Tuberkuloosi yllätti viisikymppisen – Työpaikkalääkäri arveli Niinan epämääräisten oireiden syyksi huonoa kuntoa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Niina Luhtasela
Niina Luhtasela kertoo, että harvinainen tuberkuloosi piti hänet 2,5 vuotta kuin rajussa krapulassa. Lääkärit ovat kertoneet, että näön menetys oli vähästä kiinni. © Susa Junnola
Tuberkuloosidiagnoosi tuli Niina Luhtaselalle täydellisenä yllätyksenä. Vielä suurempi yllätys oli kuitenkin se, että hän sairasti taudin lääkeresistenttiä muotoa, johon tavalliset lääkkeet eivät tepsineet.

Tuberkuloosi ei käynyt helsinkiläisellä Niina Luhtasella, 49, mielessäkään, kun hän kahdeksan vuotta sitten alkoi kärsiä epämääräisestä yskästä ja vetämättömyydestä.

Työpaikkalääkäri arveli, että kyseessä oli vain huono kunto. Toinen lääkäri sen sijaan suostui kirjoittamaan lähetteen keuhkokuvaan. Sen tulosta Luhtasela ei olisi ikinä osannut arvata etukäteen.

Keuhkokuvasta ilmeni tuberkuloosi-epäily

”Oloni oli pitkään epämääräisen huono. Jatkuvat yskänpuuskat kiusasivat, mutten ottanut niitä kovin vakavasti. Syksyllä mustikkametsässä minulle tuli kuitenkin yhtäkkiä niin kova hiki kuin joku olisi kaatanut saavista päälle. Silloin myönsin itselleni, että jokin oli pahasti vialla ja hakeuduin uudelleen lääkäriin.

Keuhkokuvan jälkeen sain soiton, johon en ollut mitenkään osannut varautua. Lääkäri kertoi, että kyseessä oli suurella todennäköisyydellä tuberkuloosi. Ajattelin, että apua, sehän on tappava tauti. Mielessäni pyöri vain, että tässäkö elämä nyt oli.”

Tuhkarokkotapauksia rekisteröitiin tammi-maaliskuussa maailmanlaajuisesti yli 112 000.

© iStock

Keukohkopoliklinikalle – tuberkuloosilääkkeet eivät tehonneet

”Minut otettiin heti Helsingin Meilahden keuhkopoliklinikalle sisään. Siinä vaiheessa tiesin jo, että tuberkuloosia voidaan nykyään hoitaa tehokkaasti, mutta tauti on edelleen vaarallinen.

Alustavien tietojen mukaan minun piti olla sairaalassa pari viikkoa, kunnes sopiva lääkitys löydettäisiin.

Parin viikon päästä selvisi, että minulla oli hyvin harvinainen lääkeresistentti MDR-tuberkuloosi. Se tarkoitti, että tavalliset tuberkuloosilääkkeet eivät tehonneet minuun ja sairaalassaoloajasta tulisi paljon ennakoitua pidempi.

Pääsin sairaalassa hienoon pikku yksiöön, mutta jouduin olemaan koko ajan eristyksissä.

Stepperin ja kuminauhan avulla pystyin onneksi pitämään kuntoa yllä. Päivät olivat siitä huolimatta pitkiä.

Rankinta oli, että sain tavata silloin kolmevuotiasta tytärtäni vain lasin takaa.”

Sopiva lääkitys löytyi kuukausien kuluttua

”Jouduin olemaan sairaalassa kolme kuukautta ennen kuin sopiva lääkitys löydettiin. Sen jälkeen pääsin vihdoin kotiin. Jouduin kuitenkin päivittäin ottamaan muutaman tunnin välein seitsemää eri lääkettä.

Kuukaudessa oloni muuttui lääkkeiden takia hirveäksi. Minua oksetti jatkuvasti, enkä pystynyt syömään mitään. Painoni tippui, ja yleiskuntoni romahti. Maku- ja hajuaisti heikkenivät, ja näköni alkoi sumentua. Vähitellen kaikki tarkka näkeminen katosi, ja näin ympärilläni vain epämääräisiä hahmoja. Elin kuin rajussa krapulassa.

Monta kuukautta ajattelin, etten selviä hengissä. Pakotin itseni kuitenkin jaksamaan tyttäreni takia.

Onneksi lääkärit oivalsivat, mistä lääkkeistä näköoireet johtuivat, ja ne pystyttiin vaihtamaan. Näköni alkoi palautua pikku hiljaa, mutta pahoinvointi jatkui edelleen.”

Lue myös: Miksi tuberkuloosista ei puhuta enää kuolemantautina?

Leikkaus auttoi – keuhkoista poistettiin bakteerin tuhoma osa

”Elokuussa 2012 lääkärit ehdottivat, että keuhkoistani poistettaisiin bakteerin tuhoama osa. Olin jo pitkään toivonut sitä mahdollisuutta, ja suostuin heti. Leikkaus sujui hyvin.

Leikkauksen jälkeen oloni alkoi nopeasti kohentua. Lääkitystä jatkettiin varmuuden vuoksi vielä 1,5 vuotta, mutta se ei aiheuttanut enää yhtä pahoja oireita.

Normaali elämä tuntui ihmeelliseltä. Oli ihanaa päästä tapaamaan ihmisiä. Kavereiden kanssa lounaalla ja taidenäyttelyssä käynnit piristivät valtavasti. Kahden vuoden päästä pääsin myös palaamaan takaisin töihin.”

Mistä tuli tuberkuloositartunta?

”Olen pohtinut, mistä alunperin sain tartunnan, mutta se on jäänyt mysteeriksi.

Vuosituhannen alussa olin vapaaehtoistyössä Mosambikissa, ja olen voinut saada bakteerin sieltä. Toisaalta samanlaista bakteeria on esiintynyt myös Venäjällä, jonne olen tehnyt työmatkoja.

Tuberkuloosibakteeri voi olla vuosia lepotilassa, joten varmaa tietoa tartunnasta ei voi saada.

Sairauden jälkeen olen oppinut nauttimaan elämästä tässä ja nyt. Olen entistä perhekeskeisempi, ja nautin arkisten asioiden puuhaamisesta mieheni ja tyttäreni kanssa.”

Lue myös: Rescue-koiralla ihmisperäinen tuberkuloosi – Ennen tutkimuksia Romaniasta tuotu lemmikki oli elänyt Suomessa lähes kaksi vuotta oireillen 

X