Kaisa Kotamäki järkyttyi kohtelustaan – Vaarallinen vasikkaripuli oli viedä eläinlääkärin hengen: ”Hoidostani päätellen viimeisinä hetkinä ihmistä voi kohdella miten tahansa”

Alkueläimen aiheuttama vasikkaripuli on vaarallinen myös ihmiselle. Se voi vaarantaa hengen, koska ihmisellä sitä ei välttämättä osata epäillä eikä hoitaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jos Kaisa Kotamäki olisi eläin, hänen ulostenäytteensä olisi valmistunut ja oikea hoito käynnistynyt vuorokaudessa. Ihmiset joutuvat odottamaan tutkimustuloksia helposti jopa viikon.

Alkueläimen aiheuttama vasikkaripuli on vaarallinen myös ihmiselle. Se voi vaarantaa hengen, koska ihmisellä sitä ei välttämättä osata epäillä eikä hoitaa.
Teksti:
Virve Järvinen

Kolme vuotta sitten eläinlääkäri Kaisa Kotamäki, 32, suoritti erikoistumisopintojaan ja työskenteli kunnaneläinlääkärinä. Päivystysvuoro oli takana ja edessä vapaa viikonloppu.

Toisin kuin piti, eläinlääkäri ei palannut töihin maanantaina, vaan vasta 5,5 kuukauden sairausloman jälkeen. Ilman yliopistosairaalan tehohoitoa hän olisi menehtynyt.

Mahakipua seurasi vesiripuli

”Ensin tuli jäätävä mahakipu. Olin varma, että vähintään umpisuoleni oli puhkeamassa. Sitä seurasi raju vesiripuli. Ja sitä riitti – menetin nestettä yli 12 litraa päivässä.

Olin kotona yksin vauvan ja pienen lapsen kanssa, ilman turvaverkkoa. Kun parin päivän päästä pääsin lääkäriin, minut passitettiin kotiin toipumaan.

En toipunut, vaan mustanpuhuva raju ripuli ja oksentelu alkoivat seuraavana yönä. Parin päivän kuluttua hakeuduin tiputukseen. Minut kotiutettiin tavallisena ripulipotilaana.

Kun mieheni palasi työmatkalta, hän vei minut keskussairaalaan. Siellä minulta otettiin ulostenäyte. Olin sairastanut jo viisi päivää.”

Hoito epäonnistui keskussairaalassa – elimistö petti

”Minun tutkimiseni ja diagnoosini viivästyivät. Sain ne, kun olin sairastanut puolitoista viikkoa. Silloin olin jo niin huonossa kunnossa, etten pystynyt liikkumaan, enkä juuri puhumaan.

Olin saanut kryptosporidioosin. Se on Cryptosporidium-alkueläimen aiheuttama vasikkaripuli, joka tarttuu erittäin herkästi ihmiseen. Vasikkaripuli ei paljastu tavallisessa ulostetutkimuksessa.

Keskussairaalassa hoito epäonnistui alusta saakka. Tiesin tarvitsevani kaliumia suonensisäisesti, mutta sain sitä vain tabletteina. Ne eivät imeytyneet rajun ripulin takia, ja kaliumpitoisuus veressäni pääsi romahtamaan. Sairaalassa ei ymmärretty, että tässä taudissa tavanomainen nesteytys ei riitä.

Suonensisäinen ravintoliuos rikkoi nesteytyksestä kärsineet ääreisverisuoneni.

Elimistöni elektrolyyttitasapaino petti. Olin hengenvaarassa.”

Eutanasiaosastolta infektio-osastolle ja tehostettuun valvontaan

”Hoitajista yksi sanoi, että olin hoidossa eutanasiaosastolla. Hoidostani päätellen viimeisinä hetkinä ihmistä voi kohdella miten tahansa. En saanut katetria huolehtimaan eritteiden poistumisesta.

Ripuli rikkoi ihoni, sillä saatoin maata sängyssä tuntikausia pissassani ja kakassani. Jouduin kuuntelemaan, kuinka hoitajat väittelivät siitä, montako leipäpalaa he voivat potilaille antaa.

Kun vanhempani saapuivat katsomaan minua, he järkyttyivät saamani hoidon tasosta. Minut siirrettiin Turkuun yliopistosairaalan infektio-osastolle, ja sieltä tehostettuun valvontaan. Oikealla hoidolla vointini koheni tunneissa. Kotiuduin parin viikon päästä.

Läheiseni muodostivat hoitoringin, sillä seuraavan kuukauden hoitoni vaati valvontaa. Painoni oli laskenut 10 kiloa. Lihakseni olivat kadonneet ja jalkani tärisivät, jos yritin nousta rappusia. Siivousyritykseni päättyivät sydänoireisiin ja päivystykseen.

Toipumiseni työkuntoon vei lähes puoli vuotta. Sairaus jätti pysyvän jäljen suolinukkaani. En voi syödä enää gluteenia enkä laktoosia sisältäviä ruokia.”

Vasikkaripuli voi olla kohtalokas myös ihmisille.

Vasikkaripuli voi olla kohtalokas myös ihmisille. © iStock

Vasikkaripuli tarttuu herkästi

”Kryptosporidioosin voi saada tosi pienestä; navetan ovenkahvasta, käsipyyhkeestä, tai kun silittää sairastunutta vasikkaa ja koskettaa omia kasvojaan. En tiedä, mistä minä sain tartunnan.

Kuten monella muulla eläinlääkärillä, minulla on tapana käyttää suuta pienten esineiden pitelemiseen. Kun auttavat kädet hoitotoimenpiteen aikana loppuvat, suu voi olla ainoa paikka esimerkiksi ruiskulle.

Tälle taudille ei voi tulla täysin immuuniksi. Nyt osaan varoa ja käytän tilakäynneillä aina hanskoja ja maskia. Laitan täyden ruiskun taskuun silläkin uhalla, että se tyhjenee sen pohjalle.

Mitä huonommassa kunnossa ihminen on, sitä huonompaa hoitoa hän ilmeisesti saa.

Ilman yliopistosairaalan ammattilaisia olisin menehtynyt.”

Lue myös: Rajut vatsakivut säikäyttivät Kian – syyksi paljastui yllättävä sairaus

X