Suolistosyöpään sairastunut Seija: ”Kun möröt puskevat, ajattelen auringonkukkia”
Seija Jaatisen suolistosyöpä uusiutui ja nyt syövän etenemistä jarrutetaan lääkehoidoilla. Seija ei mieti kuolemaa vaan elämää. Kun ahdistus iskee, hän kääntää ajatukset vaikka auringonkukkiin.
Rakkaat koirat Reino-portugalinpodengo, Esteri-bostoninterrieri, Kyllikki-mopsi ja Mauri-mäyräkoira lohduttavat ja piristävät Seija Jaatista.
Lomamatkalla Thaimaassa talvella 2016 Seija Jaatisen vatsaa alkoi kipristellä. Seija ei siitä hätkähtänyt, vaan kuittasi kivut turistivaivoiksi.
Palattuaan kotiin hän päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja pudottaa painoa. Kiloja oli kertynyt sen verran, että hänen oli vaikeuksia pysyä miehensä perässä kävelylenkeillä. Nettidieetin avulla paino alkoikin tippua. Vaikka vatsaa alkoi lähteä, kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa.
Ensioireena kova vatsakipu
”Vatsaa sattui oli koko ajan. Alussa ajattelin, että se johtui dieettiin kuuluvasta rahkasta, jota en ollut aiemmin syönyt.
Usein heräsin aamuyöstä, kun vatsaa sattui, ja jouduin menemään polvilleni, jotta kipua olisi helpompi sietää. Aloin kärsiä ummetuksesta ja kummallisista horkista. Minulla oli niin kylmä, että istuin saunanlauteilla vaatteet päällä.
Kävin lääkärissä. Minusta otettiin verikokeita, ja lääkäri totesi, että rouvassa ei ole mitään vikaa.
Eräänä toukokuisena aamuna vointini oli niin huono, etten pystynyt enää syömään. Yritin kuitenkin touhuta entiseen tapaan: hoidin lapsenlapsia ja menin illaksi kampaamolleni töihin.
Kipu äityi vain pahemmaksi. Kun pääsin illalla kotiin, oksensin pihalle ruskeaa sappinestettä. Silloin mies sanoi, että nyt lähdetään sairaalaan.”
Suolistosyöpä-diagnoosi ja kolme kasvainta
”Päivystyksessä lääkäri laittoi minut tietokonetomografiaan eli TT-kuvaukseen. Alustavissa kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa ja sain lähteä kotiin. Aamulla minulle kuitenkin soitettiin sairaalasta ja pyydettiin takaisin.
Oli käynyt ilmi, että suolistossani oli tukos. Suoltani alettiin tyhjentää.
Samalla lääkäri tuli sermin takaa sanomaan, että eikö kukaan ole kertonut sinulle, että sinulla on suolistossa kolme kasvainta – umpilisäkkeessä, maksassa ja munuaisissa.
Ymmärsin kyllä, mitä hän sanoi mutta en sisäistänyt asiaa. Alitajunta teki jonkin tempun. Kun perheeni tuli sairaalaan ja itki sängynlaidalla, minä ajattelin, että tämän täytyy olla unta.
Jäin sairaalaan viikoksi tiputuksiin ja tutkimuksiin. Oman tilanteeni vakavuutta en ymmärtänyt, vaan lohdutin muita potilaita.”
Hoito alkoi leikkauksilla
”Syövän emokasvain oli umpisuolessa. Minulle tehtiin useita leikkauksia. Sain myös puoli vuotta kestävän sytostaattikuurin, jonka kestin hyvin.
Lokakuisen maksaleikkauksen jälkeen kysyin lääkäriltä, että mitäs nyt. Ei mitään muuta kuin, että rouva Jaatinen jatkaa terveen ihmisen elämää, vastasi lääkäri. Silloin se iski minuun. Tajusin, miten vakavasti sairas olin ollut. Se oli kriisi, mutta minulla oli pelastuskeinoni: lapsenlapset ja kampaamo.
Hoitojen loputtua kävin kontrolleissa kolmen kuukauden välein.”
Takapakkia – Syöpä uusiutui
”Menin kontrolleihin aina hieman reteänä takki auki. Huhtikuussa 2019 lääkäri kuitenkin totesi, että hänellä on huonoja uutisia. Syöpä oli uusiutunut.
Romahdin heti siinä vastaanotolla. Etäpesäkkeitä oli löytynyt maksasta sekä palleasta aortan takaa. Se oli niin hankalassa paikassa, että sitä ei voisi leikata.
Aloitettiin jarruttava hoito.
Tipahdin kuin mustaan kaivoon. Sen kevään istuin sohvalla, kuuntelin Lauri Tähkän Mä en pelkää -biisiä ja mietin arkkuni väriä. Se oli tuskallisen vaikeaa aikaa myös miehelleni, ja lapsilleni tietysti.
Läheisten voimalla hivuttauduin ylös kuopasta. Vanhin tyttäreni patisti minua nousemaan sohvalta ja tekemään jotain, vaikka leikkaamaan nurmikkoa. Minähän sisuunnuin. Raahasin sen vanhan rotiskon ulos vajasta ja leikkasin nurmikon. Se jotenkin ravisteli minut irti masennuksesta.”
Uudet hoidot – bevasitsumabi infuusiona ja kapesitabiinia tabletteina
”Minua hoidetaan bevasitsumabilla, jota saan kolmen viikon välein infuusiona, sekä kapesitabiinilla, jota syön tabletteina.
Ensimmäiset päivät hoitojen jälkeen olen tosi väsynyt. Hoidot aiheuttavat myös nivelvaivoja ja lihaskipuja. Jaksan kuitenkin edelleen uida kilometrin viikossa, joten ihan rapakunnossa en ole.
Myin kampaamon ja jäin työkyvyttömyyseläkkeelle sairauden uusiutuessa. Se ei ollut helppo ratkaisu yrittäjäihmiselle, mutta ajattelin, että minun on nyt keskityttävä itseeni.
Ennustetta minulle ei ole annettu enkä edes halua tietää sitä. En murehdi asiaa niin kauan, kuin hoitomahdollisuuksia on vielä jäljellä. Jos nämä lääkkeet menettävät tehonsa, on vielä neljä eri lääkettä, joita voidaan kokeilla.
Syyskuussa sain hyviä uutisia. Kasvaimet eivät ole kasvaneet, ja hoidoissa pidetään kahden kuukauden tauko. Näin minun keholleni annetaan aikaa toipua.”
Voiton puolella – ”Haluan pysyä aktiivisena”
”En mieti kuolemaa vaan elämää. Kun möröt puskevat pintaan, teen niin kuin tyttäreni käskee: ajattelen auringonkukkia. Tai sitten alan siivota.
Minua helpotti se, kun kävin yksityisessä syöpäsairaalassa konsultaatiossa ja lääkäri sanoi, että hautajaisia ei kannata miettiä. Hautajaiset on tarkoitettu jäljelle jääneille. Sen olen päättänyt, että ennen kuin täältä lähden, pidän kunnon juhlat ystävilleni.
Haluan pysyä aktiivisena, sohvalle en jää makaamaan. Mieheni kanssa teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Itken, nauran, vietän aikaa lastenlasteni kanssa. Haluan jättää heille mahdollisimman paljon muistoja.
Maarit Feldt-Ranta sanoi, että jonain päivänä kuolen, mutta kaikkina muina päivinä elän. Tähän ajatukseen keskityn.”
Rakkaat koirat Reino-portugalinpodengo, Esteri-bostoninterrieri, Kyllikki-mopsi ja Mauri-mäyräkoira lohduttavat ja piristävät Seija Jaatista. © Vessi Hämäläinen
Julkaistu ensi kerran Kotilääkärin numerossa 9/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti