Tanssija Kirsi Tikka sai ensimmäisen nivelvaivan 18-vuotiaana – ”Kipua on hyvä kunnioittaa ja kuunnella, mutta sitä ei kannata pelätä”
Loukkaantumisten ja kuntoutumisten korkeakoulu johdatti ammattitanssija Kirsi Tikka uusille poluille jooga- ja pilatesopettajaksi.
Kirsi Tikka on kiitollinen ammattmaisesta hoidosta, jonka avulla nivelvaivat ovat parantuneet.
Tanssija Kirsi Tikka sai ensimmäisen nivelvaivan jo 18-vuotiaana. Ylirasituksesta johtuva limapussin tulehdus toi lonkan alueelle viiltävän kivun – jopa kävely oli hänelle todella vaikeaa.
”Akuuttivaiheessa lepo ja kevyt liikunta olivat ensimmäiset ohjeet kuntouttavalta fysioterapeutilta.
Tulehduksen hellitettyä minulle määrättiin vesijuoksua, jotta niveleen tulisi liikettä ja saisin voimaa tukilihaksiin: pakaroihin, reisiin ja keskivartaloon. Näin pureuduttiin ongelman juurille; äärimmäistä venyvyyttä vaativissa asennoissa kehostani oli puuttunut paljon tärkeää lihastukea.”
Lonkan jälkeen oireili olkapää
”Toinen ärhäkkä tulehdus iski vasemman käden olkapäähän muutama vuosi lonkan oireiden jälkeen. Jopa käden nostaminen vaakatasoon oli tuskallista. Minulle määrättiin voimaharjoittelua.
Kun sain voimaa oikeisiin kohtiin, koko hartialinjan asento muuttui ja olkapää parani. Tämäkin vaiva johtui siitä, ettei lihasvoimaa ollut tarpeeksi suhteessa liikkuvuuteeni.
Kun kipu vie voimat ja asiantuntija määrää lääkkeeksi liikettä, se voi tuntua suurelta loukkaukselta. Vallalla on yhä sellainen käsitys, että vaivat paranevat lääkkeillä ja lepäämällä.
Nykytutkimus kuitenkin suosittaa akuuttivaiheen jälkeen lääkkeeksi liikettä, jonka kuormittavuus on säädetty tilanteen tasalle. Olin etuoikeutetussa asemassa: sain kuntoutumiseni tueksi parhaan asiantuntijatiedon.”
Nivelkipua on hyvä kunnioittaa – muttei pelätä
”Nykyisessä työssäni jooga- ja pilatesopettajana olen usein miettinyt, kuinka paras ja tiheimmin päivittyvä tietotaito saataisiin kaikkien ulottuville. Ihmiset kärsivät vuosikausia kivuista ja ongelmista, jotka olisivat kuntoutettavissa – on haastavaa löytää asiantuntija, joka todella paneutuisi oireisiin.
Viimeisimmän nivelvaivan sain nilkkaan. Nilkkanivelen syndesmoosi, joka on verrattavissa polven ristisiteeseen, sai ison vaurion, ja luita murtui ja meni poikki. Sain ohjeeksi alkaa heti liikuttaa jalkaa kipsin antamissa rajoissa ja voimistaa lantion alueen lihaksia. Kivusta huolimatta tiesin, ettei muuta vaihtoehtoa ollut.
Kipsin poiston jälkeen fysioterapeutin ohje oli: ”Kävele kipua kohti äläkä anna periksi. Kävele, kävele!”
Kävelin vedet silmistä valuen. Ihmeellistä kyllä, pahimman kipukohtauksen jälkeen kävely alkoi tuntua helpommalta. Nyt, kolme vuotta tapaturman jälkeen, jalka on lähes oireeton. Siihen väliin on mahtunut monta itkua ja kipukohtausta.
Jos olisin antanut kivun jäädyttää minut sohvalle, en olisi kuntoutunut. Ajattelen, että kipua on hyvä kunnioittaa ja kuunnella, mutta sitä ei kannata pelätä. Sen voi kohdata ystävänä ja opettajana, jonka kanssa voi keskustella.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärin numerossa 9/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti