Silmänpaineet koholla, sitten silmälääkärin näkökenttätutkimus paljasti glaukooman – Nyt Marian, 65, näkö on sumentunut yhä ja tarkkuus kärsinyt

Kun Maria Molari sai tietää sairastavansa glaukoomaa, oli sairaus edennyt jo pitkälle. Näkökenttäpuutokset ja sumentunut näkö aiheuttavat hankaluuksia arjessa, mutta Maria on hyväksynyt sairauden osaksi elämäänsä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Maria Molari suhtautuu tyynesti glaukoomaansa. Onneksi on apuvälineitä, kuten suurennuslasi, jota hän käyttää joskus apuna lukiessaan. © Sampo Korhonen

Kun Maria Molari sai tietää sairastavansa glaukoomaa, oli sairaus edennyt jo pitkälle. Näkökenttäpuutokset ja sumentunut näkö aiheuttavat hankaluuksia arjessa, mutta Maria on hyväksynyt sairauden osaksi elämäänsä.
Teksti: Tiina Suomalainen

Motivaatio oli kova, matkavalmistelut tehty, matkalaukut pakattu ja lento lähdössä illalla. Helsinkiläinen Maria Molari, 65, joutui kuitenkin tekemään kipeän päätöksen: kaikki pitäisi perua. Hänen silmänpaineensa oli pari päivää aiemmin noussut liian korkealle eikä hän uskaltanutkaan lähteä kolmeksi kuukaudeksi Israeliin.

Jerusalemissa häntä olisi odottanut vapaaehtoistyö norjalaisten perustamassa kristillisessä keskuksessa. Maria olisi tehnyt siellä samoja it-alan töitä, joiden parissa hän teki työuransa.

”Toki olisin voinut ottaa riskin ja lähteä, mutta jos olisin tarvinnut hoitoa Israelissa, olisi summa kivunnut yksityissairaalassa 26 000 euroon.”

Nyt Maria toivoo, että silmänpaineet saataisiin kuntoon ja hän voisi lentää Israeliin myöhemmin.

”Yksi haaveitteni täyttymys olisi, että pääsisin kokemaan Israelin kevään.”

Silmänpaineet koholla – diagnoosina pitkälle edennyt glaukooma

Viitisen vuotta sitten Maria käveli ostoskeskuksessa ja mietti, miten ihmeessä hänen olonsa tuntui jotenkin huteralta. Hän yritti hahmottaa sitä, mikä on muuttunut, ja tuli siihen tulokseen, ettei nähnyt enää yhtä hyvin kuin aiemmin. Marialla oli aina ollut terävä näkö eikä hän tarvinnut silmälaseja.

Pian tämän jälkeen hän huomasi optikon tarjouksen: ilmainen näöntarkastus 60 vuotta täyttäneille. Koska Maria oli opetettu säästäväiseksi, hän päätti tarttua tarjoukseen. Samalla mitattiin silmänpaineet. Ne olivat optikon mukaan lievästi koholla. Maria sai lähetteen silmälääkärille.

Silmälääkäri totesi näkökenttätutkimuksen jälkeen, että Marialla on glaukooma, joka on jo pitkälle edennyt. Maria oli yllättynyt mutta otti diagnoosin rauhallisesti vastaan.

”En siinä vaiheessa ajatellut siitä sen kummempaa, kun en oikein edes tiennyt, mitä se tarkoittaa. Pikkuhiljaa olen ymmärtänyt, kuinka vakavasta sairaudesta on kyse.”

Glaukooma etenee ensin oireettomasti

Glaukooma on salakavala sairaus, sillä se etenee alussa usein oireettomasti. Sitä on vaikea tunnistaa itse. Edetessään glaukooma voi aiheuttaa näkökenttäpuutoksia, näkökentän kapenemista ja jopa sokeutumisen.

Kun Maria sai diagnoosin, hänellä oli jo näkökenttäpuutoksia eli näkökenttään oli tullut mustia alueita. Se ei tarkoita, että katsoessa ympäristöä näkyisi mustaa. Kaikki näyttää yhteneväiseltä, koska aivot korjaavat näköhavaintoa. Mutta jos näkökentän reunoille ilmestyy jokin este, Maria ei huomaa sitä heti.

”Tämän takia ajokorttini peruttiin melko pian diagnoosin varmistuttua. Se ei ollut minulle mikään suuri isku, sillä olin luopunut omasta autosta jo aiemmin. Liikuin mieluummin julkisilla ja pyörällä, esimerkiksi työmatkani pyöräilin aina kun voin.”

Maria jatkoi työelämässä kuten ennenkin, koska glaukooma ei heikentänyt hänen työkykyään. Tietokoneen kirkkaan ruudun ääressä oli helppo työskennellä. Eläkkeelle hän jäi 63-vuotiaana.

Glaukooman eri tyyppejä on kymmeniä. Marialla on avokulmaglaukooma, joka on ahdaskulmaglaukooman ohella yleisin. Kyseessä on etenevä sairaus, jota ei voida parantaa. Hoidolla pystytään kuitenkin hidastamaan sen etenemistä.

”Kunpa joku olisi kehottanut käymään ajoissa silmälääkärillä – varsinkin, kun suvussani on glaukoomaa. Tiesin, että isänisäni oli ollut sokea, mutta en ollut tiennyt syytä. Myöhemmin kuulin, että yhdellä siskoistanikin on glaukooma. Asia ei ollut tullut puheeksi, ja todennäköisesti siskollani on lievempi versio taudista.”

Tippoja ja neulastusta

Silmänpaineen nousun syynä on silmän sisäisen kammionesteen virtaus. Jos nesteen virtaus heikkenee liikaa, silmänpaine nousee. Hoitojen tavoitteena on tehostaa nesteen virtausta silmässä.

Mariaa alettiin hoitaa silmätipoilla ja laserhoidolla, joilla molemmilla yritettiin laskea silmänpainetta.

”Laserhoito oli nopea, helppo ja kivuton. Siinä ei tarvinnut istua kuin muutama minuutti ja värit vain leiskuivat silmissä. Paine laski pariksi kuukaudeksi, mutta ei sen pidemmäksi aikaa.”

Kun tipat ja laserhoito eivät riittäneet, Maria joutui silmäleikkaukseen. Hänen molempiin silmiinsä tehtiin syvä sklerektomia. Siinä silmän valkoiseen kovakalvoon tehdään läppä ja sen alle reitti, jota pitkin neste virtaa silmän sisältä sidekalvon alle.

Leikkauksen jälkeen paineet voivat heittelehtiä, ja näin kävi Mariallekin. Marian vasempaan silmään piti tehdä vielä laserilla reikiä ja oikeaan niin sanottu neulastus, ennen kuin tilanne rauhoittui. Neulastuksessa avataan leikatun silmän tukkeutunutta kanavaa.

Marian glaukooma on vaikeaa sorttia, eikä hänen silmänpaineitaan ole saatu vakaiksi. Tänä syksynä paineet ovat heittelehtineet paljon: vasemmassa on ollut uusien laserreikien seurauksena liian pieni paine ja oikeassa taas liian korkea paine. Tätä korjataan uudella neulastuksella.

Kotona Maria hoitaa silmiään tipoilla, joita hän laittaa kahdesti päivässä. Se on oma taiteenlajinsa, sillä tipat pitäisi saada osumaan silmän alaluomen sisään ja vielä pysymäänkin siellä.

”Joskus menee poskille. Onneksi lähellä asuu hyvä ystävä, joka tulee usein auttamaan tippojen laitossa.”

Kaikki keinot, jotka auttavat pitämään silmänpaineet kurissa, ovat Marialla käytössä. Hän rajoittaa kahvin juomista, sillä tutkimusten mukaan kahvi nostaa silmänpainetta pieninäkin annoksina.

Nukkuessa hän laittaa kiilamaisen korokkeen patjan alle, jotta pää ja silmät ovat kehoa ylempänä. Aiemmin hän tykkäsi nukkua vatsallaan, mutta nyt se on kielletty. Myös pienet ja kireät uimalasit voivat nostaa silmänpainetta. Maria onkin hankkinut isommat ja väljemmät lasit.

Maria laittaa lääketippoja silmiin kahdesti päivässä. Lisäksi hän käyttää kosteustippoja. © Sampo Korhonen

Maria laittaa lääketippoja silmiin kahdesti päivässä. Lisäksi hän käyttää kosteustippoja. © Sampo Korhonen

Luopumista ja kiinnipitämistä

Kuin näkökentän edessä olisi harmaa pilviverho. Näin Maria kuvailee glaukoomaansa. Tuo pilviverho on viime aikoina kasvanut ja näkökenttäpuutoksia tullut lisää. Sen Maria huomaa ihan konkreettisesti kotona: jos keittiön valkoinen kaapinovi on jäänyt auki, Maria kumauttaa siihen helposti päänsä.

Pyöräilyä, lukemista ja laulamista seurakunnan kuorossa hän rakastaa. Niistä hänen ei ole tarvinnut vielä luopua.

”Huomaan kuitenkin, että pyöräily on vähentynyt. Tykkään viilettää lujaa ja pelkään ajavani jonkun päälle, jos en huomaa sivulta tulevaa. Myös sillan alle, valosta varjoon ajaminen aiheuttaa lyhyen sokean hetken.”

Lukiessa Marialla on oltava hyvä valaistus ja kirjan on oltava juuri oikeassa asennossa. Katsetta pitää tuon tuosta tarkentaa. Myös nuotit ja laulujen sanat ovat usein niin pienellä präntillä, että niitä on vaikea hahmottaa.

”Onneksi on äänikirjat! Ja kanttorimme on niin ihana, että hän lähettää meille audioina laulut, jotka hän on soittanut pianolla ja laulanut. Sillä tavalla laulut on helppo opetella.”

Maria miettii, että suurin isku hänelle tulisi olemaan se, jos hän joutuisi luopumaan tietokoneen ja kännykän käytöstä. Hän hoitaa laitteilla kaikki mahdolliset asiat ja pitää yhteyttä ystäviinsä. Hän näkee ruudulta paremmin kuin paperilta, koska ruutu on kirkas. Näyttöä pystyy myös suurentamaan.

Myös matkustamisesta Maria haluaisi pitää kiinni. Vieraassa paikassa suunnistaminen ja paikkojen löytäminen on glaukooman takia kuitenkin vaikeampaa. Hän joutuu usein kysymään tietä ja turvautumaan apuun. Käydessään Tallinnassa hän nyrjäytti nilkkansa, koska ei huomannut ajoissa tiellä olevaa kuoppaa.

”Olen aina tykännyt matkustamisesta. Minulla on hyvä matkakaveri ja joskus matkaseurana ovat aikuiset lapseni. Kreikan saaret, Italian taideaarteet, kaupunkiloma Wienissä, patikoinnit Sveitsin ja Itävallan Alpeilla – toivottavasti en joudu näistä luopumaan.”

Äänikirjat ovat hyvä vaihtoehto, jos lukeminen on hankalaa. Joskus Maria kuuntelee lukemisen sijaan. © Sampo Korhonen

Äänikirjat ovat hyvä vaihtoehto, jos lukeminen on hankalaa. Joskus Maria kuuntelee lukemisen sijaan. © Sampo Korhonen

Kaikella on tarkoitus

Marian näkö on huonontunut dramaattisesti viime vuosina. Näkö on sumentunut ja tarkkuus kärsinyt. Hän on kuitenkin hyväksynyt glaukooman osaksi elämäänsä. Siinä on auttanut tieto ja vertaistuki, joita hän on saanut Facebookin glaukoomavertaisryhmästä ja Glaukoomayhdistyksestä.

Tyyneyteen on syynä myös usko.

”Minulla on luottamus siihen, että tämä kaikki tulee johdatuksena ja on jotakin tarkoitusta varten annettu. Usko tuo levollisuuden: minä en voi tälle mitään. Käyn hoidoissa ja teen kaiken, mitä lääkärit käskevät. Loppu on Luojan käsissä.”

Lue myös: Silmäsairaus ja korkeat silmänpaineet yllättivät – Mikkoa ei glaukooma ei enää pelota: ”Hoidot ovat nykyään niin hyviä”

X