Sirkka ei olisi huomannut aurinkokeratoosia ilman kosmetologitytärtä – ”En ymmärtänyt pelätä”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Sirkka Valtonen
Sirkka ottaa nykyisin auringon vaarat vakavasti. Lierihattu on päässä aina kun paistaa, eikä keskipäivä houkuta ulkoilemaan. © Tommi Tuomi
Onneksi kosmetologitytär ymmärsi passittaa Sirkka-äitinsä lääkäriin, kun iho alkoi oireilla. Päälle viisikymppisenä ihosta löytyi aurinkokeratoosi, vajaa kahdeksankymppisenä ihosyöpä.

Punahiuksinen ja vaaleaihoinen Sirkka Valtonen eli nuoruutensa aikana, jolloin auringon vaaroista ei puhuttu. Hän kyykki kesät juurikaspelloilla ja poltti itsensä kerta toisensa jälkeen.

Rusketus oli muotia, mutta Sirkan harmiksi hänen ihonsa sai väriä laiskasti.

Vuosikymmenien altistus auringon säteilylle alkoi näkyä karheina läikkinä otsalla reilu viisikymppisenä. Aurinkokeratoosi on pirullinen vaiva, syövän esiaste. Osalla se etenee ihon pinta- ja edelleen okasolusyöväksi.

Sirkkakin kuuluu syöpäporukkaan, mutta hänen ihosyöpänsä ei johtunut aurinkokeratoosista.

Hiusraja paljasti vaivan

”Onneksi oma plikka on naama-asiantuntija. Kosmetologina hän näki heti, että jotain oli pielessä, kun hiusrajaan ilmestyi karheita, punertavia länttejä. Itse en olisi osannut kiinnittää niihin huomiota.

Hiukseni olivat nuorempana punaiset ja ihoni on hyvin vaalea ja herkkä. Lapsena käsivarsiini ilmestyi joka kesä puna­täpläistä aurinkoihottumaa. En tullut kuitenkaan koskaan ajatelleeksi, että aurinko voisi sairastuttaa vakavammin, tai että auringon aiheuttama sairaus voisi koetella ulkonäköä.

Diagnoosi vahvistui lääkärissä

Tytär passitti minut läikkien vuoksi lääkäriin. Diagnoosi oli selvä: täplät olivat aurinkokeratoosia. Olin kuullut taudista aiemmin ja tiesin, että se piti hoitaa pois.

Lääkäri lähetti minut kiiruusti ihotautiosastolle. En ymmärtänyt pelätä. Olen aina suhtautunut terveyteeni huolettomasti. Suvussamme on sydänvaivoja, ja minullakin on todettu sydämen vajaatoiminta.

Tiedän, että sydän koituu vielä kohtalokseni, mutta miksi murehtisin asiaa nyt, kun vielä elän? Aloin kuitenkin ymmärtää, ettei auringon kanssa ole leikkimistä.

Jäädytyshoito alkoi

Aurinkokeratoosia hoidettiin jäädyttämällä. Sitä varten riisutaan ensin alasti ja hoitaja tutkii ihon päästä varpaisiin. Karheisiin kohtiin suihkutetaan nestetyppeä. Jäädytys voi saada myös pahanlaatuiset solut kuolemaan.

Olen herkkä saamaan uusia keratoosiläikkiä. Kun yksi kohta on jäädytetty, ilmestyy toinen toiseen paikkaan. Olen käynyt jäädytyksessä yhteensä viitisen kertaa.

Sain diagnoosin yhteydessä ohjeistuksen välttää aurinkoa. Käytän kesäisin leveä­lieristä hattua, enkä enää istu täydessä loimotuksessa. Peitän ihoni vaatteilla ja rasvaan kasvot ennen ulkoilua viisikymppisellä aurinkovoiteella.

Sitten löytyi syöpä

Käyn tyttäreni luona usein kasvohoidossa. Parisen vuotta sitten hän löysi oikeasta poskestani pienen, koholla olevan verisen pisteen. Patti aristi koskettaessa, mutta ei häirinnyt minua millään tapaa. Tyttö vaati taas menemään lääkäriin. En olisi millään mennyt, koska inhoan lääkärissä käyntiä sieluni pohjasta.

Lääkäri tarkasteli pistettä ja totesi, että se oli tyvisolusyöpä, basaliooma. Se on yleisin ihosyöpä ja se kehittyy vuosien saatossa UV-säteilylle altistuneelle iholle, kuten aurinkokeratoosikin. Vaaleaihoisena kuulun molem­pien riesojen riskiryhmään.

En osannut suhtautua uutiseen vakavasti. Ajattelin, että hoidetaan se vaan pois. Syöpä ei ilmestynyt kohtaan, jossa oli aurinkokeratoosia, vaan terveelle iholle. Onneksi se lähettää etäpesäkkeitä vain poikkeusta­pauksissa.

Plastiikkakirurgi leikkasi patin ilman nukutusta. Koepala kuitenkin yllätti. Kyse olikin luultua isomman riskin kasvaimesta. Poski piti jälleen avata ja leikata samaa kohtaa lisää.

Lopputulos oli raju. Haava ulottui silmäkulmasta suupieleen asti. Koko poski oli punertavan musta. Kun katsoin itseäni peilistä, ajattelin, että herranjumala. Näytin siltä kuin olisin saanut turpiini. Myös oikea silmäni oli mustana kuukausikaupalla.

Sovitin kasvoilleni ruhjeet peittäviä aurinkolaseja, mutta en tykännyt niistä. Kotiin en kuitenkaan jäänyt. Kauppareissuilla kerroin tutuille heti, mistä oli kyse.

Ventovieraat ihmiset olivat hirveän uteliaita. Näin, että he olisivat halunneet katsoa tarkemmin ja kysyä, mutta eivät kuitenkaan kehdanneet. Kerran eräs tuntematon nainen kysyi kaupassa, onko minut pahoin­pidelty.

Pitkä parantumisjakso

Oli yllättävää, kuinka kamalalta ulkonäön menetys tuntui vielä tämän ikäisenä. Ihminen on arka naamansa kanssa. Onneksi mieheni osasi suhtautua arpeeni mutkattomasti eikä kauhistellut.

Posken paraneminen oli pitkä prosessi. Se kesti kaikkiaan vuoden.

Olimme ennen syöpädiagnoosia varanneet tyttäreni kanssa matkan Puolan Gdanskiin. Päätimme lähteä, vaikka leikkauksesta oli vain muutama viikko ja kasvoni olivat hurjan näköiset. Oli vaan totuttava tuijotukseen.

En muista, että sairaalasta olisi tarjottu apua haavan hoitoon. Tytär tarkkaili leikattua kohtaa ja hieroi sitä arpivoiteella.

Ihmeellisesti ihminen mukautuu kaikkeen. Arvestakin alkoi tulla osa minua. Pikkuhiljaa ruhje alkoi parantua.

”Osaan elää nyt, en sitten kun”

Olen kiitollinen tyttärelleni, että hän ymmärsi ohjata minut lääkäriin. En olisi kummallakaan kertaa tajunnut mennä näyttämään ihoani ilman hänen patisteluaan.

Puolella tyvisolusyöpä uusii, joten tarkkailen ihoani säännöllisesti. Onneksi haava on parantunut hyvin.

Vaikka välttelen aurinkoa, aurinkokeratoosia ilmestyy kasvoihini edelleen. Nyt ymmärrän toimia heti. Olen ollut leikkauksen jälkeenkin jäädytettävänä.

En halua olla ihosyövän kanssa enää missään tekemisissä. Haluan unohtaa sen kokonaan. Siksi otan keskipäivällä mieluummin unet kuin menen paisteeseen.

Mieheni joutuu pian hoitokotiin. Hoidin häntä pitkään kotona, mutta enää en jaksa nostella häntä. Se surettaa, mutta näin on tehtävä. Haluan elää loppuelämäni rennosti. Siinä auttaa, että osaan elää nyt, en sitten kun.”

Lue myös: Lähes joka toinen melanooma saa alkunsa ruskeasta pigmenttiluomesta – Runsasluomiset, huomio!

Sirkalla on neljä kissaa, jotka ovat emäntänsä silmäteriä. Kun Sirkan poskessa oli syövän jäljiltä iso haava, kissat halusivat tulla nuolemaan sitä. © Tommi Tuomi

Sirkalla on neljä kissaa, jotka ovat emäntänsä silmäteriä. Kun Sirkan poskessa oli syövän jäljiltä iso haava, kissat halusivat tulla nuolemaan sitä. © Tommi Tuomi

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 7/21.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X