Tanssija Sanna Kekäläinen putosi portaista ja selän ristiluu murtui – Pelottavat kauhukuvat onnettomuudesta piinasivat pitkään painajaisina

Tanssija-koreografi Sanna Kekäläinen kaatui tuhoisasti oman kesäpaikkansa portaikossa. Murtuma selän ristiluussa pysäytti ja pakotti pohtimaan arjen uusiksi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sanna Kekäläinen iloitsee pystyessään jälleen tanssimaan työkseen. Parhaillaan hän valmistautuu uuden Parvi – Flock -teoksensa kantaesitykseen Kansallismuseossa.

Tanssija-koreografi Sanna Kekäläinen kaatui tuhoisasti oman kesäpaikkansa portaikossa. Murtuma selän ristiluussa pysäytti ja pakotti pohtimaan arjen uusiksi.
Teksti: Terhi Harper

Vuonna 2017 koreografi ja tanssija Sanna Kekäläinen kapusi syyskuun iltayönä ylös mökkiportaita käydäkseen nukkumaan. Ehdittyään miltei ylimmälle askelmalle, hän astui tyhjään.

”Tunsin, että selkään oli osunut pahasti”

”Putosin niin, että törmäsin ensin vastakkaiseen seinään. Siitä ilmalentoni jatkui pää edellä kohti lattiaa.

Lennellään nyt sitten, aivan kuin tanssiessa, ehdin ajatella.

Onneksi ymmärsin varoa päätäni ja vältin täpärästi osuman takan kulmaan. Ilmalentoni lopuksi rojahdin alimmalle askelmalle selän iskeytyessä portaan terävään reunaan.

Kumppanini ehätti apuun kuullessaan kolinaa ja huutoni. Tunsin, että selkään oli osunut pahasti, mikä aiheutti paniikinomaisen tunteen. Ihmeekseni pääsin omin avuin ylös lattialta. Olin aika näky – käsivarretkin olivat saaneet ilmalennon aikana osumaa hirsiseinistä ja olivat ruhjeilla.

Portaikkoon ei ollut vielä tuolloin asennettu kaidetta, josta olisin saanut kiinni. Tuskissani mietin, miten ihmeessä törppöilin näin, miten olin vain antanut asian tapahtua?

Soitin heti kesämökkikuntani terveydenhuollon puhelinneuvontaan. Sain ohjeeksi ottaa särkylääkettä ja hakeutua seuraavana päivänä lääkärin vastaanotolle.

Sinnittelin aamuun, jolloin lähdimme 400 kilometrin ajomatkalle kohti Helsinkiä. Ainoana ajokortillisena jouduin kuskiksi, mutta olin päättänyt selviytyä hoitoon kotiin pääkaupunkiseudulle vaikka hammasta purren.”

”Urheilulääkäri ja ortopedi ihmettelivät, kuinka olen voinut päästä itse jaloilleni”

”Ensimmäiseksi tapasin urheilulääkärin, joka tarkasti liikkuvuuteni muun muassa sivutaivutuksin. Kaikki vaikutti olevan päällisin puolin kunnossa, mutta notkea tanssijan kehoni antoi todellista paremman kuvan tilastani. Jälleen tuli kehotus syödä tarvittaessa särkylääkkeitä.

Ilmoitin tanssijakollegalleni huonot uutiset; selkä ei ollut harjoittelukunnossa. Kollega patisti minut magneettiku­vaukseen, mikä tarkoitti, että jälleen oli selviydyttävä kipeäl­lä selällä pomppuisesta automatkasta .

Magneettikuvaus paljasti lopulta horisontaalisen murtuman ristiluussa. Sekä urheilulääkäri että minua myöhemmin hoitanut ortopedi ihmettelivät, kuinka olen voinut päästä itse jaloilleni onnettomuuden jälkeen. Lääkäri myös totesi, että onneksi portaat olivat puuta, sekin saattoi pelastaa selkäni lopulliselta tuholta.”

Kauhukuvat seurasivat uniin asti

”Luutumisen ajan lantio tuli pitää 8 viikon ajan täysin paikoillaan. Köpöttelin eteenpäin pienin askelin ja kuljin varovasti myös loivia ylämäkiä lihaskunnon ylläpitämiseksi. Ulos uskaltauduin vain hiljaisin aikoina, sillä pelkäsin kuollakseni ohikulkijoiden osuvan minuun ja täräyttävän kipeää selkääni.

Ristiluun alueelle oli syntynyt myös hermovaurioita, jotka heikensivät väliaikaisesti pidätyskykyä. Tilanne onneksi korjaantui ajan myötä.

Palasin töihin jälkitarkastuksen jälkeen kahden kuukauden kuluttua onnettomuudesta. Liikuin hyvin varovasti. Selän ristiluuta en voinut vieläkään asettaa lattiaa vasten.

Tässä vaiheessa mieleni työsti edelleen traumaattisesta kokemuksesta syntyneitä pelottavia kauhukuvia: avutonta tilaani, rajua pudotusta ja jysähdystä rappuun. Ne seurasivat minua uniin asti.”

Rajat ja ymmärtäväiset ihmiset tukena

”Tapaturmani herätti huomaamaan, kuinka kuormittunut ja väsynyt olin ollut jo vuosia erityisesti työhöni liittyvään pakolliseen byrokratiaan. Olin myös kantanut liikaa muiden ongelmia ja toiminut joka paikan höylänä.

Rajojen vetäminen ei ole ­tapahtunut hetkessä, mutta nyt voin hyvin. Onneksi ympärilläni on ymmärtäväisiä ­ihmisiä.”

Lue myös: Tanssija-koreografi Minna Tervamäki kehonhuollon voimasta: ”Kosketus poistaa kipua ja lohduttaa”

X