Vuorotyö uuvutti sairaanhoitajana työskennelleen Petronellan: ”Ajattelin, että jos jatkan vuorotyössä, en elä kovin vanhaksi”
Vuorotyö kaventaa elinpiiriä ja nakertaa jaksamista. Sen aiheuttamaa väsymystä ei välttämättä huomaa – ei ainakaan itse.
Petronella Seppälä vaihtoi sairaanhoitajasta yrittäjäksi, ja nukkuu nyt yönsä.
Ihminen tottuu ja turtuu jatkuvaan väsymykseen, ja alkaa pitää sitä normaalina olotilana. Sairaanhoitaja Petronella Seppälä havahtui väsymykseensä vasta, kun oli vaihtanut vuorotyön päivätyöhön.
Tähän havahduin
”Työskentelin lastensuojelun kriisiosastolla kokovuorokautisesti. Työvuoroja ei oltu suunniteltu parhaalla mahdollisella tavalla, vaan saatoin tehdä kolme yövuoroa peräkkäin. Niiden jälkeen en saanut nukuttua kunnolla, ja unet jäivät nelituntisiksi.
Olin nuori ja vastavalmistunut sairaanhoitaja. Ajattelin, että nuorena jaksaa. Sitä paitsi koin tekeväni tärkeää työtä, enkä halunnut valittaa vähiä uniani. Asiakkaillani asiat olivat huomattavasti huonommin kuin minulla.
Havahduin päivätyötä tekevän kollegani toteamukseen, kuinka ihana on herätä aamulla virkeänä. Olin tottunut jatkuvaan väsymykseen. Siitä oli tullut minulle normaali olotila.
Heräämisestä virkistymiseen kului aina tunteja. Aloin miettiä, voisinko paremmin toisenlaisessa työssä.
Väsymys, työn kuormittavuus, kiire, oma tunnollisuus ja liika venyminen johtivat siihen, että viiden vuoden päästä päätin siirtyä elämässä eteenpäin. Ajattelin, että jos jatkan vuorotyössä, en elä kovin vanhaksi.”
Toiseen työhön
”Vuorotyö kaventaa elinpiiriä. Minulla oli vain yksi vapaa viikonloppu kuukaudessa ystävieni tapaamiseen ja silloin nukuin yleensä univelkoja pois. Säännölliset harrastukset jäivät, sillä kotiuduin iltavuorosta klo 22–23. Kun seuraavana aamuna menin seitsemäksi töihin, olin valmiiksi väsynyt.
Päivätyö nuorten psykiatristen potilaiden kanssa ei haitannut nukkumista, mutta puoli vuotta sen aloittamisesta ihoni ja vatsani alkoivat oireilla. Jouduin välillä sairauslomille oksenteluni vuoksi. Oireisiin ei löytynyt selitystä. Uskon, että syy niihin oli aiemmassa työssäni ja sen aiheuttamassa stressissä, joka purkautui viiveellä.
En itse huomannut stressiä kuin uniongelmina. Jälkeenpäin mieheni kuitenkin kertoi muuttuneesta mielialastani. Hän siirtyi mielellään toiseen huoneeseen, kun rojahdin iltavuoron jälkeen olohuoneen sohvalle. Olin huomaamattani uupunut.”
Näin hoidin itseäni
”Valvominen ja vähät unet palasivat elämääni, kun sain ensimmäisen lapseni. Se yhdessä henkisesti raskaan työn kanssa oli liikaa. Halusin työn, jossa voisin itse säädellä päivärytmiäni. Väsyneenä en pystyisi antamaan itsestäni työssäni tarpeeksi. Sanouduin irti töistä ja ryhdyin yrittäjäksi.
Samaan aikaan aloitin joogan. Olin upea huomata, kuinka pystyin purkamaan stressiäni kehoni kautta. Uskoin, että keholliset harjoitukset auttaisivat myös työhyvinvointi- ja neuropsykiatrista kuntoutusta tarvitsevia lapsiasiakkaitani. Hakeuduin, pääsin ja valmistuin joogaopettajaksi.
Jooga ohjaa pysähtymiseen ja tekemään itselle hyviä valintoja elämässä. Yrittäjäksi ryhtyminen oli minulle paras valinta.”
Tässä ja nyt
”Nykyään pystyn itse hallitsemaan ajankäyttöäni. Se tukee jaksamista ja ehkäisee aiemmassa hoitajan työssäni tavallisia riittämättömyyden tunteita.
Ehkäisen uupumista rajoittamalla työaikaani ja elämällä arvojeni mukaan. Pidän sunnuntait vapaina, enkä iltaisin katso sähköposteja.
Meillä on perhepäiviä, jolloin lapseni ovat kotona päiväkodin sijaan. Lasten kasvun seuraaminen ja tukeminen on tässä elämänvaiheessa tärkeintä, eikä raha ja taloudellinen toimeentulo, joita yrittäjyyteni laski. Minulla on taas aikaa ystäville.
Teen satunnaisia keikkavuoroja sairaanhoitajana. Arvostan suunnattomasti hoitajia, jotka jaksavat työssään.
Uskon, että minulla olisi ollut vielä paljon annettavaa entisessä tehtävässäni, mutta rajat tulivat vastaan. Nyt jaksavana olen itselle ja muille parempi ihminen.”