Uniapnea-diagnoosi yllätti – Sirpa hylkäsi CPAP-laitteen ja kokomaskin, kunnes siro nenämaski sai suopumaan hoitoon: ”Olen saanut lisää energiaa”

Jaa artikkeli
Uniapnea on Sirpa Viitan sairaus.
”Elämässäni on alkanut ihan uusi sivu. Olen täynnä uskoa ja toivoa”, Sirpa Viita iloitsee vaikeiden vuosien jälkeen. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Oli pitkän tien takana, että Sirpa sai uniapneaansa hyvää hoitoa. Ensin tuli väärä diagnoosi, sitten hoito tyssäsi meluisaan CPAP-laitteeseen.

”Ei sinulla mitään masennusta ole. Sinulla on uniapnea.”

Näin pitkien ja monivaiheisten testien jälkeen psykiatri pamautti odottamattoman tuo­mion Sirpa Viitalle. 

Hän oli saanut masennusdiagnoosin vuonna 2015. Monien psykologikäyntien jälkeen hänet ohjattiin psykiatrin vastaanotolle. Psykiatri veti diagnoosin yli henkselit.

Sirpa Viita ei ollut masentunutta nähnytkään – hänen ongelmansa alkoivat, kun hän nukahti.

Kuorsaaminen ensioireena – ”Pidin öisin ihan kaameaa mekkalaa”

”Tuijotin psykiatria suu auki. Täh? Minulla on mikä?

Olihan minulla astma ja krooninen poskiontelotulehdus, mutta uniapnea oli vanhojen miesten tauti. Eiväthän naiset kuorsaa! En minä ainakaan.

Päivittelin asiaa kotona miehelle. Tuota noin, hän sanoi, kyllähän sinusta ääntä lähtee. Kun en ottanut sellaista kuuleviin korviinikaan, mies laittoi salaa yöllä puhelimen ääninauhurin päälle ja pisti minut kuuntelemaan äänityksen. Olin lentää takalistolleni. Pidin öisin ihan kaameaa mekkalaa.”

Lue myös: Kuorsaus on yleisempää ylipainoisilla ja iäkkäillä – Johtaako kuorsaaminen aina uniapneaan sairastumiseen?

Diagnoosi vaikea-asteinen uniapnea

”Sain erikoislääkärin vastaanotolta yhdeksi yöksi lainaan kotona käytettävän testilaitteen. Siinä oli kaiken maailman johtoja ja piuhoja, ja tuntui, että hermot eivät yhtään riittäneet sen kanssa pelaamiseen. Ajattelin, että onkohan tämä todella tarpeellista.

Mutta kun tulokset purettiin auki, ne olivatkin aika hurjia: minulla oli pahimmillaan 74 hengityskatkoa tunnissa. Minulla ei ollut vain uniapneaa, vaan erittäin vaikea-asteinen uniapnea.”

CPAP-laite ja sen kokomaski sai luovuttamaan

”Lääkärin vastaanotolla ryhdyttiin miettimään, mitä seuraavaksi. Lääkäri sanoi, että hyötyisin painonpudotuksesta. Olin aina ollut hoikassa kunnossa, mutta nyt kiloja oli jo reilusti yli sata. Lupasin harkita asiaa. Lääkärin mukaan tarvitsin myös uniapnealaitteen, ja se oli otettava käyttöön välittömästi.

Palailin keuhkopolin kautta kotiin mukanani uniapnean CPAP-laite. Siinä oli kokomaski, joka peitti sekä nenän että suun.

Ja voi hitsipilli! Vaikka itsekin olen jo vanha, niin se laite oli aataminaikuinen. Kun painoin sen päälle, maski falskasi ja huusi kuin hinaaja. Marssin takaisin polille ja totesin, että pitäkää tunkkinne. Jos se hoito on tällaista, niin minä olen sitten kernaasti sairas.”

Lue myös: Voiko uniapnean hoitoon tarkoitettua CPAP-laitetta korvata jollain muulla laitteella?

Keuhkoja painoi ja ylipainoa kertyi

”Kun olin palauttanut laitteen, ajattelin että se siitä sitten. En tiennyt, että vaikeuteni olivat vasta alussa.

Yhtäkkiä hengittäminen alkoi olla tosi vaikeaa. Kortisoni ja inhalaattorit eivät enää auttaneet, keuhkoja painoi. Samaan aikaan rakas 14-vuotias kultainennoutajani lähti autuaammille maille, ja liikunta loppui ­kokonaan.

Eräänä päivänä havahduin siihen, että painoin 120 kiloa enkä enää nähnyt varpaitani. Sain hädin tuskin siivottua kissojen hiekkalaatikot, koska en päässyt kyykkyyn enkä kyykystä ylös. Se ei ollut enää kivaa.

Sitten minulle tapahtui jotain kauheaa. Elettiin vuoden 2019 talvea, ja olin ajamassa autoa. Yhtäkkiä havahduin siihen, että auto kyntää lumipenkassa moottoritien kaistojen välissä. Olin juuri menossa lumipenkasta läpi vastaantulijoiden kaistalle. Olin nukahtanut rattiin.”

Välinehuoltaja tarjoasi erilaisen uniapnealaitteen nenämaskilla

”Pahasti järkyttyneenä varasin ajan keuhkopolille. Nuori lääkäri oli napakka. Nyt pitää oikeasti kokeilla uudestaan sitä uniapnealaitetta, hän sanoi. Hän kirjoitti vielä varmuudeksi potilaspapereihini, että minua on ohjeistettu ja sairaala ei olisi enää vastuussa, jos kieltäytyisin hoidosta ja ajelisin autoa rattiin nukahdellen.

Oikeasti minua ei enää tarvinnut painostaa – olin oppinut läksyni. Alistuneena lähdin hakemaan välinehuoltajalta sitä kauheaa, huutavaa rakkinetta. Mutta laite olikin ihan erilainen kuin edellinen. Siinä oli automaattisesti hengitystarpeen mukaan säätyvä paine, pieni siro nenämaski, lämpöletku ja kostutin.

Ja hitsi soikoon! Minähän pärjäsin sen kanssa. Tunsin itseni typeräksi jääräpääksi. Olin ollut väärässä kaikki nämä vuodet.”

Lue myös: Uniapneapotilaalla on suurentunut riski saada sydän- ja aivoinfarkti – Näin erikoislääkäri vastaa 10 kysymykseen uniapneasta

Naisen uniapnea ei aina oireile

”Olen laitteeseeni sataprosenttisen tyytyväinen. Olen saanut lisää energiaa ja motivaatiota itsestäni huolehtimiseen.

Painoni oli korkeimmillaan 130 kiloa, mutta sain sen pudotettua 115 kiloon. Minut hyväksyttiin lihavuusleikkaukseen. Leikkaus tehtiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä. Kun paino alkaa tästä pudota, niin se voi viedä uniapnean jopa kokonaan mennessään.

Olipa minulla tulevaisuudessa apneaa tai ei, niin se ei ole minulle enää mikään kynnyskysymys. Kun aloitin hoidon uudelleen, päätin myös sitoutua siihen kunnolla.

Menin Kanta-Hämeen Hengitys ry:n järjestämään naisten uniapnearyhmään. Ryhmä oli nimetty sen uneliaan prinsessan mukaan Ruususiksi. Ryhmässä opeteltiin kokkaamaan terveellisiä ruokia Marttojen opastuksella, tehtiin hengitys- ja rentoutusharjoituksia ja tuettiin toisiamme painonhallinnassa. Siellä oli ihan äärettömän hauskaa.

Kun olen aika puhelias ja tykkään hauskuuttaa, niin tein sitä ryhmässäkin. En tiedä oliko tämä syy siihen, että minua pyydettiin ryhmän apuvetäjäksi.

Naisen uniapnea ei aina oireile, kuten miehillä eivätkä kaikki edes kuorsaa. Siksi se sekoitetaan usein vaihdevuosiin tai kuten minun tapauksessani kävi, masennukseen.

Minun pelastukseni oli se, että olen tällainen moottoriturpa. Vaikka olisi silmät ummessa, niin jukoliste, suu käy. Olin luonut höpötyksestä itselleni vastustuskeinon pökkyräisyyttä vastaan; kuljin univajeen takia vähän niin kuin huppelissa koko ajan, ja länkytin lämpimikseni kaikenlaista hauskaa ja hyväntuulista.

Jokin ilmaisutavassani ja olemuksessani sai psykiatrilla lampun syttymään. Se oli minun pelastukseni. Ilman sitä fiksua psykiatria apneaani yritettäisiin ehkä vieläkin hoitaa masennuspillereillä.”

Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 5/2021.

Lue myös: Vaikea uniapnea sai Raijan kokeilemaan Suomessa harvinaista hoitoa – Uniongelma jäi yhä vaille ratkaisua: ”Olin huono-onninen, sillä tilani on nyt entistä huonompi”

X