen. Minulla on nyt yksi etäpesäke häntäluun kohdalla.
Syöpääni hoidetaan hormonilääkkeellä ja vasta-ainelääkkeellä, jota saan pistoksena kerran kuukaudessa. Minulla on myös kipu-, verenpaine- ja mielialalääkitys. Nukahtamislääkkeitäkin joudun syömään.
Lisäksi hoidan itseäni kaikilla mahdollisilla keinoilla kuten osteopatialla, fysioterapialla, energiahoidoilla, henkisyydellä, harrastuksilla.
Syöpäkontrollissa käyn puolen vuoden välein.
Krooninen syöpä ei lannista
Alussa masennuin ja sain terapiaa kolmen vuoden ajan. Suuri kiitos kuuluu tyttärelleni, joka tsemppasi minua ja kiskoi neljän seinän sisältä takaisin elämään.
Hiljalleen aloin pärjätä itseni ja sairauden kanssa. Vaihtoehtoja oli kaksi: alistua tai taistella. Päätin taistella.
Kalenterini on täynnä kuntosalia, pilatesta, shindoa, uintia, meditaatioryhmää, yhteislauluryhmää ja ystävien tapaamisia. Olen harrastanut myös luovaa tanssia ja taidemaalausta.
Saatan edelleen tarttua pensseliin ja purkaa turhautumiseni maalauskankaalle. Olen alkanut myös kirjoittaa.
Olen hyvin onnekas, sillä minulla on hyvä mies, joka tukee minua harrastuksissani, ja ihanat ystävät ja sisko, jotka ovat jaksaneet kulkea rinnallani.
Odotan kovasti kesää, kun tyttäreni synnyttää esikoisensa. Isovanhempana oloa olen päässyt jo harjoittelemaan poikani puolison pienten lasten kanssa.
En pelkää enää kuolemaa, mutta nukahtaminen on minulle edelleen vaikeaa. Entä jos en enää herääkään? Onnellisimmillani olen aamuisin, kun aukaisen silmäni. Jee, olen hengissä!
Lue myös:
Rintasyöpä iski ensin tyttäreen, sitten äitiin
Elina Hutton kyllästyi hyssyttelyyn ja sanoo sen suoraan: syöpään sairastuminen vituttaa!
Kun rintasyöpä löytyy – miten hoito etenee?
Krooninen syöpä
Lähteet: Syöpäjärjestöt ja Suomen syöpärekisteri.