Jääkiekkoilija Lennart Petrell sinetöi uransa, kun sydämessä havaittiin kammiolisälyöntejä: ”Kaikki tuli yllätyksenä – sydän ei ollut oireillut”
HIFK:n kapteeni Lennart Petrell yllättyi, kun sydämessä havaittiin kammiolisälyöntejä. Diagnoosi lopetti ammattilaispelaajan uran. Arjessa sydän ei oireile lainkaan.
Helsinkiläinen jääkiekkoilija Lennart Petrell, 37, onnistui peliurallaan saavuttamaan tuhansien suomalaisjuniorien haavekuvat. Hän pelasi muun muassa SM-liigassa, maajoukkueessa ja NHL:ssä.
Suomen mestaruuden hän voitti kasvattiseurassaan HIFK:ssa keväällä 2011.
Kesällä 2020 Petrell oli valmistautumassa jälleen uuteen kauteen, kun kuntopyörätestissä otettu EKG-sydänkäyrä osoitti uudenlaisia merkkejä.
Oireet varmistuivat jatkotutkimuksissa sydämen kammiolisälyönneiksi, jotka ovat yksi rytmihäiriötyyppi. Petrellin ura äärimmäisiä rasituksia sisältävässä ammattilaisurheilussa oli ohi.
”Kaikki tuli yllätyksenä”
”Olin valmistautumassa uuteen kauteen. Polkupyörätestissä havaittiin, että kovassa rasituksessa minulle ilmaantuu sydämen kammiolisälyöntejä.
Huomattiin, että sydämeen kasvanut lihasmuunnos aiheutti tietyillä sykealueilla häiriöitä. Lisälyönnit sinänsä ovat yleisiä hyvin monille ja rasituksen aikana ne tasoittuvat. Minulle kävi toisin päin.
Kaikki tuli kovana yllätyksenä, sillä sydän ei ollut oireillut aiemmin.”
”Lääkäri antoi yksiselitteisen kiellon huippu-urheiluun”
”Olen pelannut lapsesta saakka jääkiekkoa ja elänyt joukkueen ohjattua arkea. Sitten yllättäen sitä ei enää ollutkaan. Sen jälkeen oli aamuja, kun mietin, että jos ei olisi lapsia tai juniorivalmennushommia, niin mitä syytä minulla ylipäätään olisi nousta sängystä.
Minulle tehtiin lisätutkimuksia. Kaikkiaan tuloksia piti odotella puolisen vuotta. Lopputulos oli se, että lääkäri antoi yksiselitteisen kiellon huippu-urheiluun.
Se oli minulle todella kova paikka. Urheilu kuuluu elämääni ja on jopa osa identiteettiäni. Urheilu on antanut minulle tärkeän kanavan ilmaista itseäni.
Monella sydänlöydöksen saaneella urheilu loppuu kuin seinään. Minuakin pelotti alussa, että minulta kielletään kokonaan kaikenlainen urheilu. Se olisi ollut todella iso menetys.”
Alun epätietoisuus vaikeinta
”Puolen vuoden hoitojakso koostui enimmäkseen levosta ja odottelusta. Tilanne vähän parani, mutta ei riittävästi.
Vaivani on sellainen, että se estää ammattilaisurheilun, muttei vaivaa mitenkään tavallisessa arkielämässä. Sydän ei ole oireillut ennen löydöstä eikä sen jälkeen.
Hoitojakson aikana tuskailin ja murehdin tulevaisuutta. Henkistä pahoinvointia on ollut näiden kuukausien aikana. Välillä runsaastikin.
Vaikeinta oli alussa, kun jouduin tosi pitkään vain epätietoisena odottelemaan. Selkeä päämäärä ja tavoitteellisuus elämästä katosi.
Olen saanut paljon tukea läheisiltäni, mistä olen kiitollinen. Hain myös ammattilaisapua psykologilta. Kävin purkamassa ajatuksia, ja se on auttanut jäsentämään sekavia ajatuksia ja tasoittamaan huolia tulevaisuudesta.”
Aikaa tyttärille ja opiskelulle
”Vointini on hyvä. En ole tietenkään urheillut enää yhtä paljon kuin ammattilaisena, mutta elämäntapani on edelleen liikunnallinen.
Olen 11- ja 8-vuotiaiden tyttöjen isä. Nyt minulla on ollut entistä enemmän aikaa olla läsnä heidän urheiluharrastuksissaan yleisurheilussa, ringetessä ja jääkiekossa. Olen ollut mukana valmentajan, huoltajan ja joukkueenjohtajan tehtävissä.
Löysin opiskelupaikan Kuortaneelta. Opiskelen valmentajan ammattitutkintoa ja sen jälkeen suoritan valmentajan erikoisammattitutkinnon.
En tiedä onko se lopullinen ura, mutta ainakin se on sitä, mikä tällä hetkellä kiinnostaa. En välttämättä etsi taloudellisesti järkevintä uraa, vaan sellaista, josta voin aidosti nauttia ja mihin haluan heittäytyä mukaan.”